maanantai 25. joulukuuta 2017

perjantai 22. joulukuuta 2017

Vuosi 2017

Tammikuu
Tammikuussa enimmikseen vain oltiin ja ihmeteltiin, että mitä tänä vuonna tulee tapahtumaan. Päätettiin, että kaikesta huolimatta talouteen tulee toinen koira. Sellainen jonka kanssa Domi selviää vaikka tulisikin välienselvittelyjä. Nautittiin lumesta ja pakkasesta kun talvi saapui kunnolla. Juoksenneltiin jäällä frisbeen perässä. Domi opetteli uuden ovikellon (jota en ole muuten edes saanut vielä asennettua uuteen asuntoon) ja ilmaisemaan mikron. Käytiin ahkerasti myös taakanvetolenkeillä. Pääasiassa ketjun vetämistä. Aloitettiin temppujen listaus ja videoprojekti. Domi kävi myös koirauimalassa polskimassa koko talven aikana ja juoksenneltiin koirakavereiden kanssa.

Helmikuu
Helmikuussa jatkettiin talvesta nauttimisesta. Käytiin lähes päivittäin juoksemassa jäillä jos oli hyvä sää. Taakanvedossa siirryttiin ketjuista rengastreeniin. Uimalassa ja temppuilua. Hesareissu ja Domi sai samalla noutajasiedätystä avustajakoira Jitrasta. Omistaja kävi korjailemassa huulta ja nenää leikkauspöydällä (ensi keväänä samat suunnitelmat, isompana) ja Domi oli hoidossa. Pennut ilmestyivät maailmaan.

Maaliskuu
Juostiin edelleen jäällä. Samaan aikaan alkoi lumet sulamaan ja nurmikko vihertämään. Treenikentältä suli lumet ja startattiin frisbeekausi. Fribailtiin jäällä, kentällä, hallissa ja esiinnyttiin Jyväskylässä (hotelli, pallomeri ja Domi teki ekaa kertaa footstallin tuollaisessa ympäristössä). Domi sai aht testauksen ja tapasi aht Katsun. Domi ei halunnut syödä kaveriaan joten vaikutti erittäin lupaavalta. Työilta urheilubaarissa-/ravintolassa jossa väännettiin saako Domi tulla mukana vai ei (seuraavalla kerralla ei ketään enää kiinnostanut). Treenattiin hallissa joka viikko. Valmistauduttiin pennun tuloon. Domi nautti lämmittävästä auringosta ja kevään saapumisesta. Domilla todettiin kaihi molemmissa silmissä.

Huhtikuu
Lumet suli. Sen myötä fribailtiin ja ulkoiltiin muutenkin enemmän. Domi halusi aloittaa myös ulkouimakauden ja pomppasi ojaan polskimaan kesken lenkin. Hyytävän kylmään ojaan. Siitähän seurasi flunssa jota paranneltiin höyryhengityksellä. Domi ehti kuitenkin parantua juuri sopivaan aikaan, koska oli aika lähteä katsomaan pentuja. Domi pääsi mukaan. Domi joka ei ole koskaan nähnyt niin pieniä pentuja ja vieläpä monta kerralla, selvisi koitoksesta yllättävän rauhallisesti ja nätisti. Löysi Mikiin samantien jonkunlaisen yhteyden ja Miki seurasikin Domin perässä. Pari viikkoa ekan käynnin jälkeen lähdettiinkin jo hakureissulle. Miki matkusti kotia rauhallisesti nukkuen ja Domi ihmetteli mikäs juttu tää nyt on. Alkoi elämä josta Domilla ei ollut tietoakaan ja pitäisi oppia jakamaan asioita. Miki opetteli autossa matkustamista ja yksinoloa (lähtökohdat näille on ollut se, että pentu käy samantien huutamaan siihen malliin, että sitä tapettaisiin). Automatkat alkoi kuitenkin onnistumaan nopeasti ja pääsin vessaankin ilman, että pentu rääkyy oven takana. Domi riehutti pentua ja kun ärsyyntyi niin häipyi vessaan johon pennulla ei ollut lupaa mennä.

Toukokuu
Ulkona ramppaamista pennun kanssa. Tasapainon löytämistä arkeen. Koirat totutteli toisiin. Juostiin paljon metsissä, kentillä ja ties missä, että saivat juosta vapaana ja tutustua keskenään. Domi ja Miki opetteli leikin yhteisiä sääntöjä. Miki tapasi koirakavereita ja alkujännityksen jälkeen Nero aussiesta tuli Mikin suosikki. Mikäs sen parempaa kuin roikkua kaverin kaulakarvoista tai napata hännästä ohimennen. Fribailtiin yksin ja Kaislan&Neron kanssa. Miki tutustui tokoon ja frisbeen alkeisiin. Harjoiteltiin yhteislenkkejä. Pidemmät lenkit tehtiin niin, että Miki matkusti laukussa. Miki pääsi käymään kahvilassakin ja opettelemassa työkoirien tapoja, koska koskaan ei voi tulevaisuudesta tietää. Käytiin uimassa ja Mikin kanssa päästiin harjoittelemaan häiriössä olemista jollain harrastuspäivällä. Katselin asuntoja ja...

Kesäkuu
..pakattiin kamat ja muutettiin. Takaisin tutulle seudulle. Treenattiin yksin ja porukassa. Välillä vain Domin kanssa, välillä molempien (ulkotreenit). Käytiin sosialisoitumassa kahvilassa, kaupassa, satamassa, kauppakeskuksessa. Ajeltiin moikkaamaan Mikin kasvattajaa Pinsiöön. Miki teki ainoan tähän astisen tuhonsa ja maisteli pöydältä tippuneita seteleitä. Joku urpo oli naarmuttanut auton ja sitä jouduttiin korjaamaan. Seikkailtiin pitkospuilla ja suolla. Juoksenneltiin koirakamujen kanssa. Koirat mahtuivat samaan autohäkkiin ilman tappeluita. Miki kasvoi ja sai lainata jo Domin pantoja. Domi aloitti kunnolla ulkouimakauden. Jahtaamalla sorsia. Kahteen kertaan. Lammesta sitä pyydystettiin kolmen ihmisen voimin pois ja mökillä meinasi lähteä ihan liian pitkälle järvellä. Onneksi oli pelastusliivit ja tuli lopulta takaisin. Jostain kummasta syystä ei ole enää vapaana jos sorsia näkyvillä ja ui liinaan kytkettynä. Domi täytti 6v. Kotona ollessaan koirat hengaili parvekkeella ottaen aurinkoa. Domilta tippui yksi poskihammas kesken leikin ja sen seurauksena käytiinkin eläinlääkärissä ottamassa pienet päiväkännit ja poistettiin pari hammasta lisää. Miki tapasi kuulokoira Midaksen. Treenattiin taakanvetoa ja Mikikin sai totutella valjaisiin.

Heinäkuu
Domille enemmän työpäiviä ja käytiin Domin kanssa välillä kahdestaankin eri paikoissa. Omaa laatuaikaa. Domi sai lisää noutajasiedätystä eikä enää yhtään yrittänyt komentaa Jitraa, vaan pystyi rentoutumaan. Käytiin kansainvälisten markkinoiden vilinässä koirien kanssa josta molemmat suoriutui hienosti vaikka ihmisiä ja tungoksia riitti. Istuttiin terassilla ja hengailtiin. Käytiin uimassa ja hiekkamonttuiltiin. Miki tapasi Remu bokserin jonka kanssa onkin siistiä painia vaikka alkuun jännitti kun toinen on niin iso ja vauhdikas. Loppukuusta pakattiin auto ja lähdettiin käymään Mäntsälässä Heinin luona. Siellä Miki sai uusia kavereita. Domi nautti kun sai liikkua ilman hihnaa ja juoksennella niin paljon kun halusi. Heinäkuun aikana käytiin myös molempien kanssa mätsärissä. Mikistä kasvoi Domia isompi. Veneiltiin. Ulkoiltiin paljon. Treenattiin. Miki tapasi kiharakarvaisennoutajan Taunon. Domin mielestä pikkuveikka alkoi olemaan ihan ok juttu.

Elokuu
Aloitettiin Mikin kanssa pentuagilitykurssi. Käytiin Mikin ensimmäisessä näyttelyssä Vantaalla ja reissattiin Salossa. Juoksenneltiin metsissä. Käytiin mätsärissä jossa molemmat sijottui. Treffattiin Remu bokseri. Koirapuistoiltiin jossa Domi pääsee aina juoksemaan jalkapallojen kanssa. Käytiin kahvilassa ja veneiltiin lisää. Domi ei tykkää kauheasti veneilystä, mutta ehkä se siihen tottuu ajallaan. Miki on veneessä yhtä rennosti kuten kaikkialla muuallakin. Domi otti mutakylvyn ja pikkubostoni oli maailman onnellisin. Juoksenneltiin kynityillä pelloilla. Käytiin Helsingissä; Domi pääsi mukaan sairaalaan ja Miki meni päivähoitoon äitinsä ja veljensä luokse. Veljeksillä olikin ollut super hauskaa keskenään.

Syyskuu
Nautittiin syksyn väreistä ja viileydestä. Tasapaino alkaa löytymään. Arki hyvinkin tasaista. Mikin pentuagility jatkui vielä syyskuun. Domin kanssa treenattiin kotona. Juostiin suolla ja lenkkeiltiin linnoituksen maisemissa. Käytiin myös Juhon kuvattavana ja saatiinkin mahtavat kuvat molemmista. Syyskuu oli jo paljon arkisempi. Lenkkeilyä, viikkotreenit, kotona olemista ja leikkimistä. Siitä on pienten koirien arki tehty.

Lokakuu
Ehkä kenties jotain ennen näkemätöntä. Domi sai sponsorilahjana itselleen skeittilaudan ja yhden dekin. Sen myötä suunnattiin skeittiparkille vielä kun se oli mahdollista ja kuvattiin uusi skeittivideo. Domi rakastaa lautaansa ja nautti kun pääsi pitkästä aikaa rullaamaan ja sai pienen tuokion olla ilman pentua. Sitten tulikin ensilumi ja skeittilauta odottaa tuolla ensi kevättä. Luvassa paljon skeittaamista!
Miki kävi Jyväskylässä näyttelyssä. Viimeistä kertaa pentuluokassa. Ollen taas ROP-pentu. Syksyn värit vahveni ja lenkkeiltiin paljon. Nautittiin vesisateestakin, koska silloin saatiin lenkkeillä ihan rauhassa kaksistaan eikä muita ihmisiä tai koirakoita pahemmin missään. Tilasin Domille Pomppatakin, mutta toimitusviivästyksen vuoksi Domi sai hyvityksenä itselleen pomppapaidan (kiitos Pomppa) ja takkikin saatiin lopulta kuten oli luvattu. Domi jatkoi fribatouhuja ja Mikikin syttyi kiekkoihin ekaa kertaa kunnolla. Domi rymysi kaikki kuralätäköt ja ojat ollen aina ihan mustana koko koira lenkkien päätteeksi. Miki sai kennelyskän ja sairasteli loppukuun. Lokakuun alussa aloitettiin Mikin kanssa tokotreenit kun agility loppui, mutta ei ehditty käymään kuin pari kertaa sen kennelyskän vuoksi. Oli muuten sitkeä tauti... Onneksi ei tarttunut Domiin. Mikillä aloitettiin yksinolotreenit suunnitelmallisesti. Miki tapasi näyttelyissä yhden veljistään ja kotiseudulla pääsi painimaan Tauno kiharan kanssa.

Marraskuu
Saatiin lumi ja pakkaset ainakin hetkeksi. Halliin vapaatreenioikeus. Domille frisbeetä ja Mikille agilityn alkeita. Domi kävi edustamassa Imatralla ja molemmat koirat pääsi edustushommiin Jyväskylään. Domin kanssa käytiin myös kahdestaan kiertelemässä kauppakeskusta. Otettiin joulukorttikuvat.

Joulukuu
Vuoden viimeinen kuukausi. Harrastukset vähenee. Odotellaan messaria. Domi hengaili kuulokoiraständillä ja Miki pyörähti kehässä hankkien itselleen ensimmäisen tittelin (PMJV-17). Rakennettiin selkeä rytmi arkeen. Kovan harjoittelun ja kuukausien jälkeen alkaa näkymään valoa tunnelin päässä Mikin yksinolon suhteen. Osaa toisinaan olla pidempiäkin aikoja jo yksin eikä huuda heti ekoilla minuuteilla. Treenailtu kotioloissa. Ryhmä-/hallitreenejä jatketaan ensi vuoden puolella. Koirat toimii hyvin yhteen. Domin mielestä Miki kuuluu laumaan. Domin on paljon helpompi suhtautua aikuistuvaan terrieripoikaan, kuin pikkupentuun. Epävarmuudesta ei ole enää tietoakaan. Välejä on pari kertaa selvitelty, mutta ei mitään isompaa ja jos tulee kinaa niin ei tarvitse mennä väliin. Domi pääsee tilanteen yli helpommin eikä jää hautomaan kostoa. Domi onkin varmasti oppinut paljon lisää koirien elekielestä ja osaakin toimia monessa asiassa eri tavalla kuin esim. keväällä. Myös Miki osaa lukea Domia erinomaisesti ja tietää mitä kannattaa tai ei kannata tehdä missäkin tilanteissa ja tekeekin kaikkensa, että Domi on sen kamu. Domi ei ole myöskään enää pyrkinyt vessaan tai eteiseen pariin kuukauteen eli sekin jo kertoo siitä, että hyväksyy Mikin paremmin eikä ole tarvetta hakeutua omaan rauhaan piiloon.

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Tavoitteet 2018

Tälle vuodelle ei ollutkaan tavotteita listattu, kun koirasuunnitelmat meni uusiksi vuosi sitten ja tammikuussa alettiin odottamaan syntyykö karvallisia nakuja vai ei ja mitä koko vuonna tullaan edes tekemään. Domi kävi silmätarkissa ja kaihin myötä mietittiin työuran tulevaisuutta. Loppujen lopuksi kisaamiset jäi harrastuksissa. Koirafrisbeekisojen sijaan suunnattiin kuulokoiraleirille auttamaan. Tokoon ei ole minkäänlaista rutiinia tai tehty mitään järkevää treeniä. Domi on vetänyt ainoastaan ketjuja taakanvetovaljailla ja ollut vain. Opetellut pennun myötä normaalin koiran arkea ja laumaelämää. Siinäkin tietysti jo ihan tarpeeksi ja tavoitetta ollut. Domi kun ei ole sisäisesti mikään laumassa viihtyvä koira.

©Juho Pajari

DOMI
Kuulokoira
Domi pitää virkansa vielä vuoden 2018.
Vuosi 2018 olisi Domin taidontarkistusvuosi, Domi ei mene testiin.

Rally-toko/Toko
Hömppäpuuhailua omaksi huviksi.
Enemmän suunnitelmallisuutta treeneihin vaikka tokon kisakentillä Domia ei enää nähdä
Rally-tokossa olisi mahdollisuuksia alokkaassa, ehkä kisa tai kaksi kertalisenssillä jos huvittaa.

Taakanveto
Kisakuntoon jos pääkoppa ja näkökyky sen sallii
Kropanhallintatreeniä ja kunnon kohottamista.

Frisbee
Se kaikista tärkein Domille. Domi lopettaa kisauransa tyylikkäästi microkoirien freestyle suomenmestarina -16. Tarkkuuskoppailussa/pituusheitossa Domia, ehkä voidaan vielä nähdä, koska siinä pituus on aika vakio mitä heitän ja tulee vahvasti lihasmuistista joten Domi koppaa kiekot vaikka ei kunnolla näkisikään. Helppo myös auttaa äänimerkeillä. Yhtä aktiivisesti ei voida tehdä kuin aikaisemmin, koska hampaat ei kestä. Silloin tällöin.

Muuta
- skeittaaminen, varmasti ihan ykkösjuttu kesällä ja löytyy lauta niin parkkiin kuin katucruisailuun
- silmätukimus, tarkistetaan keväällä -18 kuinka paljon kaihi on edennyt
- uiminen, uimalassa ja järvessä. Domi rakastaa vedessä läträämistä ja uintia
- yritetään jatkaa temppuprojektin videointia
- Domi täyttää 7v

©Juho Pajari
MIKI
Rally-toko/Toko
Alkeistreeniä molempia lajeja ajatellen. Perusteet kuntoon. Mahdollisesti pyritään saamaan ryhmäpaikka tokotreeneistä tai sitten joku yksittäinen kurssi silloin tällöin tai ryhmätreeniä. Katsotaan saadaanko alokasluokan liikkeet opeteltua vuoden aikana. Ei kuitenkaan kisatavotteita vielä vuoden 2018 aikana ellei tilanne näytä siltä, että saattaa pärjätä.

Agility
Ryhmätreeniä omalla porukalla, koulutustunteja tai sitten tästäkin ryhmä/kurssi. Mukava olisi vielä kokeilla jonkun aikaa ennen kuin tekee päätöksen onko meidän laji vai ei. 

Näyttelyt
Ainakin parissa näyttelyssä Miki pyörähtää. Ei muuta tavotteita kuin yhdessä olemista ja kehittyä samalla itse koiranohjaajana kun opettaa uusia juttuja. Miki opettelee juoksemaan kuono eteenpäin suunnattuna ilman tokomaista tuijottelua.

Muuta
- yksinolo, tarkoitus olisi saada olemaan hiljaa yksinolot ja ahkera treenaus jatkuu ensi vuonnakin. Pari ässää löytyy vielä hihasta
- koiraohitukset, vähemmän pörinää ja enemmän rauhallisempaa mielentilaa. Hienoa edistymistä ja toivottavasti sillä linjalla jatketaan
- vapaana olo, opetellaan olemaan välittämättä muista ihmisistä ja koirista kun on vapaana
- mh-luonnekuvaus,  luonnetestiin tähdätään mutta siihen ei ikä riitä joten jos läheltä löytyy mh-luonnekuvauspäivä niin sinne sitten ensin
- frisbee, Miki on syttynyt kunnolla kiekkoihin ja aloittaakin, ehkä treenaamisen ensi vuoden puolella
- pentutreffit
- Miki täyttää 1v

Mikin lista oli vaikein. Mikillä olisi miljoona eri vaihtoehtoa ja mitään ei ole päätetty. Liikaa vaihtoehtoja ja jotain pitää karsia. Se on jo nähty ettei mitään saa aikaiseksi jos yrittää tehdä liikaa asioita kerralla. Kaikki vähän sinnepäin eikä kunnolla suunniteltua kun ei aika tai energia vaan voi riittää kaikkeen. Kaikki vetolajitkin kiinnostaisi. Niin taakanveto kuin vaikkapa potkukelkanveto talvella, mutta ehkä annetaan nuoren pojan kasvaa ja katsotaan vasta kesällä esim. pienesti taakanvetoa ja seuraavana talvena sitten kelkanvetoa. Domikin innostuisi varmasti kelkanvedosta kaverin kanssa.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Näyttelypuudeli - Pohjoismaiden Voittaja

Koiramessuilla ja näyttelyssä käyty. Domi kävi pyörähtämässä kuulo- ja tukikoiraständillä hakemassa rapsutuksia. Päätyi lopulta lavalle esittämään työtaitojaan ja temppuja. Nautti maskottikoiran roolistaan ja huomiosta. Ei kuitenkaan enää viihdy jos tungosta ja meinaa jäädä alle joten mahdollisesti Domin viimeinen messarikerta, tai sitten ensi vuonna vielä vikan kerran, mutta sillä tavalla, että Domi hengaa joko autossa tai häkissä odotteluajat eikä liiku mukana ihmispaljoudessa. Nauttii kuitenkin kaikesta huomiosta minkä saa ja odottelee innolla uusia rapsuttelijoita. Kaikki ihmiset otetaan innolla vastaan. Näytöksestä suoriutui super hienosti vaikka epäilinkin kun oltiin juuri kuljettu sen ihmispaljouden läpi kun käytin koirat ulkona ja Domi sitä hiukan stressasi, mutta kun näki puhelimen ja namit niin stressi loppui siihen. Erinomaisesti kuulolla ja ilmaisi sen puhelimenkin. Samalla näytti muutaman tempunkin yleisön viihdykkeeksi. Ikä ja näkö alkaa kuitenkin jo tekemään tehtävänsä. Domi on kuitenkin kerennyt jo kiertelemään kaikenlaisia tapahtumia elämänsä aikana ja ehtinyt näkemään vaikka ja mitä.
Miki mikkelson. Tapansa mukaan iloinen hännänheiluttelija. Ryntäämässä innoissaan joka suuntaan. Ei aina ymmärtänyt kun Domia rapsuteltiin eikä päässyt riehumaan siihen sekaan. Elämä on välillä epäreilua. Ainakin yhden teinikoiran mielestä, mutta kyllä niitä rapsuttelijoita riitti Mikillekin eikä jäänyt ilman. Mikin kanssa kuitenkin keskityttiin huomion sijaa näyttelykehässä juoksenteluun. Virallisten luokkien korkkaus junnuluokassa. 

Sarantais Friend To Everyone "Miki"
Tuomari Lillian Lleton, Tanska
"9 months. Nice head, excellent bite. Good eye and ear. Nice neck. Good forechest for his age. Excellent body piece. Well made hindquarters. Good coat. Free paraller moves."
Eri pu3 sa varasert ja Pohjoismaiden Juniori Voittaja 2017

Erinomainen lopputulos ja hyvä arvostelu. Välillä oli lentoon lähdössä, mutta suurinpiirtein käveli nätisti. Sen mukaan miten on treenailtu. Varsinkin paras uros kehään oli lentävän nopea lähtö kun huudeltiin väärää numeroa tarkoittaen meitä joten äkkiä näyttelypanta takaisin kaulaan ja menoksi.
Miki malttoi seisoa paikoilleen pitkälläkin namipalkkausvälillä kehun voimalla. Pöydällä oleminenkin alkaa olemaan tutumpaa puuhaa, kun on päästy sitäkin harjoittelemaan niin näyttelypöydällä kuin erilaisilla muillakin alustoilla. Pysyi paikoilleen tuomarin käsittelynkin aikana eikä tarjoa enää istumista kovinkaan herkästi. Seisomistreeni siis tuottanut tulosta. Hampaatkin sai katsoa ongelmitta eikä tarjonnut peruuttamista (namikäsi edessä joka aiheutti alkuvaiheessa sen, että Miki alkoi tarjoamaan pöydällä peruutusta ja luopumista. Aktiivinen temppuilija). Kävelytreeniä jatketaan niin saadaan kuono eteenpäin ja mahdollisesti koko koira juoksemaan edellä. Nyt se kulkee vierellä ja tarvittaessa otan kontaktiin, koska mielummin hallinta silläkin uhalla, että liikkeet ei näytä hyvältä, kuin että kuono liimautuu maahan kiinni. Seisomisessa Miki on oppinut moneen eri tekniikkaan joita pystyn hyödyntämään tilanteen mukaan ja usein osuu nykyään takajalatkin kohdilleen vaikka sen seisottaisi vapaasti joten hirveästi ei kulu aikaa asetteluun.
©Mia Sallinen
Näyttelykehän jälkeen oli tosiaan se Domin kuulokoiranäytös ja sen jälkeen koirat pääsivät autoon turvaan, koska ihmistungos alkoi olemaan sen verran valtava ettei kojujen kiertelystä tullut mitään kun Domi ja Miki meinasi koko ajan jäädä jonkun alle. Saivat siis mennä autoon rauhoittumaan ja odottamaan hetkeksi kun kierrettiin kojut läpi. Ostoslista oli jo valmiiksi mietitty ja kaikki tuli ostettua mitä pitikin eikä yhtään ylimääräistä. Ei enää jaksa hankkia sellaista turhaa roinaa ja rompetta. Ostoslistalta löytyi Mikille PerusPomppa ja se löydettiin. Edellinen takki jäänyt ihan liian lyhyeksi ja olen tykästynyt Domin PerusPomppaan joten Miki sai itselleenkin semmoisen. Kokoa isompana ja eri värisenä, tietenkin. Hyvin säätövaraakin. Menee myöhemminkin vaikka leventyisi hiukan ja massaa tulee lisää. Takin lisäksi ostoskassiin päätyi Nutrolin iho&turkki pullo, Rauh! luita, Pedigreen hammastikkuja ja joululahjalelut molemmille.
Vilkkaan päivän jälkeen pääsivät nauttimaan hotellin pehmeästä sängystä (ja ulkona olevasta jäätävän kylmästä ja kovasta tuulesta, meinasi koirat sekä taluttaja lähteä lentoon). Illalla olivat kaksistaan hotellihuoneessa jonkun aikaa eikä sieltä ainakaan mitään huutoa kuulunut kun menin takaisin ja Miki hyppäsi sängyltä alas kun avasin oven joten varmaankin nukkunut. Ehkä alkuun hetken kitissyt ja sitten hiljentynyt. Yö sujui rauhallisesti ja molemmat nukkui sikeästi. Edes Domi ei herättänyt pyytämään ulos.

Miki lähettää onnittelutoivotukset kaikille nakuterrierikamuille hienoista tuloksista!

Vuoden isoin koiratapahtuma ohi ja sehän tarkoittaa meidän taloudessa sitä, että koirat jää pienelle talvilomalle kaikenlaisesta treenistä ja puuhailusta. Seuraavat päivät koostuu siis lenkkeilystä, leikkimisestä, syömisestä ja hengailusta. Treenipuuhia jatketaan uusien päämäärien kera ensi vuoden puolella. Sitä ennen voisi (ehkä) miettiä, mitä sitä tekee ja esim. mitkä voisi olla ne Domin vakituisemmat harrastukset/puuhailut jatkossa. Kenties sitä pähkäillään blogin puolella jossain vaiheessa.

lauantai 2. joulukuuta 2017

Kuulumisia

Syksy muuttui talveksi ja ulkona on lunta joka toinen päivä. Miki täytti marraskuussa 9kk ja on virallisesti junnu. Sitä lähdetään juhlimaan ensi viikolla koiramessuille ja Pohjoismaiden Voittaja -näyttelyyn. Domin voi tuttuun tapaa bongata hyötykoiraosastolta (lauantaina, klo 10-11 vink vink).
Mikin kohdalla keskitytty arkikäytökseen; ohituksiin ja yksinoloon. Ohituksissa edetään koko ajan ja oltu pöhisemättä parin päivän ajan. "Yllättävät" ja nopeat koirakohtaamiset aiheuttaa vielä reaktiota, mutta jos Miki ehtii havaitsemaan vastaantulevan koiran tarpeeksi ajoissa, se kykenee usein ohittamaan hiljaa ja rauhallisesti. Miki on muutenkin vähän tuollainen tyyppi joka tykkää katsella ja ihmetellä rauhassa maailmanmenoa. Reagoi jos tarvetta, mutta muuten ottaa kaiken erittäin rennosti.  Eikä hösellä turhia. Uros ja ihanan yksinkertainen.
Yksinolokin etenee. Hitaasti, mutta etenee kuitenkin. Varmasti se työ palkitaan lopussa kun päästään siihen pisteeseen, että selviää useamman tunnin kotona rauhallisessa mielentilassa. Kotitreenit laskettavissa vielä sekunneissa. Saan kuitenkin käydä viemässä roskat rauhassa ja muuta pikkuhommaa. Autossakin ollut hiljaa, koska yksinolotreenin takia ei voi kotia jättää ettei tule suurta takapakkia joten kulkee mukana autossa toisinaan. Myös kyläpaikoissa rauhoittuu nopeammin omiin oloihinsa ja selvästi alkaa irtaantumaan enemmän eikä koko ajan seuraa perässä. Rauhoittuu jopa nukkumaan jos jää hoitoon.

Marraskuun ajan meillä oli vapaatreenioikeus halliin. Siellä tuli käytyä enimmikseen vaan juoksuttamassa koiria jos ei huvittanut kurakelit ja Domi pääsi fribailemaan. Miki on harjoitellut näyttelyhommia ja sitä, että hallissa tehdään yhdessä eikä ihmetellä muita asioita. Kerettiin myös käymään pari kertaa pentutokoryhmässä josta saatiin kivasti häiriötreeniä ja aina parkkiksella koiraohitustreeniä. Miki on alkanut kiinnostumaan kunnolla frisbeestä joten päässyt siihenkin rakentamaan alkeita. Osaa kopata kiekon ilmasta, hypätä selkään ja tehdä jalkavaultsin. Yksi päivä teki vahingossa flipinkin kun heitin kiekon Domille, mutta Miki nappasikin sen ohimennen. Flippejä ei sentään käydä kuitenkaan vielä harjoittelemaan. Terveystutkimuksia odotellen. Sitä ennen hyvä keskittyä alkeistreeniin, jokaisen lajin osalta. Tokoon liittyen Miki osaa perusasennon, hypyn alkeet, noutokapulan noston ja melkein tuomisen käteen asti, kaukot. Hallin vapaatreenioikeutta jatketaan mahdollisesti vuoden vaihduttua tai sitten mietitään jos saadaan kasaan joku agiryhmä ja käydään sitä tekemään. Aika näyttää. Ensin keskitytään messariin ja sitten menee loppuvuosi rauhallisemmin.
Domin mielestä Miki kuuluu laumaan ja seuraavat tarkasti toistensa tekemisiä. Siellä missä Domi on Mikikin ja toisinpäin. Varsinkin ulkona samojen hajujen äärellä. Domin onkin varmasti helpompi hyväksyä tuollainen aikuistumisen kynnyksellä oleva uros kuin outo pentuhajuinen pikkukoira. Miki on Domia isompi ja painoa reilu 9kg. Sisällä nukutaan ja ulkona sitten riehuvat yhdessä. Miki rakastaakin lunta ja Domi juoksee kaverin perässä. Lumi vaan pöllyää kun nuo kaksi säntää menemään pitkin metikköjä.

Domista ei sen ihmeellisempää kerrottavaa olekaan. Täyttää 6,5v nyt joulukuussa ja touhuaa samoja juttuja kuten aina ennenkin. Vilkas höseltäjä. Siinä missä Miki miettii ja tekee, Domi tekee ja vasta sitten miettii (jos miettii). Pääsee ensi keväänä uudestaan silmätarkastukseen niin selviää onko kaihi levinnyt. Ensi vuoden saa kuitenkin vielä työskennellä kuulokoirana.

Mutta palatakseni vielä tähän vuoteen ja hetkeen. Ensi viikolla koirilla taas puuhaamista kun itsenäisyyspäivänä pääsevät viihdyttämään vanhuksia ja viikonloppuna hesareissu. Lauantaina sinne messariin ja koirat pääsee viettämään hotellielämää. Domi tulee olemaan elementissään kun pääsee rapsuteltavaksi ja Miki näkee samanrotuisia kavereita (ja kasvattajaa). Seuraavan kerran palataan blogin äärelle messarin jälkeen.