keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Keikkailua

Eilen pääsi Domi esiintymään ja kiekkoilemaan. Käytiin esiintymässä yhdessä koulussa. Aurinko paistoi, mutta ei onneksi ollut kuitenkaan liian kuuma ja esiintymispaikkana toimi aidattu palloilukenttä joten se oli Domille juuri täydellinen.
Päästiin koulunpihalle ja hetken kuluttua ei koiria enää näkynytkään kun lapset piiritti. Domia ei ahdistanut yhtään mikä on pieni ihme, mutta varmaan nautti, koska sai kerrankin huomion itselleen ja rapsuttajia riitti. Mikikään ei traumoja saanut ja oli innoissaan. Kuten aina. Mikille eka "edustuskeikka" ja hienosti suoriutui rapsuttelukoiran roolistaan. Domille kuitenkin erityiskehut hienosta mielentilasta ja toimivuudesta.

Alkuun heiteltiin Domin kanssa frisbeetä ja se olikin yllättäen heti mukana eikä ottanut häiriötä ympäristöstä tai uudesta paikasta. Ihan kuin olisi ollut kotikentällä treenaamassa. Rento mielentila. Fribailun jälkeen molemmat koirat oli kentällä ja saivat olla vapaana. Siellä ne juoksenteli lasten kanssa ja ottivat rapsutuksia vastaan. Välillä tarkastivat etten ollut kadonnut mihinkään ja sitten taas katosivat lapsien sekaan. Ensi viikolla olisi tiedossa lisää lapsia ja hälinää, mutta myös pidempi ajoreissu kun lähdetään käymään Tampereen suunnilla.

Lopuksi käytiin vielä moikkaamassa mummeleita ja pappoja äitin työpaikalla. Ainakin oli rauhallinen kotimatka kun koirat oli väsyneitä päivän touhuiluista.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Valintoja

Elämä on valintoja täynnä ja Mikin taitotaso alkaa olemaan sitä luokkaa, että pitäisi päätöksiä tehdä johonkin suuntaan sen tulevaisuuden kannalta. Mitä meinaa tehdä isona poikana. Oppiminen ollut erittäin nopeaa. 
Työkoiraksi vai harrastuskaveriksi. Molempia ei voi saada jos haluaa tehdä kunnolla. Siihen on syynsä miksi monikaan hyötykoira ei harrasta "vapaa-ajallaan" mitään aktiivisesti tai kovin tosissaan. Domi on monitoimibossu ja tekee kaikkea vähän sinnepäin, mutta jos haluaa johonkin keskittyä kunnolla ja tehdä sitä aktiivisesti niin täytyy valita jompi kumpi jotta laatu pysyy hyvänä eikä toinen osa-alue kärsi.

Mikin kohdalla ei ole ollut missään vaiheessa varmuutta siitä tuleeko siitä heti kuulokoira vai ei. Mikin tiet on ollut avoinna ja mietitty, että mitä tehdään ja minkälainen tyyppi Miki oikeastaan on. Ja missä vaiheessa Domi jäisi eläkkeelle vai jääkö vielä pariin vuoteen. Vaihtoehtoina on ollut jättää Domi eläkkeelle vuoden kuluttua kun olisi taidontarkistustestin vuoro ja id-kortti vanhenee ja taloudessa ei olisi toistaiseksi yhtäkään virassa olevaa koiraa, toisena vaihtoehtona on ollut pitää Domi työvirassa ja kouluttaa Mikiä 1-2 vuotta. Ja lopulta tuli kolmas vaihtoehto ja todennäköisesti se ratkaisu millä jatketaan. Treenaan Domia vuoden jotta se läpäisee taidontarkistustestin vielä toistamiseen ja Miki aloittaa elämän harrastuksilla ja jatketaan parin vuoden taukoilun jälkeen harrastuskoiraelämää.

Jos ja kun Miki koulutuksen aloittaa joskus tai puhutaan enemmänkin valmistumisesta niin se tapahtuneen, ehkä kun Miki on jotain 2-4v väliltä. Olihan se Domikin jo parivuotias kun koulutuksen aloitti ja valmistui alle vuodessa. Mikin kanssa arkiset asiat rakennetaan vahvaksi ja keskitytään asioihin jotka testissäkin tärkeitä (ihmisten kohtaaminen, hihnassa kulkeminen, odottaminen, ympäristöön reagointi) jotta tarvittaessa läpäisee ympäristötestin kun sen aika on. Ääniä opetan vasta kun aloittaa koulutuksen virallisesti ellei se joitakin ääniä opi arkea elämällä ja seuraamalla Domia. Ilmaisun alkeethan se jo osaa (käsikosketus).

Nykyiseen arkeenhan päätös ei vaikuta mihinkään. Miki kulkee yhtä paljon mukana kuten tähänkin mennessä ja tulee kulkemaan jatkossakin kaikkialle mihin vaan pääsee. 
Kesä otetaan rennosti ja syksyllä mietitään harrastusvaihtoehtoja. Domi jatkaa fribailun parissa ja käy kisoissa juoksemassa kiekkojen perässä, tai pussailemassa yleisöä. Sen lisäksi paluu tokomaailmaan tai rallytokoa hömppäilymielessä. Taakanvetokin kuuluu Domin lajivalikoimaan. Mikin kanssa olisi kiva aloittaa rally-toko/toko jossain ryhmässä/kurssilla ja agilitykurssikin voisi olla kiva. Taakanvetopuuhiin pääsee Mikikin, mutta sitä se saa odotella ja kasvaa ekana.

perjantai 26. toukokuuta 2017

Tehoviikko

Tällä viikolla on koirat saaneet omaa spesiaaliaikaa. Lenkit ja treenituokiot pidetty molempien kanssa erikseen. Domi on päässyt kunnon pitkille lenkeille hihnassa, pyöräillen ja vapaanakin ja lenkkien ajan Miki on saanut harjoitella yksinoloa. Mikin ulkoiluaikana Domi saa nauttia omasta rauhastaan ja nukkumisesta kun Mikin kanssa harjoiteltu ulkona ohituksia ja peruskäskyjen vahvistamista häiriötilanteissa. Miki on myös käynyt eri paikoissa ilman Domia (harrastepäivässä, mätsärissä...). On käyty katselemassa hevosiakin ja ei kiinnostanut, kumpaakaan ja vieraassa paikassa Miki menee rohkeasti kaikkialle ja kun sen nostaa syliin niin sammuu. Kohta voisikin ruveta opettelemaan omalla alustalla olemista ja siihen rauhoittumista.

Tehnyt hyvää molemmille koirille tuo oma-aika. Sain jopa luovuttua toisesta autohäkistä kun Miki siirtyi matkustamaan Domin kanssa samaan häkkiin takakonttiin ja ainakin toistaiseksi ollaan menty lyhyitä ja pidempiäkin matkoja ongelmitta eikä Domia ahdista pennun oleminen vieressä. Koirat matkustaa rauhallisesti ja yhtenä iltana käytiinkin parin tunnin ajelulla kierrellen kaupunkia. Miki on hyvin sisäistänyt, että autoilu on aika iso osa tätä elämää ja auto on yhtä kuin toinen koti.
Ja kun Domi saa tarpeeksi omaakin aikaa niin kestää hermot paremmin pentuakin ja nykyään kuvioihin kuuluu vetoleikitkin ja välillä nukkuvatkin vierekkäin. Miki on siitäkin kiva kaveri Domille ettei se ota kovin helposti itseensä Domin komenteluja vaan yrittää uudestaan ja uudestaan leikkiä ja loppujen lopuksi Domikin tajuaa mitä pentu yrittää. (Tälläkin hetkellä vetävät tuossa lelua ilman tappelua) 
Miki on oppinut pyörimään tasapainotyynyllä niin, että etutassut tyynyllä ja takaosa pyörii. Uusiin taitoihin kuuluu myös peruutus joka tuntui tulevan luonnostaan tuolta. Noutokapulaakin on muutaman kerran kannettu ja frisbeetäkin heitelty. Pilliin ehdollistaminenkin aloitettu. Erittäin pätevä pikkupentu joka täyttää huomenna  3kk ja on asunut meillä kuukauden. Kesäkuun alussa Miki pääsee ensimmäiselle pidemmälle ajoreissulleen ja "työkeikalle" Domin kanssa.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

torstai 18. toukokuuta 2017

Treenihurtat

Kentällä tänäänkin. Mikin kanssa leikkimistä ja Domi treenaili frisbeetemppuja. Kesäkin taisi vihdoin ja viimein saapua tänne. Ainakin kesäiset lämpölukemat. Kelpaa. Domikin nauttii. Miki ei toistaiseksi ymmärrä auringonpalvontaa.

Miki on muutamassa päivässä oppinut paljon asioita ja vanhat opitut asiat alkaa olemaan hyvin hallussa ja arjessa on erilaisia rutiineitakin jo ehtinyt muodostumaan. Minkälainen Miki on? En osaa verrata Mikiä rotuun vielä (kuinka paljon on rodunomaista toimintaa ja kuinka paljon se on vain Miki), mutta jotain on tullut opittua. Miki rakastaa kaikkia ihmisiä ja koiria. Rakastaa niin paljon, että alkuun saattaa jopa sanoa wuhwuh toiselle koiralle kunnes pääsee moikkaamaan, mutta tästä tavasta on päästy jo lähes kokonaan eroon. Josta päästään siihen, että Miki oppii kauhean nopeasti asiat. Miki tykkää ihmisistä, mutta minä menen kuitenkin muiden edelle ja nopean moikkauksen jälkeen tarjoaa taas kontaktia ja hakeutuu minun lähettyville ja sitä käytöstä tietysti vahvistankin. Miki palkkautuu nameista, leikkimisestä ja kehuista - kaikki kolme aika tasapuolisiakin jopa ja onkin ihanaa kun voi hyödyntää eri palkkaustapoja eri tilanteissa.  Mikillä on ollut alusta asti todella vahva kontakti ja istuminen. Miki on myös terävempi kuin Domi ja sehän nyt on toivottavaakin kun kyseessä on terrieri. Miki on todella rohkea koira ja tekee epäröimättä asiat. Ehkäpä juuri sellainen, että tekee ensin ja sitten miettii. Toistaiseksi ei ole vastaan tullut sellaista mitä Miki olisi säikähtänyt tai jäänyt pelkäämään. Olen testannut Mikiä myös erilaisilla äänillä ja paukkeilla = ei reagointia.
Voisi olettaa, että menisi enemmän omia reittejään ulkona terrierivaistojen perässä, mutta joko olen osannut jotain tehdä alusta asti oikein, kerrankin tai sitten Miki ei ole niin itsenäinen tapaus kuin Domi aikoinaan eli pysyy lähettyvillä ja voikin pitää vapaana melkein missä vaan. Osaa reagoida nimeensä myös kesken leikkihetken toisen koiran kanssa. Tuli todistettua tänään. Katsotaan kauanko tätä iloa kestää. :D Miki tietää, että Domin kanssa voi painia rajummin ja Domi myös sietää sen pelleilyä (tiettyyn pisteeseen asti), mutta muita koiria se mielistelee ja ei turhaa haasta riitaa ja alistuu isommille. 
Miki on kerennyt oppimaan kaikenlaista 3 viikon aikana. Pohjia rakennettu ja tehty monipuolisesti erilaisia asioita. Miki osaa istua, ottaa katsekontaktin, mennä maahan, odottaa ruokaa ja siihen liittyvä rutiini, istua ennen ovien avaamista, matkustaa autossa hiljaa, olla kotona Domin kanssa ja yksin, leikkiä (karvalelut ja pallot on kivoja kuten myös kepit ja kävyt), käsikontaktin, laittaa etutassut kipon päälle, mennä tasapainotyynylle, seurata vierellä oik./vas.puolella ja kävellä jalkojen välissä, peruuttaa, pyöriä, antaa tassua, luoksetulon... Lelujen palauttamisenalkeetkin se tuntui oppivan itsestään. Suurinosa tehtävistä tapahtuu käsi- tai äänimerkeillä. Tähän mennessä suullinenkäsky on liitetty vasta istumiseen, maahanmenoon, pyörimiseen ja luoksetuloon (nimi). Naksutinkin on sisäänajettu ja pitäisikin sitä käyttää vain ahkerammin. Kosketuskeppikin voisi olla kätevä kapistus.

Odottaminen autossa ei ole ollut Mikin vahvuuksia ja pienestä koirasta lähteekin hyvin ääntä, mutta eilen saatii täysin hiljainen treenituokio kun käytiin treenailemassa noutajaporukassa ja koirat odotteli tietysti vuoroaan autossa. Toivoa on ja askel eteenpäin. Domin ja Mikinkin välit alkaa lämmetä siihen malliin, että Mikin uskaltaa laittaa Domin kanssa samaan autohäkkiin lyhyen matkan ajaksi. Ovatkin jo pienen matkan matkustaneet samassa kopissa ja hienosti sujui. Joku päivä käydään Mikin kanssa seikkailemassa kaupungilla ja ostoskeskuksessa. Katsellaan mitä se siitä tuumaa.
Voisin kohta uskaltaa väittää, että Domin mielestä pentu kuuluu porukkaan. Domin stressitaso on laskenut ja sehän on taas se tuttu ja turvallinen Domi jolta löytyy korvatkin. Tai, haluaa käyttää niitä korviaan ja hienosti kontaktissa. Ymmärtää, että yhteistreeneissä molemmat saa palkkaa eikä nosta enää kierroksia jos pentu häslää vieressä samaan aikaan vaan keskittyy omaan tekemiseen. Välillä tarjoaa lelujakin jo pennulle ja yrittää leikkiä yhdessä vetoleikkejä, mutta vielä ei kuitenkaan täysin tajua hommaa. Keskittyvätkin enimmikseen painileikkeihin ja silloin tällöin käydään eteisessä jäähyllä kun ei sitä rallittelua jaksa katsoa ja kuunnella ihan koko aikaa kuitenkaan ja pieni lepo muutaman kerran päivässä tekee hyvää molemmille koirille. Hyvin alkavat myös oppia, että sisällä ei haukuta.

Tän päivän treenien päätteeksi kaksikko pääsi painimaan Neron kanssa. Nero on kiva painikaveri Domin ja Mikin mielestä. Varsinkin Miki on täysin ihastunut kaveriinsa. Mielistelee ja pussailee, välillä nappaa karvoista kiinni ja roikkuu hännästä. :D

tiistai 16. toukokuuta 2017

Frisbeehurtat

Pikainen frisbeetuokio tapiksella koirien kanssa. Domin kanssa paljon vaan höntsäilty ja heitelty pituutta joten voisi ruveta treenaamaan temppujakin ja temppujen puhdasta tekniikkaa ettei hypi miten sattuu ja laskeudu väärin alas. Mutta Domin kanssa on kyllä mukava heitellä kiekkoa ja aivojen nollausta molemmille. 

Mikikin pääsi kentälle ihmettelemään omia frisbeelättyjään. Vielä se ei ihan täysin tajua frisbeen ideaa ulkosalla kun ympärillä kaikkea muutakin mielenkiintoista jännää, mutta pikkuhiljaa tämänkin asian suhteen. Sisällä se on jo kiekkojen perää ja tykkää omista kiekoistaan. Miki tarjosi kentällä vierellä kulkemista, kontaktia, tassun antamista, istumista ja asioita joita se jo osaa ja yritän olla nopea palkkauksissani niin saan napattua eri toimintoja. Miki pääsi maistelemaan ensimmäistä kertaa FitDogiakin. Ahne pentu ja kuppi tyhjeni nopeasti. 

sunnuntai 14. toukokuuta 2017