maanantai 22. tammikuuta 2018

Jäällä juoksentelua

Vetotreeniä

Myös Domi on päässyt puuhailemaan omia juttujaan. Vetotreenit on kuuluneet jopa viikko-ohjelmaan eli vähintään kerran viikossa käyty vetämässä. Rengasta. Laitoin Domin valjaisiin toppaukset ja teippasin kasaan. Istuu nyt paremmin kaula-aukon kohdalta ja pelittää siihen asti kunnes tilataan uudet valjaat omilla mitoilla. Muutos oli kuitenkin huomattava noinkin pienellä tuunauksella. Rengas lähti liikkeelle ilman keulimista ja menee välillä vähän liiankin lujaa kun tarkoitus on renkaan kanssa tehdä lähtötreeniä pääasiassa. Tuo 7kg rengas tosin pääsee kestävyystreeniin kun kulkee nykyään niin kevyesti. Täytyy hankkia lisää renkaita/painoa jos sitä lähtötreeniä tahtoo tehdä raskaammilla painoilla. Muutamaan päivään ei olla vedetty kun pakkasta liikaa siihen, mutta kohta näyttäisi taas tulevan plussakelit ja pikkupakkaset joten sitten jatkuu vetotreenit Domilla. 

perjantai 19. tammikuuta 2018

Yksinoloprojekti

Tarina yksinoloprojektin alkuun: http://domibostoni2.blogspot.fi/2018/01/ulvova-susi.html
Lyhyesti --> Vaikka Mikillä pentuaikana olikin lyhyitä yksinoloja Domin kanssa ja ilman niin ei kuitenkaan yhtä säännöllistä kuin mitä se olisi ollut jos tekisin tavallista päiväduunia (työskentelen kotoa käsin tällä hetkellä). Ei siis päässyt heti oppimaan kunnollista yksinoloa pitkillä ajoilla.

Kuukausi sitten aloitettiin Digital Dogsitterin käyttö. Miki on ollut kuukauden hiljaa. Aikaa kasvattaen koko ajan enemmän. Ensimmäisenä päivänä kokeili pari kertaa haukkua, ootin oven takana, tulin takaisin sisälle ja kielsin napakasti ja lähdin takaisin ulos. Miki yllättyi asiasta sen verran, että ei ole sen jälkeen enää ulvonut ja rääkynyt täällä kurkku suorana. Siitä tulee nyt kuukausi. Koira kun saatu hiljaiseksi niin kasvatettiin aikaa. Ensin sitä käytävähengailua pariin tuntiin asti. Lopulta poistuminen kokonaan talon ulkopuolelle kauppareissujen ajaksi jne. Kaiken treenin ja työn jälkeen ollaan vihdoin tilanteessa, että pystyn olemaan +6 tuntia poissa. Miki kestää myös pari yksinoloa päivän aikana eli jos joudun vielä illalla lähtemään uusiksi johonkin lyhyeksi ajaksi.

Koirien yksinoloa valvoo Digital Dogsitter jolla nauhotan ääntelyt. Näen puhelimesta monta ääntelyä ollut ja miten pitkäkestoisia. Valitettavasti etäkuuntelu ei toistaiseksi ole mahdollista, mutta Mikin kanssa on puolisen vuotta jo tehty töitä yksinolon kanssa joten pystyn arvaamaan mitkä äänileikkeet on haukahduksia ja mitkä tulee vain ravistelusta tai leikkimisestä (äänileikkeen kesto, tuleeko tiheään tahtiin). Äänikomentoa ei ole toistaiseksi ollut tarvetta käyttää (ohjelma antaisi siis nauhotetun käskyn kun ääntely ylittää tietyn tason). Iloinen uutinen onkin se, että ohjelmaan on muutaman päivän ajan tallentunut enää ovien kolahdukset, satunnainen vahtihaukku (yleensä vaan kerran) ja nukkumispaikan vaihtaminen toiseen. Miki on myös jäänyt aamuisin nojatuoliin tai sänkyyn nukkumaan eikä pyri edes eteiseen kun alan tekemään lähtöä. Toisinaan se myös tulee suoraan pedistään ulko-ovelle kun tulen takaisin kotia.
Ääntely saatu kuriin hienosti ja nyt sitä vahvistetaan tekemällä säännöllisesti pidempiäkin aikoja (6-8h). Rauhoittunutkin jonkun verran, mutta pientä levottomuuttakin edelleen satunnaisesti. Saattaa esim. vaihtaa usein petipaikkaa, mutta ei kuitenkaan enää vahdi niin tiiviisti tuossa ulko-ovella joten se on plussaa. Jätänkin usein kaulaan Kaunila-aktiivisuuspannan niin pääsen näkemään miten paljon se täällä liikkuu ja touhuaa. Kuten voi pykälistä nähdä niin ei mitään suurta liikettä tapahdu, mutta ei se täysin rauhallinenkaan ole, mutta treeniä treeniä ja lisää henkistä kasvua ja itsenäistymistä niin eiköhän se siitä ala oppimaan. Vertailun vuoksi voisi joku päivä jättää Dominkin kaulaan oman Kaunilapannan niin näkisi noiden kahden erot. Domihan nukkuu yksinolot ja hyvä jos edes paikkaa vaihtaa kertaakaan. Domin löytääkin usein sängystä peiton alta. Sinne se jää lähtiessä ja sieltä se tulee saapuessa.

tiistai 16. tammikuuta 2018

Agilityn yksäritunti

Tuumasta toimeen heti alkuvuodesta ja listattujen tavoitteiden kimppuun. Tänään siis jatkettiin agilityn parissa kun varattiin yksäritunti toisen koirakon kanssa. Miki ei ole pahemmin tehnyt mitään agilityyn liittyvää sitten alkusyksyisen pentuagilitykurssin jälkeen, mutta hienosti näytti olevan tiedot tallessa koirapojan pääkopassa ja oli oppinut paljon lisääkin agitaukoilun aikana. Etukäteen mietin viekö hajut teinipoikaa mennessään ja otin Domin mukaan varakoiraksi. Mikin kanssa tehty diili, että jos pelleilee niin joutuu jäähylle.
Ei se Miki mitään häiriötekijöitä edes tajunnut, kun heilurihännällä oli kauheen siistiä. Yhdessä kohtaa oli joku mielenkiintoinen tuoksu, mutta siitäkin pääsi yli ilman sen suurempaa numeroa. Kouluttaja on Mikin mielestä kiva, mutta eiköhän se opi olemaan välittämättä siitäkin häiriötekijästä vielä ajan kanssa. Ohjaaja opettelee juoksemaan nätisti niin pysyy sähköjäniksen perässä paremmin. Ohjauskuvioista puhumattakaan, mutta en tiedäkään lajista hirveästi mitään toistaiseksi.
Taukoilun aikana Miki on oppinut muun muassa odottamaan joten sen pystyikin jättämään käskyllä paikoilleen eikä tarvitse olla kiinni koirassa. Tunti kuitenkin aloitettiin puomiin tutustumalla. Mikihän on kontaktiesteet räiskinyt menemään läpijuoksulla omatoimisesti ilman lupaa kerran kun ollaan oltu hallissa treenaamassa muita juttuja. Ei siis pelottanut pätkääkään. Alkuun pitelin vähän kiinni kun alastulo turhankin vauhdikas ja jos kääntyy katsomaan sivulle niin lentää alas. Loppujen lopuksi alkoikin menemään itsenäisesti ja tarjoamaan alastulokohdalla pysähtymistä. Mahdollisesti joku kosketusläpyskä sinne siis jatkossa vahvistamaan paikkaa ja palkkaus alas niin ei kääntyile sivulle. Tunnin aikana tehtiin myös pientä ratapätkää Mikin kanssa. Hyppyjä ja putki. Tässä vaiheessa ohjaaja itse tosiaan voisi opetella juoksemaan ja sitten ruveta miettimään ohjaamistakin. Nyt sitä vaan jää katsomaan "oho, meni jo".

Lopuksi vielä tutustuminen keppeihin. Ohjurit käytössä. Ekalla sessiolla yritti mennä läpi ja ali. Pari hyvää toistoa ja sitten tauolle. Tauon aikana oli Miki ratkaissut ongelman ja seuraavalla kierroksella osasikin jo mennä nätisti. Oikein näki kun aivot raksutti ja se mietti, että mikäs tässä on homman juju.

Odotteluajan Miki oli häkissä jossa oli Domi kaverina. Alkuun pientä kitinää kun kaveri rallatteli ratapätkää, mutta sitten hiljeni eikä mölissyt yhtään sen jälkeen. Parempi olisikin ettei huutajaksi rupea tai joutuu autoon odottelemaan. 
Mutta Mikillä on nyt ainakin aktiviteettia tarpeeksi. Sunnuntaisin tokon ryhmätreenit ja mahdollisesti kerran viikkoon agitreenit omalla pienellä porukalla, sekä satunnaisesti yksäritunnit agilityyn.

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Tokoterrierit

Vuosi on lähtenyt hyvin käyntiin kotitokotreeneillä. Vanhaa kunnon olkkaritokoa. Tekniikan pilkunviilaamista pienessä tilassa. Domin kanssa kun ei enää ole kisapaineita niin sille on tullut opeteltua kaikenlaisia uusia juttuja ja tekniikkoja. Toimii siis taas siinä alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan eli testikoirana jolle voi kokeilla kaikenlaisia uusia juttuja. Esim. kaukoissa on tällä hetkellä opeteltu istu-seiso vaihto etutassut paikoilleen. Tarjosi sitä välillä automaattisesti kun käskin vaan nousta ylös joten siihen olikin nopea liittää käsky ja vahvistaa oikeaa kriteeriä. Hienosti pysyykin jo etutassut paikoilleen parin treenikerran jälkeen. Etäisyyttä kasvattamaan seuraavaksi ja, ehkä täytyy keksiä joku käsimerkki siihen. Ehkä innostun opettamaan lisää siirtoja etutassut paikoilleen. Kaukoilun lisäksi Domi on tehnyt merkin kiertoa molempiin suuntiin ja vahvistettu paikallaanoloa. Ruoka kuonon eteen ja keskittyy siihen paikkisen ajan. Samalla lainehtii lattia kuolasta, mutta pysyypähän keskittymiskyky ja mielentila kunnossa.

Miki mikkelsonin tie kohti alokasluokkaa näyttää lupaavalta. Aika ja kasvaminen tekee tehtävänsä kun kehittynyt lyhyessä ajassa paljon. Varsinaisia treenikertojakaan kun ei takana ole kuin muutama. Hitaasti, mutta varmasti kohti tuntematonta. Perusasentoa ollaan vahvistettu takapäätreenillä pyörimällä tasapainotyynyllä. Sen ansiosta hakeutuu perusasentoon oikein nätillä kiepsahduksella ja heilauttaa pyllynsä oikeaan asentoon. Pienen pieni käsiapu vielä käytössä varmistuksena. Osaa hakea perusasennon paikan uudelleen ja seurata parin askeleen verran. Alo-avo kaukot myös hallussa. Vauhdilla tekee siirrot ja takapää pysyy paikoilleen. Ei kuitenkaan vielä ole kokonainen liike, koska mihinkään liikkeeseen ei ole vielä yhdistetty perusasentoa ja odottelua. Näiden lisäksi on aloitettu merkinkierron alkeet ja Miki osaakin kiertää tötsän käsiavulla. Ja viimeinen tokomainen liike mitä ollaan harjoiteltu niin on kapulanpito. Miki on oppinut pitämään kapulaa suussa jo muutaman sekunnin sekä nostamaan maasta. Pari kertaa on tehty myös kapulan tuominen käteen asti. Miki on myös alkanut leikkimään kunnolla ja lelu käykin myös palkasta. Lelupalkalle onkin opetettu jo pentuna oma palkkasana. Sitäkin pääsee piakkoin hyödyntämään treeneissä. Nyt aloitetaan ja lopetetaan treenituokiot leikkimiseen. Tämän viikon sunnuntaina alkaa Mikillä tokon ryhmätreenit taas hallissa joten päästään harjoittelemaan sitä kuuluisaa häiriötäkin ettei historia toista itseään. 

perjantai 5. tammikuuta 2018

Ulvova susi

Miki löysi sisäisen susieläimensä ja on alusta asti huutanut ja rääkynyt yksin jäädessään (huom. Domi sen seurana). Noin puolisen vuotta on nyt asiaa treenailtu ja onkin aika tehdä väliaikakatsaus tähän hetkeen. Kaikkihan alkoi jo automatkoista ja huuto alkoi kun joutui olemaan häkissä. Vessaankaan ei saanut yksin mennä Mikin mielestä. Nimesinkin sen perskärpäseksi joka seuraa kaikkialle. Automatkoilla se kuitenkin lopulta hiljeni nopeasti ja myös treenattiin erikseen autohäkkiin menemistä käskyllä ja siellä olemista. Myös kitinä vessaan mennessä jäi suht nopeasti pois ja Miki alkoi oppimaan etten ole katoamassa mihinkään. 
Myös ihan normaalia yksinoloa harjoiteltiin kotona ja kävinkin alkuun Domin kanssa erikseen tekemässä lenkit kun Miki oli tietenkin silloin vielä niin pieni ettei lenkkeillyt. Eli sitä yksinoloa tuli alusta alkaen ja lähdin muutenkin välillä kotoa ilman koiria. Myöskään aitaus ei ollut Mikin mieleen. Totuttelusta huolimatta päätti aloittaa rääkymisepisodin ja kehittää itselleen lopulta eroahdistuksen. Lähtötilanne oli siis se, että parikin sekunttia pois ja kauhea huuto, ulvominen ja rääkyminen. Huusi siihen malliin, että tapahtuisi maailmanloppu ja vaikka mitä kauheuksia.

Taustatietona vielä sen verran, että ensimmäiset minuutit on ollut Mikille se pahin, koska jäänyt levottomasti kotiin.
Miki sammuneena autohäkkiin ensimmäistä kertaa. Viikko kotiutumisesta.
Muutettiin uuteen asuntoon ja alettiin työstämään ongelmaa kunnolla. Tässä talossa sen verran hyvät äänieristeet ettei Mikin mölyäminen kovin pitkälle kuulunut. Onneksi, joten naapureitakaan ei tuntunut asia häiritsevän vaikka kyselin ja lapullakin ilmoitin, että pentu harjoittelee. Mutta päätös oli tehty, että kaikki peliin tai ei mitään. Pakkohan sen on oppia olemaan hiljaa ja pärjäämään 6-8h kotona Domin kanssa. Alkuun ilmeni pari ongelmaa jotka oli A) Mikiä ja Domia ei voinut aitauksella eristää, koska liian pieni tila ja yksiössä ei mahdottomasti ole rajoja miten eristää kunnolla, sekä B) Mitään herkkuluita, aktiviteettia tai muuta hyödyllistä ei voinut tarjota, koska Domi olisi samassa tilassa ja siinä vaiheessa ihan liian riskialtista vielä. Kaikenlisäksi lähdin siitä ajatuksesta, että yksinollessa rauhotutaan nukkumaan eikä puuhailla mitään muuta. Ei muuta kuin ensimmäisenä tekemään lähtösignaaleista tylsät.  Ulkokamppeet päälle ja takaisin tekemään omia juttuja eli en lähtenytkään mihinkään. Samaan aikaan paukuttelin vaan vessanovea ja ulko-ovea auki kiinni auki kiinni ilman, että mihinkään menen. Otin avaimet ja heiluttelin niitä ja palasinkin takaisin tekemään mitä olinkaan tekemässä sillä hetkellä. Opetin myös koirille uloslähtökäskyn jonka kuullessaan tietävät, että okei nyt nekin pääsee mukaan. Ei tule epäselvyyksiä. Näitä toistettiin jonkun aikaa. Varsinkin ulko-oven paukuttelua tehtiin pidempää. Vessanoveen ja että olen vessassa Miki tottui nopeammin ja saankin olla ihan rauhassa niin kauan suihkussa kun tahdon eikä mitään reaktiota, mutta se ulko-ovi... Toisena projektina lähdettiin rakentamaan arkeen selkeää ja yksinkertaista rytmiä joka tavoittelee normaalia päivätyössäkäyvän ihmisen rytmiä (itsehän teen töitä kotoa käsin tällä hetkellä joten rytmi, varsinkin kesällä, oli mitä oli ja ei ihan toiminut Mikin kanssa kuten nähtiin).
Aitaustreeniä. Alkusyksy.
Aamulla lenkille jonka jälkeen Miki pääsi hengailemaan aitaukseen ettei koko ajan pyöri minun lähellä. Ensin ihan hetkeksi vaan ja lopulta oli siellä tunnin jos toisenkin ja sillä aikaa itse tein koneella omia työjuttuja. Tätäkin tehtiin jonkun aikaa ja koko ajan lisättiin päiviin erilaisia tapoja. Sitten aloitettiinkin varsinainen harjoittelu eli ihminen ovesta ulos ja alkuun mentiin kirjaimellisesti sekuntti sekunnilta. Olin etukäteen tehnyt pohjasuunnitelman jonka mukaan edettiin (joka päivä hiukan enemmän) ja siitä joustettiin tarvittaessa, esim. jos Miki selvästi tarvitsi useamman päivän tietylle ajalle ennen kuin voidaan edetä. Tässä vaiheessa ollaan jo syksyn puolella. Loka-marraskuuta. Sekuntit muuttui minuuteiksi ja minuutit lopulta jopa tunniksi. Tällä tavalla saatiin se alkuhetkien levottomuus karsittua pois ja Miki pärjäsi lyhyitä aikoja erinomaisesti kotona Domin kanssa. Auto oli Mikille selvästi helpompi paikka joten takapakkeja ei väkisin kerjätty vaan jos itsellä oli menoa niin Mikihän lähti sitten autoon mukaan.

Tän aikaharjoittelun aikana oli jo rytmikin muodostunut arkeen ja luulen, että Mikin kasvukin vaikuttanut jonkun verran asiaa. Itsenäistynyt eikä enää tartte ihan kokoaikaa kyttäillä mitä teen. Viihtyy omillaankin. Pahin levottomuus kun saatu kuriin niin lopulta homman ratkaisi niinkin yksinkertainen asia kuin kieltäminen kun alkaa mölyämään. Tässä tärkeintä tietysti se ettei koira ota sitä palkkana, että jippii sai ihmisen takaisin kotiin huutamalla. Miki onneksi vastaanottaa hyvin palautetta ja useimmiten uskoo heti kerrasta. Noin tasan kaksi viikkoa sitten aloitettiin kieltolinja. Odottelin ulko-oven takana jonkun aikaa ja kun kuului ulvaisu niin sisään, kielto ja takaisin pihalle. Kokeili vielä toisenkin kerran ja siihen loppui. Hämmentyi varmaan sen verran ettei ole enää edes kokeillut huutaa. Siitä lähtien ollaan saatu kasvatettua aikaa kunnolla ja ollaan päästy jo 4 tuntiin asti! Toisinaan tulee edelleen rauhattomampia päiviä, koska teinihormoonit jyllää, mutta se on yleensä huomattavissa jo heti aamusta joten tietää mitä odottaa. Ei kuitenkaan huutamalla enää huuda eikä ääntely kuulu käytävään asti. Levottomuus näkyy haukotteluna ja ravisteluna, jos sitä ilmenee. Ajan kuluminen on varmasti tässä aika oleellinen juttu ja kun vielä vähän kasvaa lisää henkisesti niin rauhottuu touhu entisestään. 
Loppuajan meillä on ollut apuvarusteina Kaunila -aktiivisuuspanta jonka avulla on päässyt hyvin seuraamaan Mikin aktiivisuutta yksinollessaan ja tietysti muutenkin. Mielenkiintoinen ilmiö onkin se, että mittauksien mukaan Miki on rauhoittunut pentuajoista ja kyllä sen huomaa arjessakin. Selkeä rytmi, säännöllisesti aktiviteettia ja runsaasti ulkoilua. Ei puuhaile läheskään yhtä paljon enää yksinään leluilla koko ajan vaan kotona enimmikseen vaan nukkuu kuten Domi. Iltaisin niillä on sitten aina yhteinen leikkituokio kun leikkivät keskenään lelujen kanssa tai painivat muuten vaan. Yksinoloissakin näkee muutoksen ja palkki pysyy useimmiten vaaleimpana eli Miki on rauhallisesti makoillut ja nukkunut vaan, joskus jotain pientä liikettä mutta ei kovin suurilla kierroksilla enää käy. Aktiivisuustasokin tippunut siitä 8-10h touhuilusta n. 6-7h ja muu aika lepoa.

Yksinolojen aikana koiria valvoo Digital Dogsitter joka saatiin käyttöön parisen viikkoa sitten.  Digital Dogsitter toimintaperiaate: sen avulla voi tallentaa ääniä kuten koiran haukkumista, ulvomista ja vinkumista koiran ollessa yksin. DD-sovellus pistetään koneelle päälle ja se tallentaa äänet joita voi kuunnella kun tulee kotiin. Siitä näkee hyvin tarkalleen kellonajan milloin on jotain ääntä kuulunut ja miten kovaa. Ohjelman avulla selviää hyvin miten se koira siellä kotona metelöi, kuinka usein ja miten kauan. Digital Dogsitteriin voi tallentaa myös omaa ääntään joka aktivoituu koiran metelöidessä (herkkyystason voi itse säätää eli miten kovan äänen kohdalla kone antaa käskyn). Tarkoitus on, että koira lopettaa haukkumisen kuullessaan omistajansa äänen eli sitäkin täytyy tottakai harjoitella erikseen. Meillä ei olla toistaiseksi äänikomennusta hyödynnetty, mutta ääniä on tallennettu joka päivältä ja onkin ollut kivaa seurata sitä kautta ääntelyä. Itse pidän herkkyystason tällä hetkellä niin, että se tallentaa kaiken. Myös ne ravistelut, ravaamiset ja haukottelut (Miki päästää haukotellessaan lähes aina sellaisen pienen äänen). Uskon, että tullaan hyödyntämään äänikomentomahdollisuuttakin myöhemmin, kun ajallisesti yksinolot alkaa olemaan sitä n. 8tunnin luokkaa suunnilleen ja myös silloin kun aletaan opettelemaan sitä, että lähdenkin Domin kanssa lenkille ja Miki jää kotia. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä jos oma koira kärsii eroahdistuksesta tai haluaa muuten vain kuunnella mitä se oma koira kotona touhuaa. Sovelluksesta saatavilla ilmaiskokeilujakso alkuun.

Koostepläjäyksestä hiukan pidempään tarinointiin. Loppukoosteena; puolivuotta säännöllistä harjoittelua takana, hyviä ja huonoja päiviä. Ollaan vihdoin ja viimein siinä pisteessä, että Miki on ollut hiljaa jo 2 viikkoa! Ei huutamista, ei ulvomista eikä mitään muutakaan mölyämistä. Kuonot kohti eteenpäin ja treenit jatkuu. Turvallisilla vesillä ei vieläkään olla, mutta pikkuhiljaa. Sitä myös luulisi, että voisi viettää päivänsä paremminkin kuin käytävässä kuunnellen koiransa mölyämistä, mutta mitäpä sitä ei tekisi koiransa takia. :D Onpahan päässyt tutustumaan lähes jokaiseen naapuriin. Nyt onneksi voi jo sen verran luottaa ja muutenkin useampi tunti jo yksinoloa joten poistun kokonaan talosta ja kehittelen itselleni järkevämpää tekemistä päivisin.