Tokoilua kaatosateessa

Tokoilua tänään tapiksen kentällä kelpieporukassa. Domi sai ootella jonkun aikaa vuoroaansa autossa harjoituksen vuoksi. Domin suorituksen alkaessa alkoi myös satamaan vettä ja sekös oli kidutusta bossulaisen mielestä. Seuraaminen meni haahuiluksi ja kontakti putoili ja tajusinkin vasta jälkeenpäin, että sehän varmaan johtui vaan siitä ettei Domi tykkää kun silmiin tulee vesipisaroita, mutta kyllä siinä seuraamisessa oli muutama hyväkin pätkä ja kontakti josta sai sitten palkkaa. Ok kaukojen vaihdot vaikka astetta hitaammat kuin yleensä. Luoksetulo läpijuoksuna hyvä ja noudossakaan ei ongelmaa. Nouto on liikkeenä sellainen jonka Domi tekee täysiä, vaikka mitä sataisi taivaalta. Hienointa oli huomata ettei Domi lähtenyt merkkitötsiä haistelemaan vaikka niitä olikin nyt kentällä paljon (siihen nähden, että meidän treeneissä niitä on parhaimmillaan 0). Yhdessä vaiheessa pari pikkulintua uskalsi tulla kentälle ja Domi olisi varmaan rynnännyt kimppuun, mutta ehdimpäs reagoimaan ajoissa ja saamaan koiran hallintaan. Domi oli 5m liinassa kiinni enimmikseen ja lyhyen ajan vapaana. Ei lähtenyt missään vaiheessa harhailemaan omille teilleen tai hajujen perään! Paikkamakuu tehtiin viimeisenä ja voi bossuraukka. Oli kylmä ja sateista ja sitten käskettiin vielä pysymään maassa paikoilleen. Hyvin pysyi vaikka tärisikin niin paljon mitä kykeni.Olin 5m etäisyydellä eli niin pitkällä kuin liina antoi periksi. Kesto oli kai jotain 3-4min(?).

Kaukopalkkakuppikin oli mukana kentän laidalla, mutta se selkeästi hämmentää Domia vielä jos ympärillä suurempaa häiriötä (uudet koirat, uudet merkkitötsät, sade). Joten se vähän ahdisti. Tulipahan testattua ja siihen päätökseen, että otetaan kuitenkin kaukopalkka käyttöön mutta käytetään sitä vielä omissa treeneissä kun häiriöt minimissä ja keskitytään tekniikkaan ja sitten häiriöpaikoissa keskitytään hallintaan ja silloin palkka tulee taskusta. Uskon kuitenkin, että kaukopalkka voisi olla se Domin juttu, koska se nostaa virettä ja motivaatiokin pysyy paremmin kasassa kun tietää sen palkan odottavan jossain.
Nyt tietenkin paistaa jo aurinko kun treenit lopetettiin, mutta ihan hyvää siedätystä on nuo sadetreenitkin meille. ;) Luottamusta löytyy edelleen koiraa kohtaan ja varmalla mielellä kokeeseen. :)

Veeran kelpiekakarakin oli mukana ja sitä kuvailin. Voi tuitui kun se oli söpö. Domikin tahtois hauvavauvakaverin. Ei kylläkään kelpietä vaan bossu tietenkin! Eihän sitä tiedä vaikka se ihme tapahtuisi jo tänä vuonna. Katsellaan ensin miten käy opiskelupaikan ja muiden asioiden joiden jälkeen voidaan sitten ruveta miettimään toisen koiran ottamista.