torstai 30. huhtikuuta 2015

Vappuriehumiset

Pääsin tänään töistä aikaisemmin ja ulkona paistoi aurinko vesisateen jälkeen joten lähdettiin Domin kanssa nauttimaan auringosta ja lämmöstä pellolle. Oli hiukan haasteellista kuvata auringonpaisteessa mustavalkoista koiraa pitkän pimeyden jälkeen. Täytyy taas totutella tuohon ja säädellä vain kameran asetuksia.
Domi sinkoili ees taas, nuuskutteli hajujen perässä ja kävi ojassa pelastamassa kepit hukkumisvaaralta. Domi aloitti myös laiduntamiskauden eli se imuroi ruohot ja heinät kitusiinsa. Kotona Domi sai välipalaksi herkkujuomaa ja sai juoda sen takapihalla nauttien samalla auringosta. Bostoni rakastaa aurinkoa. Onkohan se jo tullut selväksi täällä? ;) Kunhan tuo meidän nurmikko tuosta tasaantuu multakasoista ja kuivuu kunnolla niin pääsee Domikin viettämään ulkokoiran elämää. Pitäisi punkkiaineetkin pistää niskaan tässä lähiaikoina kun niitä öttiäisiä jo täällä päin kuulemma liikkuu. Hyi. Sitä ennen Domi pääsee vielä pari kertaa käymään töissä mukana joka tarkoittaa uimista (Domi muuten hakee jo leluja vedestä!). Kaikki muutkin hyttyset ja öttiäiset alkanut heräilemään, mutta onneksi on halli johon päästään treenien ajaksi suojaan. Seuraava hallivuoro onkin varattu lauantaille. Tänään ehkä yötreenit tapiksella (se olisikin ensimmäinen kerta tapiksella monen kuukauden tauon jälkeen) jos sää ei muutu liian kylmäksi. Tarkoitus käydä vain syöttämässä Domille iltasapuska kentällä. Eli kentälle, perusasento, ruokaa nassuun ja siitä sitten autoon.

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Tohvelisankarin treffaaminen

Maanantaina se päivä vihdoin koitti. Lähdettiin Kuopioon ja määränpäänä Toivon ja Tuijan tapaaminen. Tohvelisankari eli toisin sanoen Toivo on sekarotuinen uros ja valmistunut kuulokoiraksi 2013 eli Domin uusi bestis ja työkaveri. Domi kun pääsi autosta ulos niin heti alkoi leikkimisyritykset Toivon kanssa ja vauhtia riitti molemmilla. Domilla oli ainakin vauhtia kun sain koko ajan pysähdellä että hihna pysyisi löysällä.
Illalla käytiin nopeasti vielä kentällä väsyttämässä koirat ja Domi vei Toivolle oman SofFlite kiekon testiin ja Toivohan totesi tämän kiekon loistavaksi valinnaksi. Ei ruvennut vuotamaan verta mistään ja muutenkin varmasti kiva materiaali pitää suussa. Domi lahjoitti Toivolle myös yhden FitDogin palautusjuomapussin niin saavat sitä sitten testailla ja nähdään toimiiko FitDog kuulokoirien vauhdikkaassa elämässä. Kenties saavat vain lisää virtaa ja energiaa noista juomista. Heh.
Lelut ja luut piti korjata pois lattialta kun Domi päätti ruveta omimaan toisten tavaroita ja vähän puolusti minuakin, mutta onneksi se uskoo käskystä ja ymmärtää ettei tarvi tulla siihen väliin vaikka rapsuttelisin toista koiraa. Ainakin tuli paikkamakuutreeniä Domille ellei muuta.
Toivon perheeseen kuuluu toinenkin koirakaveri, chihuahua Chico. Chico on saanut elämänsä aikana monia koiria päälleensä joten se on vähän epävarma muiden koirien parissa ja Domi olikin alussa eri tilassa Chicon kanssa. Domihan ei tappeluita aloita, mutta se voi toisinaan provosoitua jos joku tulee naamalle räksyttämään joten kaikkien turvallisuuden vuoksi lähdettiin siedättämään toisiaansa pienellä välimatkalla. Domi kuitenkin rauhoittui todella nopeasti aloilleen ja olikin kuin kotonaan joten Chicokin alkoi siitä vähitellen ymmärtämään ettei Domi sille mitään tee kun ei edes Domia kiinnosta. Iltalenkillä kävelivät jo ihan vierekkäin välillä.
Alussa meinasi Domillakin tunteet hiukan kuumeta, mutta aika hyvin se laskee kierroksia pelkästään kun käsken sen perääntyä ja sitten se alkaakin jo itse väistelemään ja häipyy tilanteesta pois jos meinaa vähän kiehahtaa ja ymmärtää että ihmiset hoitaa tilanteen jos tarvitsee eikä sen tarvitse olla huolissaan mistään.
Oli kiva huomata miten nätisti Domi oli tuolla. Se ei ole koskaan ollut vieraassa kyläpaikassa noin rauhallisesti ja ihan kuin kotonaan. Ei ollut minkäänlaisia ongelmia eikä tarvinnut edes hyihyikäskyjä antaa kun ei tehnyt tuhmuuksia. Tässä taas nähdään miten suuri vaikutus sillä on, että ihmiset ympärillä ovat rauhallisia eikä hösellä omiaansa vaan tilanne pysyy mahdollisimman normaalina niin ei koirakaan reagoi. Yökin sujui rauhallisesti ja Domi nukkui sikeästi vaikka yleensä vieraissa paikoissa se on joskus vähän levoton ja heräilee useamman kerran yöllä.
Tiistaina Domi jäikin sitten Tuijan ja koirakaveruksien luo päivähoitoon kun itse lähdin koulun pääsykokeisiin. Kuulemma oli hyvin mennyt ja ollut erittäin helppo hoitokoira. Chiconkin kanssa olivat tulleet toimeen ja nukkuneet jopa samalla sängyllä. Hyvä Chico! Oli Chico yrittänyt kaikkensa, että saisi Domin leikkimäänkin, mutta Domia ei oikein ollut kiinnostanut kun odotti meitä takaisin. Eiköhän Domi pääse vielä toisenkin kerran tuonne kyläilemään. Viimeistään kesällä sitten kun tarkoitus pitää frisbeetuokiota porukalla kun se nyt tällä kertaa jäi välistä matkasuunnitelmamuutoksien takia. Kesällä on loma joten kaikki päivät aikaa koirailla ja seikkailla ympäri Suomen jos huvittaa.
Nyt me palataan Domin kanssa arkeen. Töitä, koulua, koiratreenejä... Domi saa levätä nyt pari päivää ihan tässä kotosalla. Ensi viikon tiistaina alkaa lpky ulkotreenit pyörimään tapiksella ja sinne ollaan menossa hakemaan häiriötä. Vaikka sataisi mitä kökköräntää taivaalta tai muuten huono sää. Ollaan sitten vaikka lyhyempi aika, mutta mennään kuitenkin. Kunnon herkut vaan taskuu niin kyllä se malttaa tehdä. Noin 2,5 viikon päästä olisi seuraava avoimen koe meillä. Paljon vielä treenailtavaa, vaikka Domi todistikin taas matkalla, että kyllä se osaa olla hallinnassa jos vain tahtoo. Bostonin kanssa elämä ei käy koskaan tylsäksi kun jokainen päivä voi olla ihan erilainen mielialojen suhteen. ;)

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Seikkailua ympäri Suomen

(Teksti kirjoitettu sunnuntaina)
Reissailupostausta välillä treenihöpinöiden sekaan.
Ajeltiin Lpr-Helsinki-Hämeenlinna-Tampere-Saarijärvi-Lpr kierros.
Tällä kertaa Domi ei ollut pysähdyspaikoilla mukana ollenkaan koko reissun aikana vaan lepäsi kaikki mahdolliset taukoajat autossa omassa häkissään jotta jaksaa painaa täysiä 4 päivän ajan.

Torstain aamuna aloitettiin reissu ja ensimmäisenä ajettiinkin Helsinkiin käymään Töölön sairaalassa näytillä ja suunnittelemassa minun tulevia leikkauksia. Domi ensimmäistä kertaa mukaan polille ja lääkärithän ihastui tuohon. Kaikkien huomio menikin sitten Domiin ja aika kului sen silittämiseen ja rapsutteluun. Lääkäri kun otti meidät vastaan niin hän nappasi Domin hihnan minulta ja lähti taluttamaan Domia huoneeseen ja totesi, että tässäpä hänen uusi potilaansa. :D Pääsi Domi yhden maailman parhaimman lääkärin syliinkin ihmettelemään. Domille uusia kokemuksia ja lääkäreille vähän vaihtelua päiviin koirakaverivierailun verran.
Husukessa käynnin jälkeen käytiin vielä Valkeassa talossa hakemassa tavaroita ja muita tarvikkeita viikonloppua varten, koska meillähän oli edessä vielä KLVL (Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liitto ry) vertaisperhekurssi Saarijärvellä.
To-pe yöksi ajeltiin Helsingistä Hämeenlinnaan iskän luo. Siellä Domi jaksoi touhuta hetken aikaa lelulla ja käytiin nauttimassa hienoista järvimaisemista iltalenkillä. Sen jälkeen olikin hyvä sammua ensin eteiseen kenkien päälle (Domille tavallinen paikka nukkua vieraissa paikassa) ja siitä siirtyi sitten sänkyyn peiton alle tuhisemaan loppu yöksi.
Alunperin piti suunnata Hämeenlinnasta Keski-Suomeen suoraan, mutta minun käsilääkäri (eläkkeellä oleva ja nähty muutama vuosi sitten) soitti torstaina. Kyseli kuulumisia ja pyysi kuvaa kädestä, mutta kun kävi ilmi, että ollaan Hämeenlinnassa niin sovittiinkin tapaaminen joten alkuperäsiestä suunnitelmasta poiketen lähdettiinkin perjantain aamuna kohti Tamperetta. Domi kyytii ja autoilemaan. Domi pääsi käymään kahvilassa Tampereella ja loppuajan hengaili autossa. Tampereelta lähdettiin vihdoin ja viimein lopullista päämäärää eli kohti Saarijärveä. Lähdettiin Domin kanssa sinne lasten- ja nuortenohjaajaksi.
Domi nukkui koko matkan tyytyväisenä omassa kopassaan autossa ja välillä kun pysähdyttiin niin Domi sai käydä tekemässä tarpeensa ja juotin sen.
Majoituttiin Summassaaren kylpylähotellissa ja, koska meillä oli koira mukana niin päästiin mökkiin joka oli ihan siinä rannalla. Mahtavat oltavat oli kyllä koiran kanssa. Luontopolut ihan vieressä ja rauhallista. Perjantaina ei kummempia tapahtunut Domin kohdalla. Sai edelleen levätä mahdollisimman paljon ja tutustui lapsiin sekä aikuisiin. Siinä vaiheessa kun me ohjaajat sitten suunniteltiin tulevan viikonlopun ohjelmaa niin päästin Domin siinä huoneessa vapaaksi ja arvatkaa mitä se teki. Se meni omaan häkkiinsä ihan vapaaehtoisesti ja kävi syömään luuta. Siis Domi joka yleensä ensimmäisenä moikkaa kaikki ihmiset ja vasta sitten rauhoittuu. Jotain ennen näkemätöntä ja hienoa edistystä tapahtunut. Kaiken lisäksi täysin vieras paikka ja se pystyi rauhoittumaan lähes heti! Domi sai viikonlopun aikana pussailla lapsia ja aikuisia niin paljon kun bostoni vaan voi haluta ja aina oli joku rapsuttaja jos semmoista kaipasi ja jos ei halunnut rapsutuksia niin häipyi omaan boksiinsa joka on oma turvapaikka Domille. Sen lisäksi tietenkin sai välillä herkkuja kun oli nätisti. Voiko bostonin työ edes parempaa olla.
Lauantaina Domi oli osan aikaa siinä meidän kanssa kun vahdittiin lapsia ja keksittiin niille tekemistä, mutta välillä Domi kävi lepäilemässä eli pääsi aikuisten mukaan heidän luennoilleen ja oli Domi mökissäkin jossain vaiheessa yksinään. Aamulla Domi oli pari tuntia mukana kun oltiin palloiluhallissa. Domi sai hengailla ovenraossa turvassa ettei saa palloa päähänsä kun pelattiin lapsien kanssa. Tytöt sitten kävi välillä pitämässä Domille seuraa ja silittelemässä sitä. Domi on hieno koira kun se osaa suhteuttaa oman innostumisensa henkilön koon mukaan. Domihan siis käyttäytyy hienosti lapsien kanssa ja malttaa olla nätisti paikoillaan eikä todellakaan hypi naamalle vaan nousee nätisti ja rauhallisesti lipaisee jos lapsi antaa siihen luvan. Päivä sujui vauhdikkaasti ja ulkonakin oli mahtava sää joten kelpasi olla ulkona koko päivän niin koiran kun lapsienkin. Itse odottelin iltaa innolla, kun oltiin sovittu facebookin kautta bossutreffit Päivin kanssa joka asustelee Saarijärvellä ja hänellä on ranskiksen lisäksi 3kk ikäinen bossupentu nimeltään Pellervo. He tulivat sitten siihen Summassaareen ja voi, että miten suloinen pentu oli ja Domi sai pistää hetkeksi aivot narikkaan työn teosta. Bossulaisen mukana tuli ranskis Eero jonka kanssa Domilla oli alkuun vähän erimielisyyksiä eivätkä täysin ymmärtäneet toisiaansa ja Domi provosoitui toisen leikkimisyrityksistä, mutta siitä kun lähdettiin sitten kuntopolulle lenkkeilemään mettään niin molemmat alkoi tulla toimeen toistensa kanssa ja hienosti menikin jo loppuvaiheesta. Pellervo seurasi Domia joka paikkaan ja oli hauskan näköistä seurata miten samanlaisia nuo bossut onkaan keskenään ja miten pentu otti mallia isommasta. Pellervo oli kooltaan todella iso ikäisekseen ja mahtava väritys. Löytyi kuonoakin ja häntä.
(Ps. bossukuume hengailee täällä edelleen ja Domi haluaisi kaverin... Ehkä vielä joku päivä se toteutuu)
Reilu 1,5h lenkkeiltiin koirakolmikon kanssa mahtavissa maisemissa ja kuviakin tuli räpsittyä jonkun verran. Alkaa tuossa 50mm putkilossa vähän tarkennus pelleilemään omiaansa ja asetukset muutenkin oli vähän mitä oli kun varjoinen metsä ja vauhdikkaat koirat joista yksi on pentu ja bostoni vieläpä, huh. Haastetta kerrassaan, kun sitä vauhtiahan riittää näillä otuksilla. Domi oli lauantain päivän päätteeksi ihan tööt ja sammuikin ravintolan lattialle josta sitten lähdettiin mökkiin pesulle, syömään ja nukkumaan.
Domi lähettää terkut kivoille koirakavereille ja omistajalle!! Oli mukava tavata. :)
Domi söi mettäreissun aikana paskaa, kuolleita kaloja ja lintuja varmaankin. Haisi todella hyvälle lenkin lopuksi... joo ei. Joutuikin sitten pesulle lopuksi, mutta eihän se niin helposti mene tietenkään kun pitäisi. Pesun jälkeen huomasin, että koira on ihan kuuma ja muutti väriäänsä. Nimittäin Domi oli täysin tumman punainen. En ole koskaan ennen, ikinä nähnyt kenelläkään koiralla vastaavanlaista reaktiota tai edes kuullut tämmöisestä. Ei hajuakaan mistä Domi on ylikuumentunut vai mikä reaktio se sitten oli. Ensimmäisenä sitä vaan tietysti pohti, että jos kuono turpoaa niin mitäs tehdään kun ollaan korvessa. Onneksi se sitten siitä laantui sillä aikaa kun mietin millä kuvaan sen. Kun olin saanut kännykän kouraan niin väri oli jo selkeesti haalentunut ja koirakin viileni.
Tänään oli ajomatka kotia ja Domi nukkui Saarijärveltä Lappeenrantaan asti koko automatkan täysin tyytyväisenä eikä reagoinut mihinkään. Domi on alkanut hyvin oppimaan, että käyttää kaikki mahdolliset siirtymät ja muut hyväkseen nukkumalla, että jaksaa sitten riehua jos huvittaa. Tällä hetkellä Domi tuhisee sikeässä unessa minun sängylläni ja pää tyynyllä. Oma bambi-lelu vierellään. Taitaa nukkua vielä huomisenkin niin jaksaa sitten taas. Matkalla ruokana meni omat nappulat ja märkäruokaa. Juomana vesi joka maistuikin hyvin Domille. Fitdog jauheet oli mukana, mutta ei oikein Domille kelvannut kun se oli tankannut itseensä vettä sen verran jo ennen kuin tarjosin fitdogin juomaa. Jaksoi siitä huolimatta kun sai levätä tarpeeksi. Missään vaiheessa ei keittänyt yli ja korvat pysyi päässä. Domi jos väsyy liikaa niin sehän rupeaa levottomaksi eikä kuuntele yhtään, mutta nykyään ei semmoista enää tapahdu kun osaa jo itsekkin säädellä vähän miten paljon kelpaa mihinkin asiaan käyttää energiaansa ja milloin voi vaan levätä eikä tapahdu ihmeitä.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän oli tarkoitus ajaa Saarijärveltä suoraan Kuopioon, mutta tultiinkin kotia nyt välillä, mutta kotimatkalla päätettiin, että lähdetään kuitenkin jo huomenna Kuopioon niin ei tarvitse enää tiistai aamuyöstä lähteä ajelemaan. Juupas eipäs. ;) Mutta nyt se on varmaa ja huomenna auto starttaa taas ja lähdetään ottamaan Kuopio haltuun. Lähdetään minun työpäivän jälkeen ja ollaan perillä joskus illalla. Yövytään kuulokoira Toivon perheen luona. Domi pääsee treffaamaan työkaverinsa kanssa. Domi saakin viettää tiistain päivän päivähoidossa Tuijan, Toivon ja Chicon seurassa kun itse menen koulun pääsykokeisiin.
Seuraava postaus blogiin tuleekin Kuopion reissulta.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Bossulaisen häiriötreenit

Tälle päivälle oli varattu klo 10-11 halli meidän käyttöön joten lähdettiin sinne sitten tekemään ensimmäistä kertaa nimenomaan häiriötreeniä. Virittelin kentälle ensimmäisenä houkutusten highwayn jossa oli Domin lempileluja, noutokapuloita ja 3 ruokakippoa joissa oli sitten Racinelin kuivanappuloita. Minulla oli taskussa palkkana nakkeja eli aloiteltiin pienemmistä hajuhäiriöistä tänään. Nakit kun voittaa nappulat mennen tullen. Domi keskittyi hienosti eikä kertaakaan karannut häiriötekijöiden luo. Syy voi löytyä liinasta missä Domi oli kiinni, mutta sieltä se varmuus tulee pikkuhiljaa toistoja tekemällä ja hihnaa pienennetään. Vahvistettiin jättämiskäskyä, eli aina kun meinasi keskittyminen herpaantua niin sanoin jätä ja siitä sitten palkkaus. Hyvin oli Domilla muistissa sekin käsky vaikka en ole hetkeen sitä käyttänyt jostain kumman syystä.
Lopuksi otettiin sitten ruokakippojen lähellä kävelyä ja hengailua. Asettelin merkkitötsiäkin ympäri kenttää, koska nekin on Domille oma häiriönsä kun se haluaisi mennä haistelemaan ne läpi. Kentällä oli 4 omaa tötsää ja 4 Domille vierasta tötsää jotka löysin hallista. Ihmeellisen hyvin pysyi pakka kasassa vaikka välillä kuono nuuhkaisikin nopeasti hajuja, mutta eipähän ainakaan jäänyt jumittamaan yhden hajun luo tai saanut sekoamiskohtauksia kuten kokeessa. Tästä se lähtee! Paljon namittamista, ehdollistamista, häiriöitä, kohteesta luopumista ja muita kivoja juttuja treeneihin mukaan lisämausteeksi.
Treenailujen jälkeen kello olikin jo sen verran, että piti ajella käymään koululla. Ideana oli, että jos ehdin niin vien Domin kotia, mutta kun en ehtinyt niin se sai lähteä sitten kouluun mukaan ja näin tästä päivästä tulikin Domille työpäivä. Onneksi oli työliivit kuitenkin matkassa mukana. Tässäpä siis videoituna Domin päivää klo 9-13 väliltä. Koko päivän "myday" -videota en jaksanut lähteä kuvaamaan tänään, koska videoklippejä olisi tullut ihan liikaa.
Kuitenkin treenien ja koulussa käymisen lisäksi käytiin vielä myöhemmin pikavierailulla mummin luona josta suunnattiin citymarkettiin ruokaostoksille ja sehän olikin Domin eka kerta kyseisessä paikassa. Taas kerran moni työntekijä totesi (en kuule vaikka joku asiakaskin siinä hälinässä olisi asiasta valittanut) ettei koiria saisi kauppaan tuoda, mutta hyvin ymmärrettiin heti kun kerrottiin mikä koira Domi on. ja sitten ihmetellään, että ompa se pieni ja miten yleensä tuommoset koirat on isompia. Pitäisiköhän ruveta huutamaan tästä lähin heti ekana kun kauppaan mennään, että TÄÄLTÄ TULEE KUULOKOIRA! ? :D Tai jos yksi myyjä/vartija näkee meidät ja sille selitetään asia niin miksei hän voisi sit tiedottaa muille kaupan työntekijöille vaikka sillä radiopuhelimella tai muulla tavalla infota, että kaupassa liikkuu nyt tuollainen pieni mustavalkoinen otus jolla on lupa kulkea omistajansa mukana. Ehkäpä pitää ehdottaa tuollaista menetelmää seuraavalla kerralla.
Domi käyttäytyi kuitenkin super hienosti ja ihan kuin sen hihnassa kulkeminenkin olisi parantunut edes vähän ja hakee paljon enemmän kontaktia. Ei siis ota niin pahasti häiriötä ympärillä olevista tapahtumista. Hmm.. Pitäisiköhän pyytää erikoislupa työvaljaiden käyttöön tokokokeissa (vitsi). ;) Domi suoritti kaupassa paikkamakuutreeninkin joka sujui hyvin.

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Ei menny niinku Strömsössä

Korkattiin avoin luokka niinkin hienolla tuloksella kuin 0 ja kokeen keskeyttäminen ennen kun ehdittiin edes yksilökehän ekaa liikettä aloittamaan joka olisi ollut nouto. Domi päätti juosta toiselle puolelle kenttää haistelemaan hajuja parikin kertaa... :D
Paikkamakuussa pysyi viimeiseen minuuttiin asti kunnes jännitys antoi periksi ja lähti piilolle turvaan.
Pari kertaa kun yritettiin noutoa ja Domi sinkosi aina hajun luo juuri kun olin sanomassa liikkurille olevani valmis joten se homma keskeytettiin sitten siihen. Saatiin kuitenkin tehdä sitten vielä liikkeet liikkuroituna kun muut olivat suorittaneet ja yllätys yllätys silloin Domi toimi jo ihan kivasti ja olisi saanut kivasti pisteitäkin. Ai mikä reagointi omistajansa mielialoihin. Tässä tapauksessa se on omistaja jonka täytyy opetella oikeanlainen mielentila kun tehdään tuommosta. Luoksetulossa Domi juoksi läpi ja seuraaminen vähän haahuilua ja kontaktin hakemista, mutta muut liikkeet sujuikin sitten yllättävän hyvin. Kaukoissa ei liikkunut, nouti kapulan täysillä, reagoi nopeasti istumiskäskyyn hypyssä ja jäävissä ei kääntyillyt perään. Teknillisestihän tuo siis suorittaa nätisti kunhan sen saa tekemään. Hajut on selvästi se pahin juttu, koska nyt ei ihmisetkään kiinnostanut vaan nimenomaa hajut maassa. Moni luulikin Domia taas urokseksi ja voi sitä ihmettelyn määrää kun totesin tuon olevan tyttö.
Domi osaa (tuomarinkin mielestä), mutta häiriönsiedolle pitäisi tehdä jotain jotta saadaan vielä näytettyäkin se osaaminen tuollaisissa paikoissa. Toisaalta bostonin omistajana elämä ei käy koskaan liian tylsäksi, kun jokainen päivä voi olla ihan erilainen.
Ilmoitin meidät jo 16.5. järjestettävään kokeeseen ja kesäkuulle on myös muutama katsottu jo valmiiksi. Pohjalta noustaan ja helkutisti treeniä alle. En tiedä pitäisikö jäljestäminen sitten jättää hetkeksi ettei vahvistaisi yhtään hajujen perään lähtemistä vai mitä tekisi, mutta kyllä tässä jotain keksitään ja tullaan treenailemaan kovemmalla asenteella. Ne ykkösethän vielä haetaan ja piste.
Toukokuun alussa alkaisi myös lpky:n yleiset treenitkin pyörimään taas kerran viikossa tapiksella joten sielläkin käydään ahkeraan. Domi liinassa kiinni niin pääsen reagoimaan heti jos kuono alkaa valua nuuskuttelemaan nurmikkoa ja tietenkin ettei pääse vahingossakaan muiden luo sitten pelleilemään. :)
Tähän loppuun vielä tämän päiväseltä pelleilyvideo. Olkaa hyvät. :D

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Uuden alku

Uusi alku koirafrisbeelle. Tänään saapui fribapaketti Powergripiltä ja paketista paljastui 5kpl Hyperfliten SofFlite kiekkoja. Äitini tilasi kiekot ja vahingossa otti sitten nuo normaalin kokoiset. Domillahan käytän pentuversioita, mutta nuo kiekot on yllättävän kevyitä, taipuisia ja pehmeitä vaikka ovatkin normaalin kokoisia joten tulee nuokin käyttöön pihakiekoiksi ja pituusheittoon ihan jees. Domi järsi ja repi kiekkoa eikä yhden yhdenkään terävää vekkiä ilmestynyt siitä huolimatta eikä Domin suusta ruvennut vuotamaan verta. Domilla oli samanlainen into kiekkoja kohtaan kuten alkuaikoina kun hommaa aloiteltiin vuosia sitten kumilätyillä. Jes. Ehkä nuo kiekot on vastaus meidän ongelmiin ja Domin motivaatioon kiekkoja kohtaan. Sehän tykkää kuitenkin jahdata, repiä, koppailla yms. mutta vääränlaiset kiekot on aiheuttanut ikenien vuotamista joten ei ihme jos ei ole ollut enää niin kivaa.

Lähdetään rakentamaan asioita täysin alusta koirafrisbeen parissa. Rollereita, jalan yli hyppyjä, kahden kiekon leikkiä ja muita helppoja juttuja niin kauan kunnes aikuisten oikeasti saan keksittyä sopivan ohjelmanumeron Domille. Esityksen jossa olisi Domin rakenteelle sopivia temppuja. Pitää miettiä missä järjestyksessä tekee mitäkin ja miten rytmittää liikkeet eli pitäisi löytää varmaan meille sopiva biisikin jota käyttäisi näytöksissä. Kunhan saan keksittyä sopivia temppuja sovellettua suurimman osan niistä minikoiralle sopivaksi niin sitten täytyy alkaa harjoittelemaan temppu kerrallaan ja pikkuhiljaa yhdistämään palikoita kasaan jotta joku päivä saadaan rakennettua vielä täysin sujuva esitys joka on myös turvallinen.
Pieni koira ja isot kiekot, mutta hyvin se noidenkin kanssa pärjää. Saa kopattua ja ei kompastu kun tuo takaisin. Itsellänikin taas uutta opeteltavaa kun täytyy oppia heittämään toisenlaisia kiekkoja mihin on tottunut näiden vuosien aikana, mutta kai sitä nopeasti noihinkin tottuu kun perusteet kunnossa. Pitäisikin muutenkin treenailla taas heittoja enemmän ilman koiraa. Varsinkin kun tuo pihakin alkaa olemaan täysin sula joten siinä on hyvä harjoitella heittotekniikoita ja jos haluaa heittää oikein pitkiä heittoja niin voin ajella 5 minuutin ajomatkan päähän tapiksen kentälle. Kätevää asua treenikenttien lähellä. Katsellaan mitä tuleva tuo tullessaan ja miten käy tämän lajin. Sen jo jokainen tietää ettei tästä leikistä tulla ainakaan kokonaan jättäytymään. Domi on kuitenkin jo omanlaisensa maskottikoira frisbeekoirien joukossa ja moni haluaa sen nähdä tapahtumissa. Osa jopa sen takia kun Domi juoksee kunniakierroksia yleisössä. Yleisön viihdyttäjä Dompotti.

Löysin Domille Mustista ja Mirristä rusetin kaulaan. Pitäähän sitä olla edustuskunnossa minun valmistujaisjuhlissa sitten  toukokuussa. Tuo musta vaan saa ehkä ihmiset luulemaan enemmän, että Domi on poika joten kai se pitää käydä ostamassa vielä pinkkirusetti kaulaan. :D Samalla Domi sai uuden unilelunkin itselleen. Huomenna panikoimaan tokokokeeseen. Pitäkäähän peukkuja!