tiistai 30. kesäkuuta 2015

Sporttilaiffii

Domi pääsi sunnuntaina vapaaksi treenikentällä ja annoin uuden frisbeen riepoteltavaksi. Se olikin sitten menoa. Viuh ja Domi juoksee ympäri kenttää onnessaan kiekko mukanaan (sinkoilut luvan kanssa tietty!). Kierroksen, toisen, kolmannen, neljännen.... Kuola vaan lensi pitkin kenttää kun bossumoottori sinkoili joka paikkaan ja pomppi korkealle heittäen samalla frisbeen ilmaan.
Kiekon virkaa toimitti tällä kertaa Domille uusi tuttavuus, Kongin frisbee. Lötköksi kiekoksi oli kuitenkin yllättävän hyvä heittää sellaisia lyhyitä tasaisia heittoja ja ai, että miten kivaa sitä oli repiä Domin mielestä. Kiekko pitikin ravistella hengiltä ja yrittää tappaa kuten kaikki lelut ennen käyttöönottoa. Materiaali ainakin niin pehmeää ettei hampaat tai ikenet ärsyynny joten ihan vapaasti sai repiä kiekkoa miten halusi.
Frisbee oli riehumistuokion jälkeen ihan kuolassa kuten Domin turpakin. Siitä voidaan päätellä, että hauskaa oli ja hurjasta menosta huolimatta ei ollut minkäänlaisia käytönjälkiä kiekossa (muuta kuin limainen kiitos kuolan). Koira ja kiekko pääsikin pesulle kotona.


Ja ennen kuin kukaan ehtii edes kommenteissa kysyä asiasta. Domin päällä olevat valjaat on merkkiä RuffWear Front Range. Nuo tuli EasyWalk valjaiden tilalle ( jotka valui liian alas pidemmillä kävelylenkeillä), kun noissa RW-valjaissa on kiinnitysmahdollisuus myös edessä ja säädöt kaikissa remmeissä. Oiskohan Domin valjaat kokoa xs. Ollut hyvät ja monipuoliset. Paljon on tullut noita valjaita käytettyä niiden istuvuuden ja monipuolisuuden vuoksi.

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Täst tuli isompaa ku oltas ikin voitu suunnitella

Siitä älynväläyksestä tokoon liittyen. Oikeastaan itsestään selvyys jonka jokaisen pitäisi muistaa. Domin synttäripäivänä kävin miettimään, että miksi edes hinkataan niin paljon yksittäisiä asioita. Tehdään tosi paljon pieniä yksittäisiä asioita ilman suurempaa edistystä. Asioita joiden parissa treenattu edelliset 4 vuotta. Jokainen joka on nähnyt Domin tekevän hommia kunnolla niin tietää, että tuolla on kaikki perusasiat hallussa ellei enemmänkin liikkeiden suhteen. Miksi kuluttaa kaikkien energiaa pienten turhien asioiden hinkkaamiseen ja tappaa tällä tavalla koiran motivaatioa joka laukaisee pienestäkin ärsykkeestä (ohjaajan jännitys/hermostuneisuus tai joku muu muutos ympäristössä, häiriö) pelleilyn kesken kaiken jonkun tehtävän, koska sillä saa ohjaajaan enemmän liikettä ja hommasta mielenkiintoisempaa. Domihan ei kuitenkaan kestä toistoja niin paljon mitä ollaan tähän asti tehty jonka takia olisi varmaan parempi ruveta oppimaan, että asiat lähtee etenemään ja rullaamaan paremmin kun treenit suunnittelisi etukäteen enemmän. Tästähän on jankattu ennenkin täällä, mutta pikkuhiljaa se oppi menee tuonne ohjaajan päähänkin. Askel kerrallaan kun vähän ekana mokaa ja koira on sitä mieltä, että tee ihan yksinäs hommia.
SE juttu kuitenkin olisi treenien vähentäminen jolloin tulisi myös mietittyä enemmän mitä  milloinkin tekee ja mihin asioihin keskittyy kunnolla sen parin toiston verran. Ei kuluttaisi aikaansa pieniin juttuihin vaan keskittyisi nimenomaan jo kokonaisuuteen, jotta joskus päästään eteenpäinkin ja varmuutta hommaan. Mietitään vasta sen jälkeen liikkeiden pilkunviilaustekniikkaa tarkemmin.
Ensimmäinen projekti onkin vähentää treenien määrää ja suunnitella joka ikinen treenikerta edes sen verran, että mitä tekee ja monta toistoa, mitkä kriteerit. Tiistaisin meillä on lpky tokotreenit tapiksella ja silloin keskitytään häiriöihin ja pidetään kriteerit matalana liikkeiden suhteen (helppoja liikkeitä) ja keskitytään häiriönsietoon ja motivaatioon - tilanteen mukaan myös liikkeitä jotka vähän haastavampia Domille häiriössä jos ympärillä ei ole hirveästi hälinää. Kotona/tutussa ympäristössä aloitetaan uusien juttujen treenailut ja keskitytään tekniikkaan enemmän ja annetaan haasteita, koska silloin häiriö ei ole niin suuressa roolissa. Treenikertoja noin 2-3krt/viikko eikä sillä tavalla kuten tällä hetkellä eli melkein päivittäin jotain pientä vaikka pienet lyhyet kotitreenitkin on silloin tällöin hyviä kunhan ei samalla tyylillä kuten nyt. Näillä näkymin ei heinäkuun kisoihin päästä kun ei tuosta ole vielä kisakentille kun se on tällä hetkellä vähän töttöröö leikkauksen jäljiltä joten treenaillaan ja opiskellaan uusia sääntöjä samalla kun Domi oppii elämään maailmassa jossa hormonitoiminnot ei vie energiavarastoja eikä hajut kiinnosta yhtä voimakkaasti. Domi olisi liikkeiden osalta ruutua vaille valmis uuteen avoimeen luokkaan. Vielä kun saataisiin kokonaisuus kasaan ja häiriönsietoa hitusen enemmän. Paljon pieniä palasia jotka pitää saada koottua yhdeksi isoksi palaksi. Hallintakin treenikohteeksi jos halutaan selvitä edes voittajaluokan juoksutarkastuksesta läpi kehään. Domi kun varmaan tällä hetkellä sinkoilisi ympäri kenttää onnessaan jos vapaana mentäis kehään. :D
Kyllä se valiokello pistetään vielä tikittämään meidänkin kohdalla. ;) Tää vuosi on vaan selvästi vähän sekasotkua kaiken osalta ja kaikki suunitelmat vaihtunut toisiin, mutta pitäähän sitä jotain haastetta olla elämässä. Eikä kaikki muutokset edes ole ollut huonoja. Kaikessa jotain positiivista kuitenkin.
Ensi viikon tiistaina päästään tokon ryhmätreeneihinkin kahden viikon tauon jälkeen. Jee! En tiedä kummalla hajoilee enemmän pää, koiralla vai itsellä. Molemmat hyppii seinille.
Tokoiluhöpinät loppui siihen.
Sain työpaikan. Meillä loppuu Domin kanssa lomailu maanantaina ja arki alkaa. Olen töissä Koirakylpylä-hotelli Elämäni Koira Oy:ssä jossa suoritin keväällä koulun työssäoppimisjaksonkin. Tulen tuolla työskentelemään vähintään syys-lokakuuhun asti ja katsellaan sen jälkeen jatkoa mitä tehdään ja missä. Domille tämä tarkoittaa sitä, että se pääsee välillä mukaan uimaan joka on varmasti kiva harrastus varsinkin kun syksy koittaa, ja toimimaan myymäläpäällikkönä kunhan tuo mahahaava ensin paranee kunnolla. Ensi viikon Domi viettää lomaa kotona ja varmasti se tykkää kun saa välillä olla yksinkin eikä koko ajan ole joku kotona. Saa vain nukkua ja ladata akkuja.
Meidän frisbeeryhmäkin alkaa pyörimään taas syksyllä ja sainkin postista hienon treeniliivin. Kouluttajien omat treeniliivit. Niin hienot! Merkkiä Berra ja Suomen frisbeekoirayhdistyksen brodeerauksella. Ensimmäinen Berran liivi jonka omistan. Odotan innolla, että pääsen tuota käyttämään ja liiviin on tuunattu takatasku isommaksi, että sinne mahtuu frisbeet. Siistiä!
Olen soitellut ääniä pitkästä aikaa ahkerammin ja onhan ne toiminnot vahvana Domilla vaikka taukoakin ollut tässä. Aamuisin soi herätyskello, välillä kännykkä silloin tällöin ja palohälytintäkin pitäisi huudattaa pari kertaa ihan muistin virkistyksen vuoksi. Puhumattakaan siitä ovikellon treenailusta. Hihnassa kulkemistakin ollaan treenailtu päivittäin kuten pitääkin. Saatiin tänään jopa kehuja ensimmäistä kertaa joltain ohikulkijalta. Kehui, että miten nätisti Domi kulkee vierellä. Sen suhteen sentään edistystä tapahtuu vähän kerrallaan.
Sen lisäksi ollaan opeteltu uusi frisbeetemppu jossa Domin ei tarvitse tehdä muuta kun nousta kiekkohissin kyytiin ja pysyä tasapainossa. Tarkoitus olisi nostaa koira ilmaan sillei, että koira istuu kiekkojen kyydissä ja nousisi mahdollisesti pupuasentoon, mutta se on vielä treenikohteena. Ensin harjoitellaan kiekkohissin kyydissä istumista rauhallisesti ilman korkeanpaikan paniikkia ennen kuin viedään temppua pidemmälle. Haastetta myös ohjaajalle koska teen lähes kaiken voimatyön oikealla kädellä ja vasuri toimii ainoastaan tukena joten ei ole ihan niin helppo temppu mitä voisi luulla vaikka onkin pieni koira jota nostelen. Ensi viikolla voisi ulkoiluttaa kameraakin enemmän jotta saataisiin bossulaisesta uusia kuvia tänne.

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Superkoiran synttäribailut

Bossukolmikko viettää tänään synttäreitä. Ikää tuli mittariin tasan 4v. Neljä vuotta vauhdikkuutta ja energisyyttä. Dompotti lähettää Bertalle ja Manulle syndeonnittelut ja jatkaa oman synttäripäivänsä viettoa. Aurinkokin ilmestyi taivaalle joten ulkoilua tiedossa. Tähän mennessä Domi on nukkunut, leikkinyt ja mussuttanut herkullisen kakun masuunsa. Tällä hetkellä Domi yrittää saada Nerf frisbeetä hajalle. Järsii ja paiskoo kiekkoa pitkin seiniä. Huvinsa jokaisella.
Sain myös älynväläyksen liittyen meidän tokotreeneihin, mutta siitä höpistään toisella kertaan, koska tänään ei mietitä treenejä tai harrastuksia.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

FitDoggeilua ja kuulumiset

Ollaan käytetty nyt FitDogin tuotteita jonkun aikaan (jotain pari kuukautta?) säännöllisesti ja siitä onkin tullut osa meidän treenirutiineja ja oikeastaan koko arkea. Kuten jo mainitsin viime postauksessa joka liittyi FitDoggiin, että Domin kanssa ollaan kyseisiä tuotteita käytetty aikaisemminkin ja eksytty fitdogin maailmaan koirafrisbeen kautta, mutta silloin käyttö oli tosi satunnaista ja niistä pusseista ehtikin mennä päiväykset ennen kuin edes puoletkaan oltais kulutettu. Joten nyt ollaan tasoitettu tilannetta ja ollaan käytetty noita jauheita niidenkin vuosien edestä milloin käyttö oli harvakseltaan. Alkuvaiheessa meinasi aina unohtua juoman tekeminen ja se pullon mukaan ottaminen treeneihin, mutta tällä hetkellä se tulee automaattisesti ja vahvana tapana. Juomat tehdään valmiiksi jääkaappiin ja sitten vain pullo mukaan kun lähdetään johonkin. Ennen lähtöä ensimmäisenä ajatuksena on Domin juoma ja sen muistaminen, että ottaa sen mukaakin. Mukana kulkee nykyään siis lähes aina vesipullo ja pullo jossa fitdoggia.
Missä tilanteissa tuota käytän Domilla? Keväällä oli energia- ja nesteystyspussi (FitDog energy + rehydrate) mukana koulupäivinä. Kuten sanottu niin Domi joi koulupäivinä joskus huonosti pelkkää vettä ja loppupäivästä olikin väsymyksestä uupunut ja janoinen, koska söihän se ruokaa jonkun verran työpäivien aikana. Domi joi huonosti, koska ympärillä tapahtui niin paljon ettei se malttanut. FitDogin avulla saatiin juoma maistumaan ja koiralle nesteytys kuntoon. Domi alkoi jaksamaan paremmin eikä loppuiltaa mennyt palautumiseen vaan koko päivän riitti virtaa tasaisesti ilman uupumisia.
Pussit kulkeutuu matkoillakin mukana ja tulevaisuudessa kisoissakin kunhan kisoihin asti selvittäisiin. Joko frisbeen tai tokon suhteen. :D Kisakokemuksia ei siis vielä ole, mutta syyskuussa päässään juoman tehoa testaamaan kisoissa kun lähdetään fribakisoihin näyttämään mistä ruttuturvat on tehty. Onko Domi tööt jo ekan kierroksen jälkeen vai jaksaako ferrarin moottori pyöriä täysiä loppuun asti. Toivomme jälkimmäistä vaihtoehtoa.
Tämä kesä ei ole ollut mitenkää erityisen lämmin joten vapaapäivinä ei olla lisänesteytystä tarvittu kun Domi kuitenkin juo vettä ihan hyvin jos tässä kotona ollaan eikä tapahdu ihmeitä, mutta treenien suhteen ollaan oltu tarkempia juomisen suhteen. Toukokuusta lähtien, joka ikisen tokotreenin jälkeen Domi on saanut lopuksi vettä joka on maustettu joko energia- tai palautusjuomajauheella. Siitä on tullut oikeastaan Domille ns. loppupalkka jota se odottaa innolla (ei yhtään hullumpi juttu). Kun poistutaan kentältä niin se tekee nopee pisut puskaan jonka jälkeen se ryntää äkkiä autoa kohti ja odottaa, että avaan takaluukun sille jossa herkkujuoma odottaa pientä bossulaista. Hyvä ettei osaa jo itse avata pulloaansa kun niin innokkaasti yrittää sitä repiä auki ja hullunkiilto silmissä litkii menemään. Kuono ei kauaan tuhise kun juomat on juotu. Koirafrisbeen suhteen tankkaan etukäteen energialla ja treenien taukojen aikana. Fribatreenien lopuksi saa sitten palautusjuomaa. Kyllähän Domi jaksaa selkeästi paremmin varsinkin koirafrisbeen suhteen jossa välillä tarvitaan jaksamista ja kestävyyttä jotta se tarkkuus pysyy hypyissä ja keskittymiskyky kunnossa. Useimmat treenit on lyhyitä ja ei niin rasittavia (jotain temppujen treenailua yms), mutta silloin tällöin treenaillaan myös kestävyyttä sekä jaksamista ja viedään nupit kaakkoon (yleensä pituus-/tarkkuusheitto) jolloin nesteytys on todella tärkeässä roolissa ja täytyy muistaa pitää tauot.
Saisihan sen veden maustettua jollain muullakin keinolla jos haluaa vain koiran juovansa paremmin, mutta jokainen tehköön tavallaan ja jatketaan fitdogin käyttöä joka parantaa veden maistuvuutta Domin mielestä.
__________________________________________________________________________________
KUULUMISET:
Domilla menee edelleen hienosti sen suhteen, että haava on pysynyt kunnossa eikä ole ollut minkäänlaisia ongelmia. Elämää vaikeuttaa vaa tuon bossulaisen liiallinen energia joka kasautuu ja jota se ei pääse purkamaan juoksemalla ilman järkeä vapaana ja TÄYSIÄ! Rakettibossu. Mahtaa lähteä touhu ihan lapasesta kun Domi pääsee tämän saikun jälkeen vapaaksi pois hihnasta. Se on vain viuh ja bossu sekoaa vapauden riemusta. Tänään saanut olla lähes koko päivän ilman tötteröä kun uskoo ettei haavaa saa nuolla. Eniten taitaa kuitenkin häiritä tassujen kaljut kohdat (niissä oli tipat) joihin rupeaa kasvamaan karvat ja ne sitten kutiaa. Haava ei pahemmin edes Domia kiinnosta. Body kun ei enää vauhdissa pysy mukana joten ei oo niitä tarvinnut käyttää ja nyt on ollutkin parina päivänä lämpimät kelit ulkona niin jo senkin takia parempi että haava saa olla nakuna ja tuulettua. Vähän ärsyttää myös kun ei pääse takapihalle makoilemaan nurmikolle, mutta jos Domi malttaisi vielä perjantaihin asti kunnes saa tikit pois.
Ollaan käyty muutamalla hihnalenkillä ja harjoiteltu samalla hihnassa kulkemista  kun ollaan mukana MIDOGin hihnakoulussa ja saadaan sieltä ohjeistuksia miten toimia (tuttuja juttuja meille, mutta ompahan joku kyttäämässä tekemisiä niin tulee myös tehtyä ja oltua johdonmukainen). Domi on tajunnut homman jujun hienosti ja toivoa on vieläkin, että vetämisestä päästään eroon lopullisesti. Lenkkeilyn lisäksi ollaan paukuteltu kosketusalustaa, pyöritty tasapainotyynyllä, mietitty tunnaria, nosteltu noutokapuloita ja mitäköhän vielä. Hiottua seuraamista ja tehty seisomisesta terävämpi. Yhden paikkamakuunkin Domi teki.
Domi on ilmoitettu heinäkuun tokokokeeseenkin, mutta en tiedä mahduttiinko mukaan kun unohdin laittaa ilmoituksen heti yöllä. Todennäköisesti ei mahduta ja tiemme vie kokeisiin uusilla säännöillä --> pitää harjoitella ruutua häiriössä ja kiertämistä ja vahvistaa paikkallaan istumista, mutta muutenhan paketti on kasassa liikkeiden suhteen. Vielä jos saan korjattua oman pääkoppani niin kaikki menee loistavasti.
Itse kävin tänään treenailemassa heittoja kentällä ja Domi sai jäädä kotia odottelemaan. Tuleepahan tän saikkuilun aikana treenattua eri asioita ilman koiraakin ja pääsee kontrolloimaan paremmin, että mitä sitä oikein tekeekään ja missä tekee väärin. Frisbeegolfkiekkojen jälkeen ei nuo Jawzitkaan enää painavalta tunnu. Tuntuvat liiankin kevyeiltä kun oppi heittämään fribagolf kiekkoja jotka on painavempia. Eipähän tuu valitettua enää että nuo olisi liian painavia. Pitää varmaan ruveta tekemään heittotreenejä normaalikokoisten kiekkojen kanssa jos niistä saisi vähän lisäpainoa kun nuo Domin kiekot on kuitenkin pentuversioita. Tekniikan kun treenaa ensin priimakuntoon niin kyllä nuo Domin kiekotkin rupeaa lentämään erittäin nätisti ja hyvässä linjassa. Jos saisi voimaakin enemmän heittoihin. Kuntoilutreeniksi tämä kohta menee ohjaajallekin. ;)
Kuulokoirajuttuihin liittyen ollaan treenailtu pari kertaa ovikelloa vihdoin ja viimein. Ensimmäinen projekti on saada tuosta piskistä hiljainen. Se sanoo hauhau kun ovikello soi ja siitä pitää päästä ensin eroon. Paljon siis ovikellon pimpottelua ja palkkaamista kun pysyy hiljaa. Seuraavana otetaan mukaan ilmaisu jonka jälkeen hommat varmasti loksahtelee itsestään paikoilleen, koska onhan pohjat jo valmiina. Nopeasti Domi nämä asiat kuitenkin oppii. Pari toistoa ja alkoi jo ymmärtämään miten homma toimii ja loppua kohden tarjosi jo itsekkin ilmaisua.

Ja mitä siihen tulee etten saanut koulupaikkaa niin kaikesta löytyy aina jotain hyvääkin (ainakin tämmöisellä positiivisella ihmisellä). Saadaan jatkaa treenejä Lpky parissa ja ehkä tulevaisuudeessa Knowhaun porukassakin jos kohdalle sattuu sopivia kursseja/treenejä. Lpky:llä on kuitenkin varsinkin tokotreenejä kattavasti tarjolla ympäri vuoden. Pääsen jatkamaan frisbeekouluttajana tällä alueella ja säännölliset treenit jatkuukin heti kun pääsemme syksyyn. Syksyllä on monen moista fribatapahtumaa johon ollaan todellakin menossa varsinkin nyt kun se on mahdollista. Domi lähtee edustamaan Lahden stadionille sakemannien IPO mm-kisoihin ja Eläköön Koirat tapahtumaan Helsingin stadionille. Kisatkin syyskuussa. Joulukuussa messari jossa Domi tullaan tapansa mukaan näkemään tänäkin vuonna. Näyttelykehässä pyörähtäminenkin kiinnostaisi huvin vuoksi 3v tauon jälkeen. Tokokokeissakin päässään käymään paremmin jos siis kavutaan täältä pohjalta takaisin ylös näyttämään mistä meidät on tehty. :D Käytän vuoden hyväksi ja kehitän itseäni koiramaailman parissa ja ohjaajana. Koirailua ja töitä (jos semmoisen tilaisuuden saa). Siinäpä se vuosi menee ja ensi vuonna ihmetellään mitä tehdään ja mikä on elämäntilanne. Onko työpaikka missä viihtyy vaiko haen uusiksi opiskelemaan ja seikkaillaan muualle Domin kanssa.

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Superkoiran toipuminen

Domilla on toipuminen sujunut hyvin eikä ole ollut mitenkään kipeä. Haavakin on siisti eikä Domi ole sitä päässyt pahemmin nuolemaan. Suurin haaste on tällä hetkellä tuon koiran energia joka kasautuu. Sen tekisi mieli pomppia ja riehua koko ajan ja sitten se hupi kielletään. Bossulaisen kiusaamista. Pari kertaa se on hypännyt vanhempien sänkyyn ja kun tullut sieltä alas niin hirvee huuto joten sinne makkariin on nyt pääsykielto. Säikähdyksellä kuitenkin selvittiin eikä tullut sisäisiä verenvuotoja tai muitakaan ongelmia. Ainakin se on toistaiseksi oma itsensä ja parempi olisikin ettei se keksi nyt juhannuksena mitään kun ei ole eläinlääkäriä saatavilla. Ti-ke välisenä yönä se repi bodynsa pois kuten viimekin yönä ja onkin sitten viettänyt päivät pönttö päässä kun ei kelpaa enää pukua pidellä joka olisi varmaan kivempi vaihtoehto, joten olkoot  pöntön kanssa ja välillä on pieniä hetkiä kun saa valvottuna olla ilman tötteröä tai pukua. Ruokansa se on saanut kongista ja tekemällä jotain pieniä juttuja (kosketusalusta, noutokapuloiden nostelua) ettei pääkoppa ihan leviäisi ja sähköjänis rupea pomppimaan seinille. Tänään käytiin jo vähän pidemmällä kävelylenkilläkin ja vauhtia riitti sielläkin. Piti jarrutella menoa. Kohta se onneksi helpottaa. Viikko vielä tikkien poistoon. Domi on kuitenkin ollut tosi reipas eikä oo valittanut kipujakaan yhtään.
Ollaan vahvistettu ääniäkin ja treenailtu ovikelloa. Domi reagoi yhtenä aamuna jopa kännykän herätyskelloon (sitä ei ole Domille opetettu) kun sillä taisi olla tylsää. :D
Meidän juhannus menee tässä kotona vahtien sähköjäniksen touhuja ja vain olemalla. Ensi tiistaina juhlitaan Dompottimen synttäribileitä.
Domi toivottaakin kaikille vauhdikasta juhannusta säästä huolimatta (täällä on lämmintä vaikka aurinkoa ei näy) ja riehukaahan yhden bostoninkin puolesta!

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Parasta just nyt

Parasta nimittäin on Domin sterilisaatioleikkaus joka oli vihdoin eilen. Polvitutkimus peruuntui lääkärin sairastumisen myötä, mutta onneksi Domin oma lääkäri oli terveenä joten saatiin sterkkaus tehtyä. Koiralle rauhoituspiikki ja siinä se alkoikin sitten olemaan töttöröö. Koira jäi sinne tainnutettavaksi ja lähdin kaupoille kuluttamaan ajan. Reilun tunnin päästä tuli soitto, että Domi on heräämössä ja sen voisi hakea n. 30min-1h kuluttua. Nopeasti meni aika ja leikkauskin oli sujunut hyvin eikä ollut mitään ongelmia edes hengityksen kanssa. Sydämestäkään ei edelleenkään kuulunut mitään vaikka lääkäri sen kuunteli ennen nukutusta. Domin kaikilla veljillä ja siskolla on sydämessä jotain häikkää jonka takia olen tarkka tuosta sydämestä. Miten hyvä tuuri onkaan käynyt Domin kohdalla, että se on välttynyt siltä vaivalta...
Dompotti oli jo hereillä kun mentiin heräämön puolelle. Siellä se häkissään nosteli päätänsä ja innoissaan odotteli meitä. Jalat ei kantanut, mutta pääkoppa oli kuitenkin suht selvä. Domi heräsi viime nukutuksenkin jälkeen nopeasti joten ei sinällään mitenkään yllätys ollut. Saatiin hoito-ohjeet ja kipulääkkeet jonka jälkeen päästiin lähtemään kotia. Passikin hommattiin samalla reissulla niin kelpaa sitten elokuussa matkustella Ruotsiin.
Domi leikattiin Univetissa ja eläinlääkärinä Domin oma tuttu eläinlääkäri - Sonja Flinck. Univet on kallis paikka, mutta tuon ruttuturvan kohdalla tuosta maksaa erittäin mielellään. Koiralle pistetään hengitysputki nukutuksen ajaksi ja sitä vahditaan kunnolla. Lääkärin lisäksi taisi olla 2 eri hoitajaa vahtimassa Domin nukkumista ja aineiden säätelyä. Samoin tuolta löytyy Heräämötila jossa eläimet saa sitten rauhassa heräillä valvotussa tilassa joten siitäkin pisteet Univetille. Hintaahan tälle kaikelle tuli noin 500€ leikkaus+passi. Hinta sille että koira sai turvallisen leikkauksen ja hyvää hoitoa.

Eilisen illan ajan Domi oli vielä lääkepöhnässä. Vikisi välillä, mutta loppuillasta rauhoittui nukkumaan ja yökin sujui rauhallisesti eikä vikissyt yhtään pahaa oloaansa vaikka odotin levotonta yötä, koska onhan se bossu ja bossut välillä draamailee, mutta Domi on näyttävästi kuten omistajansa ja kestää kipua ja huonoa olotilaa. Ei edes ole oksentanut tyhjää mahaansa. Kipulääkkeen annoin tänä aamuna. On tehnyt ulos tarpeensa ja tänään aamulla sai ruokaakin ja ruuan mukana sai nestettäkin kun pistin nappulat veteen. Pääkoppa on täysin kunnossa joka vähän turhauttaa Domia kun ei pysty kuitenkaan kävelemään täysin normaalisti kun kiristää haavaa. Domillahan on body päällä suojana kun kauluri on vähän vaikea tuommoisen lyttykuonoisen kanssa ja kun Domi kuitenkin antaa pitää tuota bodya päällänsä eikä yritä repiä pois, ainakaan toistaiseksi. Jos alkaa haava kiinnostamaan niin sitten saa pöntön päähän.

Domi jäi eilen leikkauksen jälkeen pariksi tunniksi äidin valvontaan, kun itse lähdin opiskelemaan frisbeeheittoja frisbeegolfin suomenmestarin opastuksella. Frisbeepointin tiimi ja tulivat pitämään heittokoulun tuohon Harapaisen kentällä. Paikalla oli 4 miestä ja sitten mini-Jasmin. :D Kouluttajina Jalle Stoor (suomenmestari) ja Niina Turtiainen. Kyselivät missä Domi on. Noh Domi jäi valitettavasti kotia kun oli leikkauksessa. Täytyy käydä Domia näyttämässä Frisbeepointissa jossain vaiheessa kun Helsingissä pyöritään. Frisbeepoint on siis frisbegolf kauppa josta saa myös koirakiekkoja.
Opin paljonkin uutta ja saatiin hiottua heittotekniikkaa entistä puhtaammaksi ja paremmaksi. Lennot parantui heti pienillä muutoksilla mitä tulee kehon liikkeisiin ja saatiin jo todella pitkiä heittoja tehtyä entisiin matkoihin verrattuna. Eihän ne pituudet ollut mitään niiden miesten heittoihin nähden, mutta en taida olla edes vertailukelpoinen niitä vastaan. Isot mieht vs. minityyppi. Naiset ja miehet kun kisaa muutenkin eri luokissa. Sen tiedän kuitenkin, että ehkä syksyllä tehdään koirafrisbeessä uusi pituusheiton ennätys microdogien sarjassa. ;) Harjoiteltiin pituuden lisäksi myös tarkuutta (puttaus?) ja sekin sujui ihan nätisti vaikka en ole koskaan ennen frisbegolfia harrastanut. Frisbeegolfkiekkojn lisäksi heitin myös noita koirafrisbeekiekkoja, koska niillähän minä kisaan tuon koiran kanssa.
Saatiin Domin kanssa sponsoripakettikin Frisbeepointilta. Mahtavaa! Nyt on kiekkoja hetkeksi tai ehkä loppuelämäksi. Ovat Hyperfliten Jawz kiekkoja ja nehän ei meidän käytössä hajoa. Ainoa syy ostaa uusia on, että kadotan ne kuten edelliset Jawzit. Omistin kolme, enää jäljellä yksi. Mihinlie kadonnut, mutta nyt on taas 7kpl Jawz kiekkoja joten noilla pärjäillään pitkään. Domi ei vielä innostunut paketin sisällöstä, mutta kunhan paranee ja sairasloma ohi niin pääsee sitten pikkuhiljaa taas juoksentelemaan kiekkojen perässä.
Illalla kun tein leipää ja avasin juustopaketin niin arvatkaa kuka heräsi? Domi hoiperteli kaikilla voimillaan keittiöön ihan vaan sen takia, että jos joku herkkumurunen tippuisi lattialle. Bostonit...
Viime yö nukuttiin yhdessä lattialla ettei Domille tule houkutusta hypätä sänkyyn ja nukkuikin koko yön pedillään. Aamulla sitten pomppasi sänkyyn, mutta haava on kuitenkin edelleen kasassa ja tiukempaa valvontaa. Haava on siistin näköinen eikä oo vuotanut. Jos rupeaa vuotamaan tai tulehtumaan niin sitten täytyy heti ottaa yhteys klinikalle mutta ainakin nyt näyttää tilanne hyvältä ja parempaan päin mennään koko ajan koiran olotilan suhteen.
Itse olen tällä hetkellä ilman opiskelupaikkaa joten jatkamme elämää täällä Lappeenrannassa vähintään seuraavan vuoden ajan. Käytetään aika koirailuun ja syksyllä onkin tiedossa paljon koiramaisia tapahtumia johon päästään menemään nyt kun ei sitä koulupaikkaakaan ole. Töitäkin pitäisi miettiä, että jos sitä johonkin pääsisi.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

torstai 11. kesäkuuta 2015

Termiitin frisbeetesti: Trixie Activity

Saatiin PetNetstorelta erilaisia frisbeeleluja tuhottavaksi jokunen aika sitten jo. Kiekot on oottanut kaapissa, että on kelit kohillaan ja päästäisiin testailemaan. Ensimmäiseen kunnon testiarvioon pääsi Trixien Activity frisbee. Meillä on näitä jo pari entuudestaan, mutta ovat vanhempaa versiota ja kovempaa muovia. Tämä uusi oli pehmeämpi ja jousti paremmin eli paljon kivempi koiran hampaille. Kokoja löytyy kaksi, 19cm ja perus 23cm. Domin kiekot on tuota pienempää versiota. Värejä löytyy sininen ja oranssi joista valita. Meiltä löytyy molemmat.
Activity kiekko on siitä ainutlaatuinen eläinkaupan kiekoksi, että se on ainakin AWI ja UFO kilpailuhyväksytty kiekko. Kiekon mukana tulee pieni opastuslehtinenkin jossa neuvotaan joitakin perusasioita heittojen/temppujen suhteen.
Frisbeetä kehittämässä on ollut Karin Actun (Disc Dogging/koirafrisbee-mestari). Kiekko on muodoiltaan eläinkaupan kiekoksi yksi parhaimpia ajatellen kisamaisuutta ja oikeanlaista harrastamista, koska tässä kiekossa on myös hyvät lento-ominaisuudet ja sitä pystyy heittämään kunnolla sen muodon vuoksi. Ainoa huono puoli on, että kiekko on suht kevyt ja tuuli nostattaa helposti kiekon korkealle joten heittojen täytyy olla melkoisen napakoita. Eli ei ehkä paras pituusheittokiekko ainakaan isoille koirille joilla pituudetkin on hiukan eri luokkaa mitä pienemmillä koirilla, mutta freestyleen sopiva lätty ja pienille koirille myös pituusheittoon. Ainakin meille ollut sopiva. Hintakaan ei kummoinen ole. Hinta-laatusuhde on ainakin kohdillaan tässä kiekossa. Sillä hinnalla saa kestävyyttä, hyvän mallisen kiekon, kiekon jota pystyy heittämään pidemmälle kuin pari metriä, löytyy pienille ja isoille koirille omat koot...
Kestää termiitin pureskelut ja järsimiset. Meidän kiekoissa ei ole yhden yhtäkään reikää tai vekkiä vielä vaikka joskus on kiekko ollut takapihallakin koiran leluna. Sanoisin, että sopii kovapuruisellekkin koiralle kestävyyden vuoksi mutta myös koirille joilla pehmeämpi purenta koska kiekon materiaali on tosiaan joustavaa ja pehmeää.

Frisbeekoirayhdistyksen kiekkovertailu:
 "Melko kestävä, muistuttaa melko paljon Hyperfliten kiekkoja"
Samalla reissulla opettelin heittämään kiekon mahan ali kun koira hyppää selästä (kutsun tätä nimellä selkäpomppu vaikka oikea termi onkin selkävaultsi). Tuntuu olevan suosittu tekniikka tuo ali heittäminen joten pitihän sitä kokeilla ja tuli huomattua, että Domi hyppää paljon nätimmin jos heitän sen kiekon mahan ali. Yleensä kun heitän kiekon ulkokautta. Johtuneen kenties siitä, että tossa asennossa se selkä pysyy kaikista parhaiten suorassa ja muutenkin tasapainossa jolloin koiran on helpompi ponnistaa ja tietysti myös turvallisempaakin. Toisin kun jos heitän ulkokautta niin selkä ei enää ole suorassa vaan nousee vähän kesken kaiken kun koira on ponnistamassa vauhtia.

Ps. oon täysin rakastunut tuohon Canon 70-200 putkiloon. Täytyy varmaan ostaa omaksi samanlainen jossain vaiheessa. ;)