torstai 25. helmikuuta 2016

Kuvailuja

Kuvat otettu 17.2.2016

tiistai 23. helmikuuta 2016

Lepolomailua

Tai ainakin yritetään kovasti. Monet kerrat oon meinannut päästää Domin vapaaksi kunnes muistan, että ainii ei saanut riehua vapaana hirveesti ja yritetään kyllä malttaa viikko tai kaksi ottaa vähän rennommin. Treeneissä kuitenkin käytiin viikonloppuna kun lauantain tokotreeneissä keskityttiin enimmikseen paikallaan oloihin (istuminen/maahanmeno). Oli tosi kivat treenit. Tehtiin paikoillaan istumista/maassa olemista niin, että koirat ringissä ja ohjaajat käveli sitten siihen ringin keskelle. Kivaa vaihtelua tuommoset muodostelmat ja treenit sen perus vierekkäin olemisen rinnalla. Koirille vähän häiriötä ja ohjaajille vaihtelua. Paikallaanolon jälkeen treenattiin häiriökäskyjä eli koiran piti pysyä istumassa/maassa ja kouluttaja tuli siihen lähelle antamaan istu/maahan käskyä ja koirat ei saanut siihen reagoida (koira maassa, kouluttaja käskee istumaan jne). Domi kun on tommonen hissikoira (menee ylös alas herkästi koska sille on paljon treenattu käskyerottelua) niin meni ekalla toistolla huijaukseen, mutta sen jälkeen helpotettiin vähän ja onnistuttiin. Lopputunnista Domi ei reagoinut enää häiriökäskyihin. Domi suoritti myös vapaana yhden paikallaanolon. Vapaana monen kuukauden jälkeen ryhmätreeneissä. Huikeeta. Luoksetulonkin suoritti vapaana. Kyllä se luotto tästä taas alkaa kasvamaan pikkuhiljaa noissa treeni-/tokotilanteissakin ja saadaan hommat toimimaan.
Lauantaina tokoiltiin ja sunnuntaina oli vuorossa knowhaun handlerikurssi. Domihan on menossa Lappeenrannan näyttelyyn maaliskuussa joten hyvähän se on vähän käydä harjoittelemassa näyttelyjuttujakin ja siinä samalla vahvistuu yhdessä tekemisen riemu sekä luottamus kun tehdään jotain molemmille uutta. Näyttelyhihnassa kävelyhän on Domilta alkanut sujumaan pikkuhiljaa mätsäreissä käymisen myötä. Ei mee enää kuono maassa vaan kuono suunnattuna eteenpäin. Ei edes nameja tarvitse syötellä koko ajan.
Viikonlopputreenien lisäksi ei olla muuta riehuttu. Yrittänyt välttää turhaa temputtamistakin tai ei ainakaan joka päivä temppuilla. Koska vapaana oleminen on nyt kiellettyä vielä muutaman päivän, niin ollaa aktivoitu vihdoin ja viimein lenkkeilyssä. Käydään pitkällä lenkillä 1-2krt päivässä ja sen lisäksi sitten yksi lyhyempi. Tuleepahan ulkoiltua ja liikuntaa molemmille. Tuota luntakin kun on tosiaan ihan kiva määrä tullut parin päivän aikana, että välillä joutuu vähän jalkoja nostelee enemmän jos haluaa edetä. Metsään ei kannata edes haaveilla menevänsä kun lunta joissakin paikoissa melkein polviin asti ja semmoset reitit ei Domille nyt oikein sovellu, kun se joutuu muutenkin välillä etenemään loikkien kun lunta sen verran, että bostoni meinaa upota hankeen kokonaan. :D Se, että onko kipulääkkeestä ja pistoksesta ollut apua niin en osaa vielä sanoa. Pompottelu, ehkä vähän tasaisempaa ja hyppää kevyemmin autoonkin, mutta takana vasta muutama päivä joten paremmat tulokset selvinneen myöhemmin. Pompottelu tuskin kuitenkaan koskaan häviää kun vaikuttaa enemmänkin vain tyyppivialta eikä aiheuta koiralle ongelmia. Ainakin kipulääke on herkullista Domin mielestä ja se oottaa sen saamista aina kuola valuen. Söisi koko purkin jos saisi. Ylihuomenna se saa toisen cartrophen-pistoksenkin.
Täällä seurataan kauanko tuo lumi aikoo olla kylässä, kun kuukausikin vaihtuu ihan kohta ja kevät tulee. Frisbeet tsekattu ja pistetty järjestykseen joten enää odotellaan vain lumien sulamista ja aurinkoa niin päästään heittelemään ihania kiekkoja. Vielä kuitenkin piti vain tyytyä kiekoilla leikkimiseen sisällä ja Domin lepotauon takia ainoastaan kiekkojen kanssa tasapainoilua ja muuta pelleilyä. Domi olisi halunnut juosta täysii ja koppailla kiekkoja, mutta nyt vain maltetaan pysyä kiekoista erossa ja odotetaan rauhassa kevättä ja kesää. Onko mitään parempaa kuin kesäpäivä, auringonpaiste, juomat koiralle ja ohjaajalle, nurmikenttä, lentävät kiekot ja iloinen täysiä juokseva koira. Ennen kevättä ja kesää keskitytään kuitenkin muihin asioihin. Toko, näyttely, dogbic, lenkkeily, kuulokoirailu ja mitä noita nyt onkaan. Asiat jotka meidän arkeen kuuluu.
Tähän loppupiristykseksi vielä yksi vähän vanhempi video muutaman viikon takaa. Domi ja Domin uusi temppu - nurkassa häpeäminen.

torstai 18. helmikuuta 2016

Priimadogi

Tänään käytiin Kouvolan Univetissa Esa Kestin luona ihmettelemässä Domin pomppujalkaongelmaa. Ensin kopeloitiin polvet jotka todettiin puhtaiksi 0/0 ja sydämestäkään ei kuulunut sivuääniä tai muuta epänormaalia. Sen jälkeen piikki niskaan ja hyvät yöt. Domilta otettiin viralliset selkäkuvat ja sen lisäksi kuvattiin lonkat ja polvet tarkistuksen vuoksi. Kaikki ok ja mitään ihmeellisempää vikaa ei löydetty mistään. Mielenkiinnolla odotellen mitä kenneliitosta lausuvat noista selkäkuvista, mutta kai niiden pitäisi olla ihan ok. Domi sai kuukauden ajaksi cartrophen pistosmääräyksen eli kerran viikossa pistän Domille kuukauden ajan cartropheniä. Sen lisäksi viikon kipulääkekuuri joka alkaa huomenna. Katsotaan jos oireet (jalan pompottelu) häviää/vähenee niin jatketaan pistoksilla, mutta jos pysyy samana eikä näy muutoksia niin todetaan pelkäksi tyyppiviaksi. Eli ei ainakaan mitään vakavaa löytynyt eikä Domin ontuminen/pomppiminen johdu kivusta. Kuukauden päästä kontrolli ja Domi pääsee sitten viettämään normaalia elämää harrastuksien kera. Nyt sillä on parin viikon lepoloma ja kontrolliin asti pitäisi kulkea ainoastaan hihnassa. Ei siis pääse riehumaan vapaana. Hyppimistäkin pitäisi kai vältellä. Siinäpä onkin haastetta, kun Domilla on lupa mennä sängyille, sohvalle ja pomppia muutenkin vähän kaikkialle. Työnsä saa tehdä normaalisti ja toko+näyttelytreenit viikonloppuisin kun niissä ei tarvitse riehua eikä pomppia.

maanantai 15. helmikuuta 2016

Tokoileva sairaaladogi

Lauantaina vihdoin alkoi ne Lpkyn tokotreenit kiitolassa ja päästiin treenailemaan porukassa. Domi yllättävän hyvin messissä heti halliin mennessä jo ja seurasi kehäänmenossa ongelmitta. Kun mitään ei tapahtunut niin pidin sen makuukäskyllä maassa ja näin vältettiin kaikki turhat haistelut ja samalla ohjaaja piti näpit irti koirasta eikä höpötellyt turhia vaan keskittyi muiden treenaajien tekemiseen. Tuo voisi toimia kokeissakin. Testailua testailua... Ensimmäisenä piti seurauttaa koira kouluttajan ympäri pari kertaa ja yllättävää kyllä Domi pysyi ihan kohtalaisen hyvin hanskassa ekalla kierroksella vaikka kyseessä oli Domille tuttu henkilö joka on ollut jopa meidän tokotuomarina joskus. Puhumattakaan siitä, että tuo liike aloitettiin ilman mitään valmisteluja. Seuruupaikkakin ihan jees. Seuruupaikkahan on saatu nyt vähän taaemmaksi kosketuskeppitreenin avulla ja Domin työseuruutreeneilläkin ollut näyttävästi jotain vaikutusta kun seuruuseen saatu uudenlaista ilmettä. Ehkäpä työseuruun vapaus antanut uutta motivaatiota ja moottoria koiralle(?). Seuruun jälkeen otettiin luoksepäästävyys/kehäänmeno/tuomarin moikkaus ja ekaa kertaa ikinä Domi pysyi seisomisasennossa eikä pylly lässähtänyt maahan eikä edes yrittänyt pussata kouluttajaa. Korvat kuitenkin luimussa joten se kertoi siitä, että Domi yritti kaikkensa jotta se siihen suoritukseen pystyi. Minkäs sille voi kun kaikki ois ihania ja olisi tosi kiva pussata. ;) Lopuksi keskityttiin perusasentoon, katsekontaktin kestoon ja liikkeestä istumista. Domiltahan nuo istumiset, kontaktin pito ja perusasentoon tuleminen vauhdikkaasti onnistuu joten niissä ei mitään ihmeellistä. Noissa treeneissä ei muutenkaan tuon ihmeellisempiä tehdä kun pieni halli. Pääpaino on kontaktissa, perusasennossa ja joitakin pieniä liikkeitä mitä siinä tilassa pystyy tekemään. Oikeastaan ihan sopiva treeniryhmä meille. Keskitytään kaikkeen oleelliseen ja pohjien rakentamiseen häiriössä. Sitä mitä kaivataankin Domin kanssa. Liikkeissä kun ei suurempia ongelmia ole joten niitä voi hinkata aina erikseen kotonakin tai treenikentillä omalla vapaa-ajalla.
Sunnuntaina käytiin taas kattelemassa Knowhaun tokokurssitreenejä ja avustajaoppilaskoirakkoa. Domia ärsytti kun ei päässyt itse kentälle tekemään ja joutui tyytymään yleisön rooliin. Ihan kauheeta pienen bostonin mielestä. Piip piip terkuin Domi.
Mitä muuten porukka ees tykkää tämmösistä höpöhöpötreenipostauksista? Ei noista varmaan hirveesti irti saa tai vinkkejä omiin treeneihin, mutta omasta mielestä noista on kiva raportoida aina jotain, mutta onko lukijoiden joukossa ketään jota nuo selostukset jopa kiinnostaa?
Tänään suuntana oli Helsinki. Tuttuun tapaan pysähdyttin puolivälissä PukaroParonissa kahvilla ja Domi pääsi mukaan tietty. Nopeasti ja helposti päästiin sisälle eikä siis pahemmin vetänyt. Sisälläkin osasi kävellä hihna löysällä ja useimmiten jopa vierellä. Pöydän alla hengailua kun muut söi ja sen jälkeen takaisin autoon. Sitten päästäänkin motarilta Helsinkiin ja Domi rupes vinkumaan ja kauhean levottomaksi meni. Syyksi taisi osoittautua nakit jotka sille oli palkkana. Eli maha taisi oireilla ja aiheuttaa huonoa oloa joka näkyi levottomuutena ja ylikierrokset oli melkoiset aluksi. Nakeissa siis on possua ja Domihan ei näyttävästi siedä edes enää vähäistäkään määrää röhröh-lihaa. Ainakaan nakkien muodossa. Joten mitäpä tästä opimme. Ei kannata ottaa tuommosia herkkuja reissuihin mukaan mitä ei oo pitkään aikaan koiralleen syöttänyt. Sairaalan pihalla (omistajan lääkäriaika, ei koiran) saatiin kuitenkin kierroksia laskettua ja rauhoitettua tilannetta sen verran, että päästiin sairaalaan sisälle suht nätisti. Tässä vaiheessa Domin hihna oli tosiaan pannassa kiinni joten en keskittynyt niin paljon siihen pieneen vetoon hihnassa. Sairaalareissu olikin Domin kannalta odottelua ja vain olemista. Välillä sai pari ihmistä moikata, mutta pääasiassa vain olemista ja makoilua pari tuntia. Lääkäriä ois ollut kans kiva pussata. Lopuksi huristeltiin valkeaan taloon kuulokoirayhdistyksen toimistolle kun vein kuulokoiralehdet sinne ja Domi pääsi nauttimaan vapaudesta ja juoksemaan pitkin käytäviä. Hauskaa näytti Domilla olevan. Ees taas käytävää juosten ja välillä kävi moikkaamassa ihmisiä eri toimistohuoneissa. :D Domi olisi varmaan halunnutkin jäädä sinne toimistokoiraksi ja sohvalle lepäilemään. Ennen kotimatkaa fitdog ja vesitankkaus jonka jälkeen Domi nukkuikin tyytyväisenä kotiin asti. Pitkä päivä ja rankka reissu taas takana Domilla joten tällä viikolla ei varmaan muuta kuulokoiratreeniä tehdä. Torstaina kuitenkin jo se ortopediaika ja viikonloppu kuluu toko- ja näyttelytreeneissä joten olkoot työvapaalla loppuviikon. Aika luksusta kyllä. Yks päivä vaan töitä viikossa. Bostonin elämä on toisinaan ihanaa ja omistaja haluaisi vaihtaa paikkoja koiransa kanssa.
Niin ja jos Domi saisi päättää niin se asuisi mielellään Helsingissä ainakin tällei lopputalvesta. Helsingissä nurmikko esillä ja keväinen meininki. Täällä kotiseudulla on talven ihmemaa.

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Askel eteenpäin

Treenin makuun päästy ja hyvin lähtenyt rullaamaan. Domin uudet työvaljaatkin saapui postissa joten nyt kelpaa Dominkin kulkea hyvillä varusteilla pitkin kyliä. Valjaiksi valikoitui Juliuksen IDC-valjaat, koossa Mini ja värinä kuulokoirien tunnusväri vihreä. On muuten hyvät valjaat näin lyhyen kokemuksen jälkeen. Tukevat, hyvä säätövara molemmissa remmeissä ja etuosan remmi ei nouse liian ylös painamaan hengitystä edes pienessä vedossa. Kahvan ansiosta liukuportaissa kulkeminenkin helpompaa kun voi vaan napata kahvasta ja koiran takapuolesta kiinni ja näin päästään kätevästi kulkemaan liukuportaista ilman, että kynnet jäisi vahingossa väliin kun Domin ei tarvi lattiatasossa olla. Toivottavasti valjaat ovat kestävät ja pysyvät menossa mukana pitkään. Rintapehmusteen noihin voisi vielä hankkia ja pienet sivulaukut niin saa kännyn ja avaimet johonkin eikä tarvi kaikkea tunkea omiin taskuihin. Ei Domi kuitenkaan mitään painavaa joudu kantamaan. Pieniä tavaroita. Eihän niihin minilaukkuihin edes suurempaa tavaraa mahdukaan. En vaan tiedä miten käy jos puhelin on siellä laukussa ja rupeaa soimaa. Pyöriikö Domi sitten ympyrää kun yrittää paikantaa. :D Täytyy miettiä ja kokeilla.
Hyvä ostos oli nuo valjaat ja nyt Domilta löytyykin kahdet kunnon valjaat. Työkäytössä juliukset ja arkivaljaina ruffwear front range valjaat. Varavaljaina työkäytössä löytyy edelleen myös ne Vänttisen tekemät nahkavaljaat. Molemmat (ruffwear, julius) sopii hyvin Domin kropan muotoihin. Juliuksen valjaisiin ommeltiin toiselle puolelle virallinen virkalätkä kiinni ja toinen puoli jätettiin "tarravapaaksi" johon tarkoitus teetättää tarra tekstillä "KUULOKOIRA, "TÖISSÄ" tai "ÄLÄ KOSKE". Nyt siinä on väliaikaisesti tekstinä apulainen joka löytyi tarravalikoimasta kaupasta.
Niihin treeneihin... Sunnuntaina käytiin hallilla knowhaun treeneissä kun neuvon erästä avustajakoiraoppilaskoiraa ja hänen ohjaajaansa miten voisivat edetä koulutuksessa. Domi oli viime sunnuntaina mukana ja ensimmäistä kertaa työvarusteet päällä treenihallissa. Alkuun oli kierrokset vähän korkealla kun tottunut nostaa viretasoa hallissa kun siellä yleensä tokoillaan ja riehutaan, mutta nyt vain oltiin ja katsottiin knowhau kurssilaisten treeniä ja jutskailin avustajakoirakon kanssa. Lopuksi päästiin mukaan ohitustreeniin ja Domihan yllätti. Käveli hihna löysällä ja kontaktissa. Odotteluajan makoili nätisti eikä ottanut häiriötä mistään. Eli aika jees suoritus tilanteeseen nähden. Otettiin myös paikallaan makuutreeniä ja Jenni häiriköimässä. Se olikin jo isompi häiriö Domille vaikka ihmeen kauan kesti ennen kuin unohti tehtävänsä ja nousi ylös. Kaikkensa kuitenkin yritti ja sen näki ilmeestä. :D Kiusaus oli vaan liian suuri Domille joka rakastaa tuttuja ihmisiä. Ompahan kohteita mitä treenata vielä lisää. ;) Keskityttiin myös siihen miten autosta poistutaan ja mennään paikkaan x. Suht rauhallisesti päästiin halliin eikä vetänyt hihnassa. Ainoastaan kun astuttiin ovesta sisälle niin muutaman sekunnin ajan oli hihna kireällä ja meinasi hepulikohtaus iskeä, mutta sen yli päästiin. Pientä piippailuakin oli havaittavissa ennen kuin rauhoittui.
Tänään pakattiin reppu ja ajettiin parkkihalliin ja IsoKristiinaan (kauppakeskus) harjoittelemaan. Aiheena kauppakeskukseen pääseminen ilman hepulointia ja kiskomista, hihnassa kulkeminen ja vierellä kävely + pari kuvaa. Puin Domille valjaat päälle ja otin pois autosta. Yllättävää kyllä se kerran vaan katseli ympärilleen ja tsekkasi missä ollaan. Sen jälkeen oli sitä mieltä, että noni mitäs nytten ja otti kontaktia. Päästiin siis nopeasti ja sujuvasti ovista sisään kauppakeskukseen ja siinäkään vaiheessa hihna ei kiristynyt. Käveltiin vain käytävillä rauhallisesti ees taas ja palkkailin Domia ahkerasti oikeanlaisesta käytöksestä. Välillä hihna kiristyi vähän, mutta pysähdyin ja se riitti kertomaan Domille, että hups ja siirtyi automaattisesti takaisin vierelle. Välillä pysähdyttiin vain katselemaan ihmisten touhuja ja räpsittiin muutamat kuvat. Noin puoltuntia saatiin aikaa  kulutettua treeneihin ja tuo on selkeästi maximiaika mitä kannattaa viettää jos kaikki aika hyödynnetään treenaamiseen sekä keskittymiseen. Ennen poislähtöä Domi sai pitkästä aikaa fitdoggia ja taisi bossulla olla ikävä herkkujuomaa. Kuola vaan valui. Onneksi nää treenit tulee olemaan taas arkielämässä mukana joten energiajuomaa tarjolla useammin. Domille mieluinen uutinen. Energialatauksen jälkeen oli hyvä lähteä takaisin autolle ja suunnata koirapuistoon nollaamaan aivot. Näitä tämmöisiä treenejä olisi mukava videoida tai valokuvata dokumenttityyliin näytille teillekin, mutta se on hiukan haasteellista yksin. Joudun keskittymään julkisilla paikoilla niin paljon siihen ympäristöön koiran lisäksi, koska en kuule jos takaa tulee joku joten joudun koko ajan tarkkailemaan tilannetta ja katsoa ympärille. Sen lisäksi täytyy keskittyä koiraan, palkata sitä oikeanlaisesta toiminnasta ja pitää vieläpä pääkoppa kasassa jotta rauhallisuus pysyy niin ohjaajalla kuin koiralla. Haasteellista. Siihen kun vielä tunkee kameran ja sen kanssa säätämisen niin kaaos on valmis ja koulutustilanteesta ei tule mitään. Muutenkin aika väsyttävää omallekin pääkopalle just tuon takia kun täytyy pitää monta asiaa mielessä ja hallinnassa. Mutta jos joskus saisi mahdollisuuden, että joku muu henkilö seuraisi sen kameran kanssa ja kuvailisi meidän treenejä. Saisi toisenlaista kuvaa meidän treeneistä/tapahtumista kuin vaan tekstiä ja pari kuvaa.
Treenit saatu vauhtiin ja hyvin onkin lähtenyt sujumaan. Tehdään mitä on päätetty. Lauantaina käydään varmaan lähikaupassa treenaamassa kauppaan menoa ja kulkemista vierellä kaikkien ruokahäiriöiden ohi kun täytyy käydä ostaa Domille namit lauantain tokotreeneihin. Tuleepahan samalla tehtyä sitten lyhyempi treeni. Pakko myös vaan hehkuttaa äänivarmuutta ja miten iso harppaus on tehty ihan lähiaikoina oppimisessa. Puhelin edelleen se ykkösääni Domille, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että kaikki Domille opetetut äänet on tosi vahvoina ja alkaa olemaan kännykän tasolla. Domilla on motivaatiota tehdä ja pystyy työskentelemään häiriöstä huolimatta. Yhtäkkiä kaikista äänistä on tullut Domille tosi vahvoja ja tasavertaisia. Aamulla se reagoi herätyskelloon heti eikä parin minuutin kuluttua, palohälytin on jeejee ja lässähtää maahan ekasta "missä" käskystä eikä tarjoa sitä maahanmenoa enää muissa äänissä, puhelimen se ilmoittaa kaikkialla kodin ulkopuolellakin ja ovikello jos soi niin Domi juoksee täysiä luokse eikä jää ovelle pyörimään. Huikeaa edistystä.

perjantai 5. helmikuuta 2016

Testiin valmistautuminen

Domilla on tänä vuonna kuulokoirien taidontarkistustesti ja tarkalleen se on kesäkuussa. Kaupunkina tuttu ja turvallinen Helsinki. Aikaa on n. 4 kuukautta työstää Domin ongelmakohtia ja treenata testiä varten. Sen seurauksena Domin vuosi tulee pyörimään paljon enemmän kuulokoiratehtävien opiskelussa kuin muissa harrastuksissa. Koulutusta vaatii joissakin asioissa ja joissakin riittää pelkkä ylläpito. Ne on niitä asioita joihin täytyy sitoutua ohjaajana kun lähtee työkoiraa kouluttamaan tai on saanut sellaisen itselleen, koska kaupoilla ja muissa paikoissa ei voisi kulkea jos koiralla ei ole edes perusteita kunnossa. Se on ainaista ylläpitoa ja lisätreeniä vahvistamaan opittuja asioita ja liikkumista paljon eri paikoissa.
Testissä testataan hihnassa kulkeminen, luoksetulo keskellä keskustan hälinää, ympäristöön suhtautuminen, vieraan ihmisen kohtaaminen, kahvilassa hengailu ja odottaminen vieraiden ihmisten kanssa. Eli ihan perusasioita mitkä monella muullakin koiralla hallussa.
Domin ongelmakohtana on edelleen hihnassa kulkeminen ja vieraan ihmisen kohtaaminen.
Vahvuutena kaupoissa yms. ahtaammissa paikoissa kävely, häiriönsieto, luoksetulo, kahvilassa oleminen ja odottaminen.
Hihnassa kulkeminen on hankalinta kun mennään johonkin paikkaan ja otan Domin autosta. Ensimmäiset minuutit on kauheaa hösellystä ja Domi yrittää kiskoa täysiä eteenpäin innostuksen takia ja tähän pitäisi nyt kevään aikana puuttua. Koska liikkuminen erilaisissa paikoissa ei ole enää mikään ongelma niin ruvetaan tekemään välillä sellaisia treenejä, että otetaan määränpääksi vain esim. kaupan sisälle pääseminen ilman hepulointia ja siitä takaisin autoon/työtehtävä päättyy. Ja lenkeilläkin hihnatreeniä n. parisen kertaa viikossa aktiivisesti ja säännöllisesti kuten pistinkin meidän tämän vuoden tavoitteisiin silloin vuoden alussa. Tarkoitus karsia myös harrastuskuluista ja mennään Domin kanssa johonkin koirakoulun hihnakurssille hakemaan neuvoja ja häiriötä treenaamiseen.
Ihmisten kohtaamiseen riittää vain tiukempi kuri ja entisten asioiden muistelu. Tätä hommaa toki vaikeuttaa ihmiset jotka tulee lääppimään kysymättä lupaa ja koira ehtii innostua liikaa, mutta ei se auta muu kuin olla itse valppaampi ja puuttua tiukemmin jos joku meinaa iholle tulla väärään aikaan. Hetkeksi otetaan sellainen käytäntö etten anna kenenkään silittää Domia jos se on työvaljaat päällä jolloin saadaan sitä harjoittelua, että ihmiset ehkä tulee lähelle, mutta niistä ei tarvitse innostua ja pomppia päälle. Kun tuo onnistuu niin sitten pikkuhiljaa treenataan sitä, että ihminen kumartuu ja silittää. Osuus joka vaatii enemmän johdonmukaisuutta ja miettimistä ohjaajalta kuin koiralta, kun taas hihnakäytös vaatii Domilta enemmän mietiskelyä ja keskittymistä.
Noissa asioissa onkin tarpeeksi tekemistä tälle keväälle ja noita asioita kun hiotaan niin saadaan testi menemään läpi. Ainahan voi yllätyksiä vastaan tulla, mutta hienosti Domi selvisi viimekin kerralla vaikka häiriö oli todella suuri testipäivänä. Luoksetulo-osuudessa käytän varmaan pilliä jos on sallittua tai sitten vahvistetaan luoksetulokäskyä pari viikkoa ennen testiä. Domillahan ei nykyään varsinaista luoksetulokäskyä enää ole, koska pysyy lähettyvillä ja tietää milloin tulla takaisin, mutta testissä sen täytyy reagoida käskyyn heti ja tulla täysiä luokse.
Ja sitten se varsinainen ongelmakysymys josta lähti idea koko postauksen aiheen käsittelyyn ("iso" ongelma onkin taas kerran ;) ). Ongelma joka on todennäköisesti ongelma vain ohjaajan päässä ja joka liittyy hihnassa kulkemiseen ja tokoonkin joten kysymys pitäisi saada ratkaistua ennen kun vahvistan hihnassa kulkemista/työseuruuta. Eli Domin työseuruu on vasemmalla puolella kuten myös tokoseuruu ja nämä tuntuu menevän sekaisin jonka takia aloin miettimään, että opettaisin Domin kulkemaan vierellä, mutta oikealla puolella. Siinä vaiheessa ongelmaksi tuli, että palkkaaminen olisi hankalaa jos pidän hihnaa oikeassa kädessä, koska palkkaan myös oikealla ja toisaalta sitä on jo niin tottunut pitämään hihnaa vasurissa. Toisaalta eikös elämä silloin mene hyvin kun noin tyhmät asiat on olevinaan ongelma. :D Noh joka tapauksessa juttelin sitten muiden kanssa asiasta ja Heinin kanssa juteltua tulin siihen tulokseen, että Domi kulkekoon vasemmalla puolella, mutta teen vaan erottelutreeniä tokoseuruun ja työseuruun välillä, koska eihän se koira tyhmä ole. kyllä Domi osaa erottaa muitakin käskysanoja ja samankaltaisia tehtäviä toisistaan erilleen joten miksi en ajattelisi noitakin asioita vaikka kahden tempun opettamisena. Eli Domi pysyköön vasuripuolella. Työseuruuhan on siis vapaampaa seuraamista ja paikalla ei ole niin väliä joten Domi tarjoaa sitä herkästi myös tokopuolella kun muutenkin edistäminen on vahvana, mutta tämä vuosi tulee olemaan työkoirapainotteinen joten vahvistan enemmän työseuruuta ja silloin tällöin tokoseuruuseen erottelutreeniä, mutta toko jää vähän taka-alalle. Tämä ajattelu taas herätti kysymyksen, että jos käytän työvaljaita Domilla tokokokeissa niin tarjoaako herkästi työseuruuta. Valintoja valintoja (työkoirakäytös vs. harrastuskoira)... Toisaalta se seuruun millilleen oleva paikka nyt ei maailmanloppu olisi kunhan saisi edes yhden kokeen mentyä läpi ilman hepulointia joten, ehkä mielummin laittaa ne valjaat päälle kokeisiin ja sitä myötä varmuutta tekemiseen ja unohtaa sen pilkun tarkan hinkkaamisen. Valjaat kun antaa ohjaajallekin erilaisen varmuuden toimia koiransa kanssa. Iso voima joissakin pelkissä valjaissa. Ja toki kunhan sitä erottelutreeniä tarpeeksi tehdään niin varmasti alkaa löytymään oikea seuruupaikka ja koira ymmärtää milloin tokoillaan ja milloin saa mennä vapaammin.
Tiivistettynä; tänä vuonna tullaan keskittymään hihnatreeniin ja hihnakurssilla käynti, opetellaan miten niitä ihmisiä kohdataan hillitysti, vahvistetaan yhdessä tekemistä, Domi opiskelee kävelemään vierellä ja harjoittelee käskyerottelua, tavoitteena testin läpäisy (vuoden loppuun asti onneksi aikaa ennen kuin kortti vanhentuu), uutena äänenä voisi olla ohjaajan nimeen reagointi. Ohjaaja muistaa palkata kunnolla, olla johdonmukainen ja pitää homma rentona.
Syksyllä on kuulokoirayhdistyksen leirikin johon aateltiin Domin kanssa lähteä jos aikataulut saadaan sopimaan. Sieltä saa sitten lisää motivaatiota ja uusia ajatuksia Dominkin koulutukseen. Pitäisi myös ruveta miettimään Domille seuraajaa, mutta se onkin jo ihan oma aiheensa ja siihen palataan myöhemmin kunhan tulee joskus ajankohtaiseksi. Toisen koiran miettiminenkin on aiheuttanut ohjaajan päässä kysymyksiä kun pitäisi miettiä mitä koiralta haluaa ja mistä mahdollisesti on valmis tinkimään kun mietitään hyötykoiraksi soveltuvaa piskiä. Seuraavan koiran päätehtävä tulee olemaan kuulokoira ja mahdollisesti jotain avustajakoiran tehtäviäkin (kouluttautuu kuitenkin vain kuulokoiraksi) kun kyseessä isompi koira joka sieltä mahdollisesti seuraavaksi tulisi.