keskiviikko 25. tammikuuta 2017

tiistai 24. tammikuuta 2017

Facebook

Domi sai oman facebook sivun joten sinne vaan tykkäilemään jos kiinnostaa seurata Domin arkitouhuja enemmänkin. Sinne sivulle pääsette klikkaamalla tuota linkkiä https://www.facebook.com/kuulokoiradomi/ tai klikkaa alla olevaa kuvaa.

Domin toinen temppukollaasivideokin on ilmestynyt tubeen.

lauantai 21. tammikuuta 2017

Uusia lenkkireittejä

Kuukausi asuttu jo näissä maisemissa. Paljon ollaan käyty tutkimassa lähimaastoja ja ollaankin löydetty jo muutama paikka jossa voi pitää vapaanakin melko huoletta. Pari lyhyempää ja yksi erittäin pitkä metsä-/rantareitti jossa käytiin eilen seikkailemassa (postauksen kuvat). Paitsi vapauteen on pieni hetki. Liina saa raahautua Domin perässä vielä hetken ajan kun tutkii uuden ympäristön hajuja niin keskittyneesti ettei kiinnosta kuunnella joten liina tuo vapauden ja turvaa liikkumiseen. Eihän se enää mihinkään katoa vaikka nuuskiikin menemään hajumaailmoissaan, mutta saisi ne korvatkin löytyä. Eiköhän se tästä normalisoidu ajan myötä kun tottuu uuteen ympäristöön kunnolla.

Ensimmäiset pari viikkoa oli lenkkeilynkin kannalta erittäin mielenkiintoista. Domi ei ole vetämällä vetänyt hihnassa enää hetkeen, mutta ne ensimmäiset päivät ja viikot (Domihan intoilee aina uudessa paikassa hetken)... Domi sinkoaa laidasta toiseen ja nuuskuttelee kaikki mahdolliset paikat ja koipi nousee joka ihanan tuoksun kohdalla. Pitäähän se merkata ja kertoa, että kuka on muuttanut huudeille. Domihan on erittäin tietoinen ympäristöstään ja tarkkailee paljon mitä ympärillä tapahtuu. Domi on myös tietoinen lähialueen koirista ja ihmisistä, että ketä alueella asuu. Jos vähänkin poikkeava tuoksu osuu nokkaan niin se pitää tarkastaa huolella tietysti.
Nyt meno on jo tasoittunut lenkkeilyn kannalta eli alkaa käymään lähiympäristö tutuksi eikä aiheuta suurempia ihmettelyjä.

Postin kolahtaminen luukustakaan ei aiheuta enää reaktiota eikä Domia myöskään kiinnosta rapusta kuuluvat äänet (näin oletan, enhän itse niitä ääniä edes kuule. heh).
Mielenkiintoinen muutos on ollut se, että Domi touhuaa enemmän sisällä vaikka aktivointi ja ulkoilu ei ole ihan hirveästi muuttunut mitenkään. Domi on esim. tykästynyt syömään Rauh! puruluita vaikka se ei ole ollut kiinnostunut nahkaluista enää vuosiin eikä varsinkaan rauh luista, koska ovat perus höttöluita kovempia ja näin ollen vaatii vähän enemmän työtä jotta saa niistä jotain irti, mutta nyt Domi viettää parikin tuntia kerralla rauh-luun parissa. Ei yhtään huonompi juttu. Saa järsiä luita niin paljon kun vaan tykkää.
Sen lisäksi Domi on myös muutenkin paljon valppaampi. Viime päivät ja viikothan kun ollaan panostettu kuulokoirajuttuihin ihan uudella powerilla ja sen huomaa. Domi reagoi ääniin HETI eikä hetken päästä ja heti äänen kuultuaan se on valpas ja iloinen "jeejee ääni, ilmoittamaan, jee palkkaa!!!". Mikro ja ovikello onkin hyvin vahvoja ääniä Domilla kuten kaikki entisetkin äänet.

Hauskin ääni-ilmiö on ollut se, että omassa naamassa olevat leukaproteesit nitisee ja natisee kausittain (loppuu ajan kanssa, normaalia). Se on sellainen ääni ettei sitä ihmiskorva kuule (ulospäin) joten ei sitä muut ihmiset pysty kuulemaan. Kuulen sen ainoastaan itse ja "ihanasti" aina särähtää omaan kuulevaan korvaan se (en tiedä natiseeko vasemman puolen proteesikin, koska en kuule vasemmalla korvalla). Mutta miten se liittyy Domiin? Domi alkoi jostain syystä aina läpsimään ja ilmaisi jotain. Kysyin, että missä niin ei se oikein tiennyt että mihin oisi vienyt ja hyppi vaan vasten. Tätä toistui monta kertaa aina päivässä. Kunnes loppui natinanitinä vaihteeksi ja ei ole pahemmin koirakaan tullut läpsimään. Se, että reagoiko Domi ääneen (voiko se muka sitä kuulla) vai omaan reaktiooni kun kyllähän sitä tulee jollain tavalla aina reagoitua vaikka ei sitä tietoisesti tekisi.
Arkipuuhailujen ohella ollaan käyty pari kertaa uimalassakin polskimassa. Mukava sisäharrastus näin talvella, kun muut harrastusket tällä hetkellä tauolla. Ehkä lopputalvesta otetaan treenioikeus hallille ja ruvetaan tokoilemaan tai kiekkoillaan, tai molempia. Keskiviikkona käytiinkin Domin kanssa kahdestaan uimalassa. Domilla oli vaihteeksi asenne ettei todellakaan käytä takajalkojaan kun etutassuilla kauhominen on nopeampaa. Ehkä pääsee keväällä vesijuoksumattoilemaan niin oppisi takatassujenkin hyödyn uinnissa. Eikä vesijumppailu muutenkaan pahaa tee lihaksistolle.

maanantai 16. tammikuuta 2017

Temppuvuosi

Tästä se lähtee. Vuosi 2017 tulee olemaan tempputäyteinen. Pari vuotta miettinyt tekeväni tämän, mutta aina se on kaatunut johonkin. Ei ole mitenkään helppo tehtävä miettiä ja listata kaikenmaailman temput ja hömpötykset mitä on koiralleen opettanut, koska niitä on p a l j o n eikä kaikkia käskyjä tai temppuja ole käytetty edes vuosiin (Domin pentuajan jälkeen). Sen lisäksi pitää temppuja jaotella ryhmiin ettei olisi vain yhtä suurta sekametelisoppaa vaan, että olisi edes joten kuten järkevä runko. Kuvaan ja julkaisen videot monessa eri pätkässä. Jokaisessa videossa 10 temppua/käskyä jotka Domi osaa. Temppuja on valmiiksi jaoteltu ja listattu jo yli +80 joten enää tarvitsee vaan kuvata aina joku yksittäinen temppu kun kerkeää tässä arjen keskellä.

Tässä kuitenkin teille ensimmäinen osa tästä isosta projektista. Kehitysideoita saa antaa ja kommenttia siitä olisiko kiva kuulla ne käskysanat vai toimiiko tämän ensimmäisen videon tyyli eli ne oleellisimmat käskyt/äänet kuuluu. Videoiden teknistä laatua kun tullaan parantamaan tulevien videoiden ja ajan myötä. :)

torstai 12. tammikuuta 2017

Liitelyä jäällä

Päästiin vihdoinkin jäälle kun kaikki muutkin siellä juoksentelee. Onkohan mitään parempaa kuin onnellinen bossu joka pääsee tekemään sitä mitä se rakastaa yli kaiken elämässään. Kiekkojen kanssa touhuilu. Kun kiekon näki niin ei enää edes ärsyttänyt kosteus ja plussakeli Domia. Eihän se muuta nähnyt kun kiekon ja silmät suurina vaan tuijotti sitä "heitä jo heitä jo!!".
"Sen kameran voi tunkea sinne minne aurinko ei paista ja voisit heittää tätä kiekkoa!" -Domi

maanantai 9. tammikuuta 2017

Laajempi äänimaailma

Domi on opetellut pari uutta ääntä ja laajentanut äänimaailmaansa. Ensimmäisenä tässä uudessa kodissa opeteltiin mikron ääni. Tasan kaksi harjoittelukertaa ja oltiin siinä pisteessä, että Domi osasi ilmaista äänen ja viedä äänikohteen luo ilman ohjaamista. Ei edes sen yhden ainoan kerran tarvinnut auttaa vaan Domi keksi koko homman juonen ihan itse. Erittäin nopeasti oppi mikron äänen. Toisaalta mikron ääneen yhdistyy usein jonkun ruuan lämmittäminen ja mikäpä motivoisi bostonia paremmin kuin ruoka ja tieto siitä, että ehkä saa vähän maistaa kun ohjaa ihmisensä sinne mikron luo hakemaan sitä ruokaa joka on lämmennyt. Ääni vaatii kuitenkin vielä rutiininomaisuutta jotta siitä tulee arkimaista ja tuttua puuhaa. Tällä hetkellä onkin tärkeää muistaa vahvistaa positiivisesti joka ikinen kerta kun ääni kuuluu joten täytyy olla itsekkin valppaana eikä vain unohtaa sitä mikroa päälle pyörimään ja häipyä itse koneelle (huom. asunto on yksiö ja silti kuuloetäisyys katoaa jo tuolla välillä).



Toinen ääni on vanha tuttu joka opetellaan nyt uudestaan täysin uudella tekniikalla. Ovikello. Vanhempien luona Domi reagoi ovikelloon ja se olikin sellainen tavallinen ovikello, pimpom. Siinä oli sellainen ääni joka löytyi myös netistä joten oli helppo soittaa ääni koneelta ja harjoitella sillä tavalla äänen ilmaisua. Mutta muutto tuli ja tämän asunnon ovikello... Väliovi aina kiinni joten en itse sitä todellakaan kuule. Tän asunnon ovikello on riippuvainen painamisvoimakkuudesta joten soi epätasaisesti. Välillä ei siis lainkaan tai en vain kuule. Eihän se Domikaan niin hiljaiseen ääneen reagoinut (haukkunut) joten hiukan alkoi ärsyttämään. Vaihtoehtona oli opettaa Domi haukkumaan kyseiselle äänelle, mutta ajatus ei tuntunut kovin hyvältä. En kuitenkaan halua opettamalla opettaa haukkumista jollekin äänelle. Saa sitä itsenäisesti tarjota, mutta en opeta sitä varsinaisena ilmaisumerkkinä eikä ole ykkösilmaisutapa. Sitten muistin, että kuulokoirayhdistyksellä ollut vuosia sitten harjoitusovikelloja joita koirakot saanut käyttöönsä ja ovikello onkin monen kuulokoiran ensimmäinen ääni ollut aikoinaan. Harjoitusovikelloja ei kuitenkaan enää löytynyt ja kävin miettimään mitä teen.

Kunnes tajusin, että eletään vuotta 2017 joten eiköhän ovikellotekniikkakin ole kehittynyt jo sen verran, että löytyy ovikello meidän tarpeisiin ja niinhän siinä sitten kävi, että käytiin Domin kanssa Clas Ohlsonista ostamassa langaton ovikello. Löytyy 5 eri äänivaihtoehtoa, äänenvoimakkuuden säädin, valo-ominaisuus ja se LANGATTOMUUS. Onko mitään täydellisempää harjoitusvälinettä kuulokoirakoulutukseen? Ei varmaankaan. Samalla heräsi kysymys miksen tajunnut tätä koskaan aikaisemmin. Miten paljon helpompaa olisi ollut sen ovikellon opettaminen jo ajat sitten.
Äänivaihtoehdoista löytyi se tuttu ja turvallinen ääni. Domistakin irtosi haukku sekä ilmaisuraapiminen. Tuo ovikello kiinnitetään pistorasiaan seinään joten sen saa siirrettyä paikasta toiseen ja aina tavoitettavissa. Valo alkaa vilkkumaan kun ovikello soi ja sen avulla pystyn varmistamaan, että joku ääni oikeasti soi ja voin vaatia Domilta ilmaisua jos meinaa vähän lipsua kun ääni vaatii varmuutta ja toistoja kuten mikron äänikin, kunnes saadaan rakennettua kokonaisuus kasaan eri osista. Nyt ollaan vahvistettukin ilmaisua sekä teippasin ulko-oveen teipin palan johon Domin pitäisi johdattaa äänen kuullessaan eli tällä kertaa sen ei pitäisi viedä ovikellon luokse (äänilähde), koska muuten se johdattaa minut seinälle vaan parempi kun se juoksee tökkimään ulko-ovea kuonollaan. Ollaan harjoiteltu ilmaisua eri tilanteissa (kesken ruokinnan, kesken sikeiden unien ja muita ärsyketilanteita) ja erikseen sitten oven luo viemistä. Pari treenikertaa vielä erikseen niin päästään yhdistämään palasia kasaan ja joku kaunis päivä saadaan kiinnitettyä ovikellonappi oveen eikä tarvitse enää epäröidä onko joku oven takana vai ei ja mille Domi reagoi (rapussa kuuluviin ääniin vai soittiko joku ovikelloa) kun nyt on selvä ääni ja merkki sille.


Hyvin mahdollista, että seuraavaksi palataan ääniin joihin Domi on aikaisemmin reagoinut, mutta sen tarve jäänyt ajan myötä, mutta nyt sille taidolle olisi taas hyötyä. Ja se on autojen tuleminen selän takaa tai pyöräilijät. Siinä vaiheessa ehtinyt kasvaa ongelmaksi kun ohjaaja pyörii taas ympyrää samalla kun kävelee eteenpäin koska täytyy tarkistaa joka ikinen suunta ja mistä äänet tulee... :D Rasittavaa. Onneksi Domilla on varmasti ilmaisutaito tallella noistakin asioista joten luulen, että helposti sen toiminnon saa takaisin kun muistaa vaan vahvistaa sitä(kin).

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Bossupainia

Uusi vuosi ja uudet kujeet, kuten joka vuosi. Vuosi 2016 oli ja meni. Kuonot eteenpäin. Ensimmäisellä viikolla saatiinkin flunssa kylään, mutta samaan aikaan tuli myös kovat pakkaset joten ei tarvinnut pahemmin ulkoilla vaikka olisi ollutkin niin nätti keli kun aurinko paistoi. Eiköhän sitä vielä kuitenkin tänä vuonna ehditä kuvailemaan jäällekin auringonpaisteessa.
Tänään kuitenkin pakkasta oli enää vain n. -3 joten ylös ja ulos. Käytiin treffaamassa Lenni bossua koirapuistossa. Fakta tähän väliin: Asutaan parin kadun päässä Lennistä. Harvoin sitä bossut näin lähekkäin asuu, ainakaan täällä Lappeenrannassa.

Koirat muisti hyvin toisensa ja kyllähän se terrieri terrierin tuntee. Lenni oli hyvin myös kasvanut ja saanut massaa lisää joten Domin otteetkin oli jo rajumpia kuin silloin syksyllä. Voi sitä lumen pöllyämistä, huutoa, kuolaa, juoksua, painia... Domi jaksoi tunnin ajan riehua kaverin kanssa kunnes rupesi paleltamaan ja lähdettiin kotia.
Temppuvideoiden kuvaamista jatketaan lähipäivinä niin saadaan ensimmäinen video ulos vielä tammikuun puolella. :)