torstai 29. kesäkuuta 2017

Energistä

Saatiin Kaunila aktiivisuuspannan sensorille pussukka jonka saa laitettua koiran omaan pantaan/valjaisiin kiinni ja näin ollen sensori pääsi mittailemaan vintiöpennun aktiivisuutta.
Mielenkiintoista oli päästä näkemään nukkuuko tuo pentu tosiaan yöt heräämättä niin kuin olen kuvitellut vai miten. Ja kuinka paljon se todellisuudessa touhuaa päivän aikana yksinään kun ei Domikaan sen kanssa koko ajan touhua ja itse en koiria huomioi sisällä ollessa pahemmin. Käyrissä näki hyvin, että kun jotain tehdään niin silloin tehdään ja kun mitään ihmeellistä ei tapahdu niin saattaa hetken touhuta yksinään lelujen kanssa ja sitten sammuu nukkumaan. Yöt nukkuu rauhallisesti eikä seikkaile ympäri kämppää. Vaihtaa asentoa, ei muuta ihmeellisempää. Ja kun yöt nukkuu kunnolla niin riittää energiaa päivisin. Mikin kohdalla olen tarkkaillut aktiivisuutta yksinolojen ja automatkustamisenkin kannalta ja meno on ainakin pannan mukaan rauhoittunut siitä mitä se alussa oli. Miki osaa olla jo hienosti yksin kotona rauhallisesti ja autoonkin sammuu useimmiten samantien kun lähdetään liikkeelle eikä huuda ja hermostu vaikka auto pysähtyisi välillä pidemmäksi aikaa ja sitten matka taas jatkuu.

Tykkään todella paljon miten nopeasti oppinut tän talouden rytmin ja miten paljon se on ottanut Domista vaikutteita. Hyvin voi pitää päivän tai kaksi tekemättä mitään ja koirat vaan nukkuu tai touhuavat jotain keskenään. Perusarki ei ole siis hirveästi muuttunut pennun myötä vaan olen saanut pitää saman huonon rytmini (myöhään nukkumaan ja herää milloin jaksaa aamulla tai puolenpäivän aikoihin), koska koirilla ei ole mikään kiire ulos aamuisin. Eikä meillä ruoka-aikojakaan ole. Miki syö nappula-annoksen palkkana päivän aikana ja illalla sitten lihaa kuppii molemmille. Ja ainakin kahden suht saman kokoisen ja luonteisen koiran kanssa kaksi menee siinä missä yksikin, mutta kolmas olisikin jo oma juttunsa. Vaikka Miki onkin ollut ihanan helppo pentu tai sitten sitä hermoili Domin kanssa aikoinaan sen verran, että enää ei jaksa hetkauttaa ja jaksaa nauraa kaikelle mitä nuo keksivätkään yhdessä. Enkä jaksa stressata mitä tehdään tai olla tekemättä. Kaikki menee lopulta omalla painollaan ajan kanssa kohdilleen ja kaikkeen löytyy ratkaisu, tavalla tai toisella.
Aktiivisuus kuitenkin kasvanut iän myötä ja alkaa pärjäämään jo Dominkin kanssa juoksu- ja painileikeissä ilman, että saa kovin pahasti turpiinsa. Paljon myös opittu asioita ja uutena temppuna onkin kierimisen oppiminen. Miki tarjoaa myös tassun antamista aktiivisesti ja maahanmeno on yksi sen lemppareista. Miki on myös oppinut sen, että ohikulkeville ihmisille/koirille ois kiva pöristä kun suututtaa jos ei pääse moikkaamaan kaikkia. Tällä hetkellä ollaankin pistetty kaikki panostus ja energia ohitustreeneihin ja työ tuottaa tulosta. Räksyttämisestä päästy eroon ja pöriseekin vähemmin. On päiviä kun on täysin hiljaa. Kaikki alkoi kun eräs tämän talon asukas ei halunnut ymmärtää, että ei voi kesken treenituokion tulla häiritsemään ja koskemaan pentua ja alkoi siitä valittamaan joten Mikillä kerkesi kierrokset nousta liikaa ennen kuin pääsin reagoimaan. Mutta aktiivisuutta ohjaajalta ja ahkeraa duunia niin ongelma selätetty jossain vaiheessa. Vastapainona Domi on tsempannut ja tarjoaa erittäin aktiivisesti kontaktia lenkillä kun saa satunnaisesti Mikin napuloita samalla kun palkkaan pentua. :D Uusina asioina Miki on opetellut näyttelyseisontaa ja osaa hypätä käskystä viereen nojatuolille ja syliinkin. Lähestytään puolenvuoden ikää ja Miki täytti 4kk. Painoa +6kg ja korkeutta n. 30cm. Pari senttiä ja Domin kokoinen. Selänpituudessahan se on jo ohi mennyt ajat sitten. Kaiken lisäksi hienon näköinen kakara ja hyvä rakenne. Ihmiset ihastuukin usein Mikin väritykseen ja sen rakenteeseen kun se on sopusuhtainen.
Pari pysyvää hammastakin kasvanut suuhun. Niitä teräviä neuloja ei tulekaan ikävä. Korvatkin kokonaan ylhäällä.
Domi on toipunut todella hienosti hampaiden poistosta. Haavat ovat puhtaat ja siistin näköiset. Suuta on huuhdeltu kerran tai kaksi päivisin ja syö ongelmitta purutikkuakin jo. Viikonloppuna kokeillaan miten sujuu broilerinsiiven mussuttaminen. Ei ole vaikuttanut kipeältä. Leluja ei kuitenkaan vielä tykkää hirveästi repiä eikä riehu Mikin kanssa, koska haavat vuotaa helposti verta vielä, mutta viikon päästä tilanne jo varmasti toisenlainen ja entistä parempi. Domi voisi myös kertoa pari tarinaa uimakauden korkkaamisesta ja sorsajahdista, mutta jääköön ne Domin omaan muistioon. Domi on päässyt myös ketjulenkille, tokoilemaan, juoksemaan hajujen perässä ja kaikenlaista kivaa. Kunhan suu paranee kokonaan niin kaivetaan frisbeet esille.

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Synttärisankari

Koirat juhlii Domin 6v bileitä ja toivottaa samalla kaikille lukijoille hauskaa juhannusta!

torstai 22. kesäkuuta 2017

Hampaat tippuu

Tarkoitus oli kirjoittaa Mikin aktiivisuudesta kun se lainasi Domin aktiivisuuspantaa, mutta tulikin "pieni" muuttuja ja jätetään se aihe ensi viikolle.
Tähän voisi kuvitella tarinan siitä miten Mikillä lähtenyt pari maitohammasta, mutta päivän yllättäjä olikin tuo ihan just 6v Domi.
Tiistaina illalla myöhään Domi leikki patukalla ja hetken kuluttua tippui lelu...ja hammas. Ei muuta kuin tutkimaan suuta ja samalla tuli todettua, että toisella puolellakin heiluu hammas. Irronnut hammas oli siis vas.puolella ylhäällä takana. Ei muuta kuin varaamaan hammastarkastusaika Evidensia Univet Lappeenrannan klinikalle heti keskiviikkoaamulle. Suu tarkastettiin ja vaihtoehtona oli odottaa heinäkuuhun tai toimenpide vielä samalle päivälle, Evidensia Animagiin. Sinnehän sitten varattiin aika ja Domi sai päiväkännit klo 13:20. Suun totaalitsekkaus. M1 vasemmalta puolelta oli irronnut ja toinen samanlainen poistettiin nyt oikealta puolelta. Kauhukuvista huolimatta selvittiin siis vähemmällä mitä odotettiin ja poistoon meni vain kaksi hammasta. Tällä kertaa. Takahampaan lisäksi poistettiin yksi etuhammas joka oli vinossa ja hankasi kulmuriin. Toinen etuhammas lähtee poistoon syksyllä kun sekin hankaa toiseen kulmuriin. Oikealla puolella on myös takana M2 hammas joka hiukan liikkuu joten se tarkistetaan syksyllä ja poistetaan tarvittaessa. Reissulla myös selvisi, että Domilta puuttuu yläkakkoset. Koira kuten omistajansa tässäkin asiassa. 

Domi vietti klinikalla aikaa noin 4 tuntia ja nukutuskin oli ollut jo sen verran pitkä jonka takia osa hommasta jätetään syksylle. Domilla ei nukutuksien kanssa ongelmia ole ollut ikinä ja hengittää normaalisti, mutta pitkät nukutukset on kelle tahansa riski. Odotteluaika oli helppo, koska oli tietty raja mihin asti saivat työskennellä vapaasti ja poistaa niin paljon hampaita kun tarvetta ja jos jotain yllätävän isoa ilmenisi niin soittaisivat ja mietitään mitä tehdään, mutta soittoa ei kuulunut joten pystyi toteamaan, että päästiin helpolla eikä sieltä mitään isompaa löydetty. Soitto tuli kun Domi saatiin hakea kotiin.

Se mikä tälläisen on aiheuttanut niin on jonkunlainen tulehdus ja bostonien rakennevika. Ahdas pää ja kita eli miten sinne voisi kaikki hampaat edes mahtua normaalisti ja kunnolla nättiin riviin ja tulehtuu herkemmin kun jäävät sinne "piiloon". Domillakin on hampaita pesty ja syö raakoja luita. Onneksi hampaita jonkun verran suussa on joten parin tai muutaman poisto ei tuon koiran elämänlaatua muuta huonompaan suuntaan. Monia varmasti kiinnostaa frisbee, että mites sen osalta, mutta siihenkin palataan myöhemmin.
Mikikin sai piikin samalla reissulla. Tehosterokotuksen ja rabieksen. Jospa tässä olisi näiden koirien eläinlääkärikäynnit tältä kesältä.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Muuttopuuhia

Koirat ja tavarat siirretty vanhasta asunnosta uuteen. Domille muutos oli helpompi kuin viime kerralla ja ei ole oikeastaan vaikuttanut mitenkään. Ekan illan Domi hengasi eteisessä ja odotti lähtöä, mutta sen jälkeen on ollut kuten aina ennenkin. Mikiähän ei homma kiinnostanut missään vaiheessa sen kummemmin. Se oli tyytyväinen kun tutut pedit ja lelut oli mukana eikä stressaantunut yhtään hiukan erilaisesta arjesta ja tavaroiden siirtelystä. Tässä uudessa talossa asuu monta koiraa ja se oli Mikille uutta, koska edellisessä talossa ei muita koiria näiden lisäksi ollut joten Miki ei ollut myöskään tottunut muiden koirien ääntelyyn ja ettei niihin reagoida. Pari kertaa haukkui ja siihen loppui. Se on Domi joka reagoi herkemmin, mutta Miki ei onneksi lähde siihen mukaan enää ja Domiltakin se on vain pari hauhauta eikä turhaa räksyttämistä. 
Uusissa lenkkimaisemissakaan ei valittamista ja koirat pääsee olemaan taas enemmän vapaana. Tai Domilta on toistaiseksi vapaus otettu pois ja liikkuu 15m liina perässään. Terveisin yksi bostoninterrieri joka on pari kertaa leikkinyt noutajaa ja harrastanut sorsanmetsästystä... Mutta Domi on onneksi konkari liinan käyttäjä ja ei häiritse sen menoa yhtään eli periaatteessa vapaana, mutta tarvittaessa saa stopattua jos meinaa korvat kokonaan kadota. Mikikin päivittäin vapaana ja kulkee hyvin lähellä ja pitää huolen siitä ettei lauma katoa näkyvistä. Jonkun verran kestää myös häiriöitä ja kykenee luoksetuloon. Mikikin opetellut liinan käyttöä (3m) kun kokoa sen verran ettei hihnaan kompastu, koska liinalle varmasti käyttöä myöhemmin Mikilläkin kunhan se tajuaa kokeilla karkaamiset ja jahtaustemput - jos sellaista edes koittaa, koska sen verran helppo pentu ollut toistaiseksi.
Muuton jälkeen en ole pitänyt papereita lattialla yölläkään ja yksi mattokin löytyy jo lattialta sekä parvekkeella on matto ja vahinkoja ei ole tullut. Ei yöllä eikä yksinoloaikanakaan. Eikä enää tarvitse juosta ulkona parin tunnin välein päivälläkään. Tykkään muutenkin kun pikkupentuaika alkaa olemaan ohi. Miki osaa todella paljon erilaisia asioita ja arkirutiinit on vahvat. Välillä sitä jopa unohtaa, että se on kohta vasta 4kk ikäinen, koska edelleen tuo on vaan ollut niin helppo kaveri ja ainakin toistaiseksi kaksi koiraa menee siinä missä yksi. Etuhampaatkin heiluu ja vähän on maistellut lipaston vetonuppia ja sitä on Domikin aikoinaan maistellut. Pääasiassa järsii kuitenkin lelujaan ja luita. Mikin kanssa on myös rentouttavaa käydä hihnalenkeillä, koska se ei vedä ja siitä olenkin ylpeä. Ohituksetkin sujuu jo paremmin eikä ole muutamaan päivään intopörissyt yhdellekään ohimenevälle koiralle. Innostuu, mutta pysyy hiljaa ja luopuu nopeammin kohteesta (toinen koira). Onhan tuohon koiraan käytetty aikaa ja energiaa ja alkuvaihe oltu koko ajan läsnä jolloin pystyi reagoimaan jokaiseen asiaan mitä pentu vaan tarjosi, mutta työnjälki näkyy nyt ja hyvään suuntaan menossa. Vihdoin ja viimein kun se oppi alkaa menemään ohjaajankin päähän, että kerralla kun tekee kunnolla niin jatkossa edes hiukan helpompaa joidenkin asioiden osalta. Myös Domin ja Mikin välit syventyy päivä päivältä ja alkavat oppia, että sisällä ei sitä huutopainia mielellään harrastella ja leikkivät nykyään paljon vetoleikkejä tai painivat matolla hiljaa. Ulkona jos lelut mukana leikeissä niin Domi leikkii edelleen yksinään tai siis heitän sille lelua eikä se kaipaa siihen koirakaveria jolloin Miki puuhailee oman lelunsa kanssa tai nuuskuttelee hajuja. Ilman leluja sitten painivat ja juoksevat keskenään. Muutaman kerran olen myös bongannut Mikin Domin vierestä nukkumasta.

Harjoittelukohteina tällä hetkellä Domilla kaukojen istu-maahan vaihdot kun pomppuefekti kadonnut johonkin joten sitä treenataan taas täpäkämmäksi ja treenaillaan suoraan peruuttamista. Miki harjoittelee seisomista käskystä ja luopumista/jättökäskyä sekä otetaan kuvioihin mukaan kosketusalusta.
Ja kaiken hässäkän keskellä ihan unohtunut, että Domihan sai jo pari kuukautta sitten testiin Acanalta taas ruokaa ja tällä kertaa sieltä tuli kalaversio, Pacific pilchard (sardiiniversio). En ehtinyt kuviakaan räpsimään, koska pussi tyhjeni samantien ja tykästyin. Kunhan Domi syö ruokapönttönsä tyhjäksi jossa tällä hetkellä Acanan prairie poultry nappulaa niin siirrytään tuohon kalaversioon. Itse en yleensä kalanappuloista välitä kun haisevat, mutta nää oli ihan perus nappulantuoksuisia ja Domi saa jotain vaihtelua kun vuosia syönyt vaan kanaversioita eri ruuista.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Tokoilupäivä

Tokoilupäivä sateisessa säässä. Domille tehnyt taukoilu hyvää kun jokaisessa treenissä ollut hyvässä vireessä ja tekee kaiken Domimaisella vauhdilla. Seuraamiseen ollaan saatu motivaatiota ja asennetta takaisin. Keuliihan se, mutta saa keulia ihan rauhassa. Ei se enää pompi sentää metri edellä vaan pysyy suht nätisti siinä sivulla kuten pitääkin ja kerkeää käännöksiin mukaan. Domin kanssa onkin kiva tehdä kaikenlaisia peruutuksia ja pyörittelyjä kun se on niin näppärä semmosessa. Jäävissä liikkeissä istuminen vaatii vielä hiomista ja selkeyttä käskytykseen. Kaukoissa maahan-seisovaihto alkaa olemaan hyvä ja pitäisi seuraavaksi kasvattaa etäisyyttä. Ruudussa pitää vahvistaa sitä oikeaa paikkaa kosketusalustalla kun pitkän tauon jälkeen yrittänyt tarjota ahkerasti merkkitötsälle menemistä ruudussa. Ehkä sitä tokokehään palataan jossain vaiheessa. Jos saadaan paikallaan olemiseen varmuutta tai sitten käydään kokeissa niin, että jätetään paikkis välistä. Hömppätokoilua ja yleisön viihdyttämistä. Rallymölleihin Domi pääsee ensi viikolla.


Miki on tutustunut noutokapulaan ja tarjoaa kapulan suuhun ottamista. Osaa myös kantaa kapulaa lyhyitä matkoja. Kapulan perään ei vielä kuitenkaan ymmärrä juosta. Seuraavaksi kasvatetaankin kapulanpitoaikaa ja opetellaan nostamaan se kapula maastakin vaikka aloluokassa riittääkin se kun osaa ottaa kädestä. Viime päivityksessä kävikin jo ilmi, että Miki on opetellut myös kaukon alkeita ja osaa istu-maahan erottelua jonkun verran putkeenkin, ulkona vielä käsiavustuksella. Mikin kanssa ollaan myös pari kertaa otettu sivulletuloa, mutta sen treenaaminen jätetään toistaiseksi, koska mietin vielä opetanko sen kosketuskepin avulla vai naksuttelisinko oikean paikan pikkuhiljaa jotta ei jumiutuisi oikeaan käteen ja edistäisi kuten Domi. Ja koko elämä aikaa opetella asioita. Sillä aikaa kun mietin mitä teen niin Miki harjoittelee takapään käyttöä tasapainotyynyllä ja vadin päällä pyörimällä. Miki on pari kertaa juoksut ruutuunkin, mutta sitäkään ei toistaiseksi sen enempää vielä opetella, koska ensin täytyy vahvistaa leikkimistä ja kuolleelle lelulle menemistä. Muita tokomaisia liikkeitä ei olla tehty. Pohjat ensin kuntoon. Kontaktin vahvistamista ja sitä, että yhdessä tekeminen on se juttu. Tutustutaan myös kaikenlaisiin häiriöihin ja erilaisiin kenttäalustoihin.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Koipieläin

Pentu jatkaa kasvuaan. Jalat kasvaa kovaa vauhtia ja painoakin yli 5 kiloa. Ikää 15vk eli viikon päästä tehosterokotus ja sitten ei tarvitsekaan rokotuksia miettiä vuoteen. Korvatkin ovat välillä pystyssä joten kaipa nekin sieltä nousee ajallaan. Pentupannatkin jäi pieneksi ja Miki saa nyt lainata Domin pantoja. Mikille meni myös Domin ruffwearin valjaat. Domi saa uudet kesän aikana. Mikillä ja Domilla on korkeuseroa enää 5cm jos sitäkään. Kohta menee ohi. Lähes kaikki luulee Mikiä pinserin pennuksi.
On ollut hauska huomata omaa muutosta kahden koiran välillä. Mikin kanssa ei tule mietittyä hirveästi asioita vaan asiat menee omalla painollaan ja arki on todella rauhallista ja tasaista. Hermotkin pysyy kasassa enkä ole vielä kertaakaan menettänyt hermojani pennun vintiötouhuihin. Miki ei yritä pahemmin enää purra minua (ei edes kiihtyessään) tai tavaroita jotka ei ole koirille. Vieraita se huijaa senkin edestä ja kokeilee hampaitaan vieraiden käsiin jos saa tilaisuuden. Ihan kuten Domi aikoinaan. Mutta pikkuhiljaa alkaa maitohampaat tippuilemaan niin menee pahin järsimisintokin ohi. Vielä se ei kuitenkaan ole mitään tuhonnut (toistaiseksi) edes yksinollessaan.

Löytyi vihdoin ja viimein sekin asia mikä Mikiä epäilyttää. Portaikot/rappuset. Kävelee seinänvierustaa pitkin. Ihan kuten Domi. Tästä kuitenkin taidettiin jo päästä yli kun eilen käveli rappusia ilman mitään ongelmaa. Ja jännityksestä huolimatta oli kuitenkin aina utelias ja se vei lopulta voiton. Muuta jännityksenaihetta ei olla kohdattu. 
Maailma avartuu päivä päivältä enemmän ja hajumaailmat laajenee. Ulkona on kaikenlaista mielenkiintoista nähtävää ja haisteltavaa. Miki onkin jo oppinut nostamaan koipeansa ja ymmärtää vähän merkkailustakin. Menee hajujenkin perässä enemmän joka omalla tavallaan hyväkin asia, koska se vie huomion pois ohikulkevista ihmisistä ja mielentila pysyy rauhallisempana. 

Miki harjoitteleekin tällä hetkellä ohituksia, koska kaikki olisi niiiin ihanaa ja voisi moikata jokaisen. Kontakti onneksi edelleen vahva joten useimmiten luopuu helposti ja nopeasti kohteesta. Ohituksissa treenattavaa innokkuuden vuoksi, mutta muuten hihnassa kulkeminen on ylpeydenaihe. Tein sen ja omistan koiran joka ei vedä hihnassa. Miki kävelee vierellä tai vähän edessä. Ja sitä vahvistetaan edelleen jotta pysyykin vahvana ja vierellä kulkeminen on se juttu eikä hihna kireällä meneminen. Ei provosoidu vaikka Domi olisi mukana ja vetää hihnassa. Toinen hieno juttu (ohjaajan osalta) on se, että Miki nukkuu edelleen omalla pedillään tai rahilla/sohvalla yöt. Domihan tuli sänkyyn nukkumaan pari viikkoa sen jälkeen kun kotiutui, koska en jaksanut kuunnella sitä ininää. Miki saa kyllä tulevaisuudessa sänkyyn tulla jos haluaa, mutta voi olla ettei se sitä edes pahemmin kaipaa. Se viihtyy kun on omaa tilaa enemmän ja Domin kanssa eivät kuitenkaan vielä vieretysten nuku ja sänky on Domin valtakuntaa joten senkin vuoksi viihtyneen paremmin muualla. Sohvalla jos istun niin sitten Miki tulee yleensä viereen nukkumaan.

Mikin bravuuritemppu on maahanmeno. Maahanmeno on Mikin mielestä maailman paras käsky ja tarjoaa sitä kaikkialla. Lässähtää maahan suorilta jaloilta. Miki osaa myös käskyerottelua istu-maahan verran ja opetteluvaiheessa on seisominen käskystä. Aloitellaan myös paikallaanolotreeniäkin tässä pikkuhiljaa kun keretään. Luoksetulona toimii oma nimi ja ehdollistan pilliin lähiaikoina. Sisäsiisteyskin mennyt eteenpäin ja päivisin en enää papereita pidä lattialla. Harvoin tulee pisuja yölläkään. Osaa pidättää yön yli ja yksinoloaikana.

Autoilu sujuu erinomaisesti ja Miki nukkuu jo ajomatkojen ajan. Ei huudon huutoa ollut pitkään aikaan. Odottaminenkin alkaa sujua autossa ja ymmärtää vähitellen, että treeneissä treenataan vuorotellen ja omaa vuoroa odotellaan rauhallisesti. Domi ja Miki matkustaa samassa häkissä, mutta pidempiä matkoja pitää vielä harjoitella ja Domi vielä opettelee, että mitä mieltä se pennusta olisi. Lauantaina ajettiin Tampereelle (4h ajomatka/suunta) ja se taisi olla liikaa Domin pääkopalle samassa häkissä pennun kanssa. Oli mielenkiintoisessa mielentilassa kun otin sen autosta pois. Miki oli nukkunut koko matkan ja suhtautui hienosti uuteen ympäristöön ja hälinää. Kotikaupunkiajelut kuitenkin sujuu hyvin jolloin Domikin normaalissa mielentilassa ja hyväksyy pennun iholle. Ajan kanssa nähdään matkustavatko yhdessä vai erikseen pidemmät matkat jatkossa. Vaikka todennäköisesti teetänkin mittatilauksena joskus häkin jossa väliseinä. 
Ehkäpä se tältä erää taas vaihteeksi. Huomenna saadaan avaimet uuteen kämppään ja koirille tiedossa pari jännempää päivää ja totuttelua uuteen paikkaan. Luvannut aurinkoista säätä loppuviikosta joten pääsevät nauttimaan parvekkeen ihanuudesta. 

Ps. Domi on treenannut tokoa joka viikko nyt. Täältä noustaan. ;)

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017