keskiviikko 30. elokuuta 2017

Iltahepuloinnit

Miki 6kk

Niin se päivä koitti. Pikkupennusta tuli puolivuotias vintiö joka alkaa olemaan teinikoira. Domi tykkää tästä teinistä enemmän kuin pikkupennusta. Omastakin mielestä tuollainen puolivuotias on kivempi arjessa. Tuon ikäinen osaa jo paljon rutiineja jotka helpottaa arkea. Innokas oppimaan asioita ja jaksaa kauemmin kuin pari minuuttia. Hajut kiinnostaa ja varmasti ymmärtää tyttökoiristakin vähäsen, mutta ei toistaiseksi ole häirinnyt tekemistä suuremmin. Remmissä pöhiseminen vähentynyt huomattavasti ja ollaan lähempänä hiljaisuutta.
Miki ei oikein osaa mitään, mutta osaa kuitenkin paljon. Seuraavana voisikin päättää mihin harrastuslajeihin sitä keskittyisi eikä tekisi vähän kaikkea sinnepäin kun sillä tavalla ei edistystä tule ja onhan se aikataulutuskin helpompaa kahden koiran kanssa kun selvät suunnitelmat ja tietää mitä tekee kenenkin kanssa. Voisi myös ruveta opettamaan arkisia käskysanoja vahvemmaksi kodin ulkopuolella.
Oon aina halunnut koiran joka nauttii vapaudesta ja rällää menemään pitkin pusikkoja. Miki on juuri sellainen. Se juoksee vapaana ihan vain juoksemisen ilosta ja vetää isoa rinkiä täysiä. Välillä menee mukkelismakkelis johonkin pusikkoon ja sitten taas matka jatkuu. Hepulista huolimatta pysyy hienosti hallinnassa ja tottelee käskyjä. Domihan on hienostofifi ja kävelee ainoastaan polkuja pitkin metsässä tai lumihangessa, ravaa vauhdikkaasti pylly heiluen, mutta ei poikkea pois polulta ellei kuonoon kantaudu joku ihana tuoksu. Miki siis juoksee molempien edestä, koska voi.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Näyttelypuudeli - TerriEri Vantaa

Miki pääsi eilen (26.8.) starttaamaan näyttelyuransa Vantaalla TerriErin juhlanäyttelyssä. Miki oli ainoa aht pentu ja sai valloittaa yksin aht pentukehän. Tuomarina oli Matti Luoso.

"Hyvä kuntoinen, hyvän tyyppinen urospentu. Hyvä päänmalli. Hyvä ilme. Oikea purenta. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä luusto ja käpälät. Oikea rungonmalli. Hyvät kulmaukset. Liikkuu hyvällä askeleella. Hieman korkea hännänkanto. Karvallinen muunnos. Hyvä käytös."
KP ja ROP-pentu ja kotiin lähdettiin jättiruusukkeen kera. Ruusuke oli melkein koiran kokoinen. :D

Oli siis erinomainen aloitus Mikillä ja arvostelukin Mikimäinen. Hienosti seisoi pöydällä ja antoi katsoa hampaat. Seisomisessa tarjosi istumista ahkeraan, mutta se selittyneen sillä, että viimeaikoina on istumista harjoiteltu eri paikoissa niin paljon, mutta sen ajan mitä nyt malttoi seisoa kun ei jumpannut ylös alas ylös niin seisoi hienosti. Seisomiseen malttitreeniä ja ohjaaja voi miettiä missä asennossa itse aikoo esittää koiraa, mikä olisi se parhaiten toimiva tapa Mikin kohdalla. Kävelyssä Miki tarjoaa kontaktia, mutta sekään ei uutta ollut ja ihan odotettavissa ja mielummin olen palkannut kontaktista kuin, että lähtee nuuskuttelemaan maata. Tätäkin kuitenkin aloitellaan pikkuhiljaa harjoittelemaan, että katse eteenpäin. Tuomari kuitenkin tykästyi tuohon otukseen ja palkitsi sen. Ja onhan se nyt nätti. Tykkään myös ettei Mikin kohdalla tarvitse vääntää yli-innostumisen kanssa. Se innostuu alkuun, mutta jättää häiriöt nopeasti huomiotta ja keskittyy taas tekemiseen tuollaisessa tilanteessa. Eikä Mikiä myöskään häiritse tutut ja ihanat ihmiset kehänlaidalla millään tavalla. Sopivasti vähän pidättyväisyyttä. Kelpaa.
Jäätiin odottelemaan isoja kehiä, koska kun kerrankin oli mahdollisuus jatkaa niin pakkohan se oli kokea ja käydä testaamassa, vaikka tiedossa olikin ettei Miki enää siinä vaiheessa tule jaksamaan joten paras pentu -kehässä ei enää sijoitusta. Miki olisi halunnut leikkiä takana olevan bullin kanssa ja ohjaajakin väsyi seisomiseen eikä jaksanut enää keskittyä. Hauskaa kuitenkin oli kylmyydestä ja väsystä huolimatta. Eiköhän Mikiä tulla näkemään kehässä myöhemminkin. Ainakin seuraava näyttely on jo harkinnassa tälle vuodelle.

lauantai 19. elokuuta 2017

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Peltorallia

Lähdettiin metsäilemään ja kokeilin samalla reissulla ensimmäistä kertaa, että miten pahasti menee kaksi 15m liinaa solmuun jos molemmat koirat liinoissaan. Eipä ne solmuun menneet vaikka odotin toisenlaista lopputulosta. Kun nuuskuttelevat hajuja ja juoksevat omiaan niin ei pääse sotkeentumaan Jos innostuvat leikkimään toistensa kanssa niin päästän toisen vapaaksi.
Samalla reissulla tuli huomattua, että pellot oli kynitty. Koirilla riemu repesi kun sai rälläysluvan. Domi katosi sormia napsauttamalla kaukaisuuteen ja kuului pläts. Mikäs muukaan kuin ihana oja ja sen jälkeen pyörimistä pellolla. Miki ei ole vielä ymmärtänyt mutapaskaojakylpyjen ihanuutta samalla tavalla. Domi ottaa ilon irti Mikinkin puolesta. Koirat haisi sen reissun jälkeen, mutta ei ole mitään parempaa kuin iloiset koirat jotka pääsevät juoksemaan täysiä ja tekemään mistä nauttivat. Ei siinä vaiheessa pienet hajuhaitat häiritse. Suihku on keksitty ja autossa aina pyyhkeitä tälläisiä tapauksia varten. Omat vaatteetkin saa aina vaihdettua. Ja lyhytturkkisten etu on se, että ennen kuin päästään edes autolle takaisin niin ovat jo melkein kuivuneet ja puhtaita, että kelpaa laittaa häkkeihin ilman pyyhekuivaustakin.

tiistai 15. elokuuta 2017

Koirien yhteiselo

Miki on asunnut Domin kaverina jo reilu 3,5 kuukautta. Aika kirjoitella tilannepäivitystä koirien väleistä ja mitä Domi tuumaa kaveristaan.

Paljon kehitystä tapahtunut kesän ja ihan viime viikkojenkin aikana. Domilla ja Mikillä on jonkunlainen viharakkaussuhde. Alkuun Domi provosoitui helposti. Parisen viikkoa sitten otin sängyn ympäriltä aitauden pois. Muutama päivä meni ennen kuin Miki sänkyyn tuli, koska eihän se siihen ollut tottunut ja antoi Domin olla rauhassa. Sitten kun Miki vihdoin uskaltautui sänkyyn niin n. kahtena yönä Domi saattoi kesken yötä säpsähtää hereille komentamaan pentua alas, mutta sai itse lähdöt samalla. Pari kertaa on myös pitänyt tapella jostain pienestä asiasta. Välien selvittelyä. Ja pam jotain loksahti paikoilleen. Yö kerrallaan Miki pääsi nukkumaan lähemmäksi Domia ja Domi ei enää yöllä herännyt. Miki seuraa Domia ja jos Domi nukkuu eteisessä lattialla niin Miki menee viereen. Miki odottaa kun Domi kulkee ensin ovista ulos. Jonkunlainen kunnioitus alkaa löytyä eikä leiki uhkarohkeaa jonka seurauksena Domikin on tasapainoisempi.
On se Domikin oppinut esim. ettei sille veljelle huudeta yöllä vaan jos ärsyttää liikaläheisyys niin menee ihan itse vaan nukkumaan muualle tai palkkaa saa molemmat eikä niistäkään tartte tapella. Tietysti Domi oppii muutenkin enemmän "laumaelämästä". Esim. Domin elekieli on koiramaisempaa ja on oppinut mm. leikkimisasennon eikä vaan rynni suoraan päi näköä ja oleta, että toinen nyt tajuasi mitä se haluaa.
Ekaa kertaa näin lähellä pidempään kuin pari sekunttia. Yö jolloin mietin, että milloinkohan Domi syö pennun, mutta tuollei ne nukkui melkein koko yön rauhallisesti. :D
Jossain välissä oli taas kausi kun Domi ei leikkinyt Mikin kanssa vaan oli huomioimatta, mutta nyt täällä taloudessa on joka ilta hepulileikkituokiot ja matot rullalla. Myös ulkona Domi intoutuu toisinaan leikkimään Mikin kanssa enemmän. Ruokailut on aina onnistunut samassa tilassa, mutta luut ja isommat herkkusyötävät kiihdyttää sen verran Domia, että silloin on aitaus välissä varmuuden vuoksi. Koirat myös matkustaa autossa erikseen. Domi on sen verran itsenäinen otus, että kaipaa omaa aikaa ja tilaa. Kaikkien mielenrauhan turvaamiseksi siis helpompi pitää erillään automatkat. Domi matkustaa takapenkillä kevythäkissä ja Miki on takakontin autohäkissä. Ja onhan tuo Miki jo sen verran iso poitsu, että ahdasta niillä kahdestaan olisikin, koska Domi ei tykkää jos joku on iholla kovin kauaa. Joskus kun uuden auton aika niin pääsevät molemmat matkustamaan takakontissa häkissä jossa väliseinä tai jonkunlainen muu systeemi.

Miki oppii paljon Domilta. Pari päivää se seurasi Domia kun se meni nukkumaan sängylle tyynyjen päälle ja hups vaan kohta siellä oli Mikikin. Domi on opettanut Mikille myös parvekkeen tähystyspaikan eli nojatuolin ja nojatuolissa onkin hyvä kyttäillä naapurustoa yhdessä. Miki on oppinut vihdoin myös paikallaanoloakin enemmän Domin avulla. Miki oppi ehdollistumaan myös pilliin, kiitos Domin joten luoksetulokäskytysongelmakin taisi ratketa.
Hihnalenkitkin sujuu mainiosti jo yhdessä, mutta hihnalenkkeilystä enemmän toisessa postauksessa, koska päivitellään Mikin ohitustreenitilannettakin.

Miki on sopivan rohkea ja kovapäinen kaveri, että selvinnyt hienosti Domin alkuprovosoinnista. Domi on kohdannut vertaisensa joka ei ihan heti anna periksi vaan yrittää aina uudestaan. Silti kaksi täysin erilaista koiraa. Domi on erittäin vilkas, pehmeä ja huomaa kaiken, mutta jättää reagoimatta. Miki on vilkas , kova ja terävyyttäkin löytyy sen verran, että reagoi helposti erilaisiin ärsykkeisiin, mutta tilanteissa joissa ei tapahdu niin ei myöskään kiinnitä mitään huomiota. Varmasti jonkunlaisia välienselvittelyjä tullaan vielä näkemään kun Miki jatkaa kasvuaan ja teini puskee enemmän esille, mutta ihmetellään sitä sitten. Miki ei kylläkään mitään tappelupukarityyppiä ole eikä se todellakaan provosoidu helposti rähinöihin joten voi olla ettei edes ihan heti lähde kokeilemaan onneaan Domin kanssa vaan tyytyy tilanteeseen missä nyt on ja kunnioittaa vanhempaa. Miki on sellainen joka haluaa olla kaikkien kaveri ja välttää turhia tappeluita. 

perjantai 11. elokuuta 2017

Pentuagility 2

Kiireellä lähdettiin ja Miki meni melko korkeassa viretilassa ja keulien halliin jonka seurauksena louskutti leukojaan parin sekunnin verran koiralle joka ei edellisellä kerralla ollut. Eli itselle muistiin, että koira haltuun heti kun päästää autosta pois ja luopumisen kautta ettei pääse kierrokset nousemaan. Höyryämisen jälkeen malttoi kuitenkin olla hiljaa ja oli keskittyneempi kuin edellisellä kerralla. Odotteluaikana Miki harjoitteli häkissä olemista ja yllättäen oli siellä kuono kiinni hiljaa eikä häirinnyt yhtään vaikka muiden vuoro oli tehdä kentällä. Muutaman kerran kuono meni kohti maata, mutta ei lähtenyt enempää nuuskuttelemaan ja kaksi kertaa kävi moikkaamassa yhden henkilön eli edistystä viime kertaan kun jätti sentään Jennin huomiotta.

Tunti aloitettiin kuten viimekin kerralla eli paikallaanolotreeniä ja vahvistettiin yhdessä tekemistä (kaikki koirakot samaan aikaan kentällä). Ja tosiaan sen alkuhösellyksen jälkeen Mikikin malttoi tehdä hyvin ja saatiin istumiseen sitä kestoakin rakennettua. Koira istumaan, nami maahan ja keskittyi siihen jolloin unohti ympäristön ärsykkeet. Miki tauolle ja odottelemaan omaa vuoroa.
Yksilötouhuamiset aloitettiin tutulla lelun luo juoksemisella. Mikin kanssa on viikon verran rakennettu leikkimistä eri leluilla ja lähtikin tänään mukavasti pallon luokse heti ekalla yrityksellä. Ohjaajan vaan ei tarttis niin nopeasti napata sitä palkkaa pois (hyihyi Jasmin), mutta muuten hyvä suoritus. Palautusta ruvettava opettelemaan, vahvistettava leikkimistä myös eri ympäristöissä ja antaa koiran leikkiä sillä lelulla kunnolla.
Sen jälkeen vielä muisteltiin sitä esteen (hypyn) tarjoamista ja meillä oli ainakin kotitehtävät tehty. Miki muisti heti homman jujun ja nenäkin pysyi suht hyvin pois maasta. Saatiin monta hyvää toistoa ja kasvatettua hiukan välimatkaakin (ohjaaja-este) ja seuraavaksi häivytellään käsiapuja pois.

Uutena asiana koiran piti kiertää siiveke vauhdilla. Tässä olisi lelupalkka paras, mutta Miki oli tuossa vaiheessa jo väsynyt eikä sille ole sisäänajettu kunnolla ideaa lelusta palkkana ja näin ollen ei jaksanut kiinnostaa lelun kanssa touhuaminen. Namilla saatiin pari ok suoritusta ja jatkamme treenejä kotioloissa. Loppuun vielä jumppatuokio ja kehonhallintatreeniä, mikä olikin Mikille entuudestaan jo tuttua. Onhan se tasapainoillut tasapainotyynyllä ja opetellut asennonvaihtoja.
Kotitehtäväksi tuli käsitargetin opettelu. Miki osaa tökätä kuonolla kämmenee, mutta kestoa pitäisi rakentaa. Siinä sitä onkin miettimistä ohjaajalle, että miten se ratkaistaan.

Kurssilla eri tasoisia koirakoita ja Miki taitaa olla nuorin. Kurssi kulkee nimellä pentujen agilitytaidot, mutta tarkoitettu kaikille jotka eivät ole ennen agilityä tehneet. Tuolla pääseekin siis samalla oppimaan kun seuraa muiden tekemistä. Jokaisella koirakolla myös ne omat vahvuutensa ja sen takia suoritukset saattaakin olla hyvinkin erilaisia. 

perjantai 4. elokuuta 2017

Pentuagility 1

Tänään alkoi Mikillä harrastuskoiraelämä kun aloitettiin pentujen agilitytaidot nimisellä kurssilla. Treenit onneksi hallissa niin ei haitannut tämän päiväinen kaatosadekaan menoa. Mikille tämä oli eka kerta ikinä missään hallissa. Siellä olikin paljon ihmeteltävää pienelle koiranpennulle; hajuja, ihmisiä, koiria, maassa olevia nameja/karvoja/mitälie... Ei kuitenkaan pelännyt mitään ja kaikkea olisi pitänyt päästä tutkimaan ja ihmettelemään. Tyypillistä tälle rodulle.

Aloiteltiin kurssi niin, että jokainen koirakko kentällä ja keskityttiin omaan tekemiseen ja vahvistettiin mm. paikallaan istumista. Tuossa tuli häiriötreeni ja samalla koira oppii ettei muista koirakoista välitetä kuten ei kisatilanteessakaan, vaan keskitytään siihen mitä ollaan tekemässä oman ohjaajan kanssa. Mikille erinomaista treeniä kun sillä vielä treenikohteena tuo ihmisistä ja koirista luopuminen kiihdyttävissä tilanteissa, kun olisi ihanaa moikata kaikki. Hienosti kuitenkin malttoi pieniä hetkiä. Saatiin tehtyä istumistakin ja vahvistettua odottamista paikoillaan.

Alkutouhuilun jälkeen päästiinkin suoraan asiaan. Palkan luokse juokseminen täysillä. Tehtiin lelun kanssa, koska haluan vahvistaa mahdollisimman paljon leluja ja leikkimistä, vaikka viimeisen kuukauden aikana Mikin kanssa leikkiminen ollut vähäistä kun kaikki hampaat rupesi heilumaan samaan aikaan, mutta nyt on isoimmat ja suurinosa pienemmistäkin leegoista jo tippunut joten leikkiminen maistuu taas. Mikihän ei ole harjoitellut muuta kuin lelulle menemistä ja kerran tehnyt kahden lelun leikkiä eli leikkimistaidot toistaiseksi huonot kun ei ole pikkupentuajan jälkeen hirveästi vahvistettu. Tällä kertaa kurssilla oli kuitenkin tuo palkalle juokseminen täysillä. Uusi vinkupatukka kiinnosti ja sinnehän se juoksi patukan perässä. Palautuksesta ei kuitenkaan tietoakaan toistaiseksi (pari kertaa lähti jo hyvin tulemaan luokse) ja koirakaverikin vei huomion hetkeksi (vilkas terrrrrieri joka reagoi sormia napsauttamalla kaikkeen). Lelulle kuitenkin juoksi täysiä. Jopa paikallaan olevalle joten siitä se lähtee. Kotitreeninä lisää lelulle juoksemista ja siinä ohella voitaisiin opetella myös sitä palauttamistakin (todennäköisesti kahden lelun leikillä). Vetoleikeistäkin Miki tykkää terrierimäiseen tyyliin. 
Leikkituokion jälkeen päästiin esteopetuksen pariin. Harjoiteltiin ensin pyörimistä molempiin suuntiin ja sitten esteiden pariin. Aloitettiin opettelemaan esteen tarjoamista hypyn avulla (pelkät siivekkeet) ilman houkuttelua. Koiran piti siis itse pähkäillä miten sen namin saa ja senhän sai menemällä siivekkeiden läpi. Tässä kohtaa kun heitteli namia maahan niin Mikinkin kuono harhaili enemmän maantasalla, mutta kyllä se lopulta sieltä aina palasi takaisin tehtävän pariin. Domihan olisi tässä tilanteessa lukkiutunut kokonaan hajumaailmaan. Ja tämän takia Mikin kanssa kurssille osallistuttiin niin päästään heti puuttumaan ja muokkaamaan käytöstä oikeanlaiseksi.
Loppuun otettiin vielä putkeen tutustumista ja läpijuoksemista. Mikihän pääsi tutustumaan putkeen Mäntsäläreissulla ja olikin tuttu juttu Mikille. Alkoi vaan olemaan sen verran väsynyt tunnin touhuamisen jälkeen (oli välillä autossa odottamassa ja lepäämässä), että jäi kouluttajan luokse pörräämään vaikka molemmilla oli ihan samat namit (Mikin omat nappulat). :D

Eiköhän tällä kurssilla opita paljon uutta ja saadaan hommat toimimaan jollain tasolla. Vahvistaa pohjia kaikkeen tekemiseen vaikka painottuukin tietysti agilitypuolelle, mutta leikkimistä ja muutenkin palkkaamistaitoja nyt voi hyödyntää kaikkialla.

torstai 3. elokuuta 2017

Mätsäröintiä

Miki pääsi korkkaamaan kisauransa mätsärissä ja samalla harjoittelemaan elokuun lopulla olevaa pentunäyttelyä varten. Ja Domillekin puuhailua. Eihän sitä ollakaan yli vuoteen mätsäreissä käyty.

Maanantaina oli ensimmäinen mätsäri. Domille pienten koirien punainen nauha ilman sijoitusta. Mikille pentujen sininen nauha ilman sijoitusta. Domin esiintymisessä ei ihmeellisempää mainittavaa. Meni kuten opetettu. Onhan mätsäritouhu sille jo vanhaa tuttua ja mihin se koira opituista asioista pääsisi. Mikillä meno oli vauhdikasta, mutta malttoi kuitenkin jotenkuten seisoa paikoilleen pienen hetken kerrallaan. Mitä nyt välillä tarjosi maahanmenoa, istumista ja kaikkea mahdollista. Kävely sujui odotettua paremmin. Tuomari toivoi lisää malttia tekemiseen jonka takia ei sijoittanut sinisten kehässä. Miki malttoi seisoa niin kauan nätisti kunnes tuomari tuli kohti tai käsitteli pöydällä, koska Mikin mielestä olisi niin ihanaa moikata kaikki ihmiset.


Keskiviikkona toinen mätsäri. Kaatosadetta koko päivän. Erittäin lupaava alku... Mietin otanko Domia mukaan ollenkaan sinne tärisemään. Molemmat lähti mukaan kuitenkin, koska sade hiukan väheni iltaa kohden. Domi pieniin koiriin ja Miki pentuihin. Mikillä numero 2 joten ensimmäisenä kehään ennen Domia. Pari päivää edellisestä mätsäristä ja Miki oli ehtinyt oppimaan jo sitä malttiakin,  piti hyvin seisomisasentonsa ja eikä revennyt liitoksistaan vaikka tuomari tuli kopeloimaan vaan keskittyi namiin! Kävelykin ihan nättiä siihen nähden ettei se tosiaan ole sitä pahemmin treenannut ja maanantaina oli eka kerta. Tällä kertaa Mikille punainen nauha ja äkkiä koiran vaihto, koska Domi oli pienten luokassa numerolla 4 ja eka pari oli juuri valmis. Vettä satoi ja pientä tärinää. Ei kuitenkaan niin pahaa tärinää, että selkä olisi mennyt ihan kieroon vaan sai pidettyä oman iloisen ilmeensä ja olemuksen tarpeeksi hyvin kasassa. Kuola vaan valui pöydällä seisoessa kun tuijotti niin tiiviisti namia ettei siinä kerkeä edes hepuloimaan tuomariakaan. Domillekin punainen nauha. Domi muuten sulkee hyvin ihmisiä mielestään kehässä nykyään. Se keskittyy niin vahvasti siihen seisomiseen, että se malttaa mielensä eikä hepuloi ihmisten takia. Ei vaikka olisi tuttu ihminen.

Ekana oli Domin nauhakehä. Ja siellä seisottiin. Useampi minuutti. Ja kuvaaja tuli Domin viereen kyykkyyn. Paha.  Nyt se lähtee ja sinnikkyys pettää... Mutta mitä vielä. Domi vaan vilkaisi kuvaajaa ja antoi olla vaikka on Domille tuttu ihminen. Ei myöskään kertaakaan väsynyt ja käynyt istumaan vaan seisoa tapitti paikoillaan ja se aika oli melkoinen. Tuomari testasi kunnolla koiria ja mietti huolella kenet sijoittaa. Domi sijoitettiin lopulta punaisten kakkoseksi. Äkkiä taas koiran vaihto ja Mikin kanssa pentujen nauhakehään. 
Pari kierrosta ympäri ja sitten taas seisottiin pentukehässäkin. Eikä vieläkään hepulia vaikka tuomari kävi nopeasti koirat läpi. Miki ei laittanut pyllyä maahan enää niin useasti kuin maanantaina vaan oli jo ymmärtänyt näyttelyseisomisen jujun, ainakin jollakin tasolla. Kävely meni hyvin, mitä nyt yhdessä kohtaa oli varmaan jotain nameja tippunut tai joku ihana tuoksu kun siinä kohtaa meni aina kuono maahan. Osa kehässä olijoista tiputettiin pois ja Miki sai vielä jäädä. Väsy rupesi painamaan ja rupesi kiinnostamaan takana oleva koira ja namitkin loppui kesken joten melkoista pyörimistä ja hyörimistä viimeisillä hetkillä. Maasta kepinpalanen ja sillä tsemppaus loppuun asti. Suureksi yllätyksesi Miki selvisi palkintosijoille asti ja sijoittui neljänneksi. 
Molempien palkintopussukoista löytyi läjä erilaisia herkkuja ja koirat kiittää.
Lauantaina 26.8. Miki osallistuu TerriERI näyttelyn pentuluokkaan (5-7kk) ja siitä se näyttelyura sitten starttaa. Domi lähtee turistikoiraksi mukaan työliivit päällä.
Huomenna Mikillä alkaa pentuagilitykurssi joten agilitykurssiltakin tiedossa postauksia jos jotain uusia älynväläyksiä tulee (toivottavasti tulee esim. leikkimiseen liittyen). Tiistaisin on molemmilla tokoa. Miki penturyhmässä ja Domi avoryhmässä. Domi rupeaa juoksemaan frisbeenkin perässä taas hiukan ahkerammin.