torstai 29. lokakuuta 2015

Frisbeehirmu vauhdissa

Eilisen tokottelun jälkeen otettiin myöhemmin päivällä vielä vähän fribailua tuossa meidän omalla pihalla kun ei keretä lauantaina ryhmätreeneihin kentälle ja halusin kuitenkin kokeilla yhtä uutta liikesarjaa (selkäpomppu+heitto taakse+reisivaultsi) ja halusin kokeilla uutta suojaliiviä jonka sain maanantaina. Uudet heitotkin alkaa pikkuhiljaan onnistumaan aina paremmin ja Domi sai potkuheitostakin kopin varmaan ensimmäistä kertaa koskaan kun sain ajoitettua heiton kunnolla. Tehtiin monessa eri osassa. Muutaman sekunnin pätkiä ja sen jälkeen aina pieni breikki. Kiekkoina pitkästä aikaa Hyperfliten SofFlite Pupit. Ihanan kevyesti liitää. Lähiaikoina on tiedossa postaus erilaisista frisbeeheitoista selityksien ja videomatskun kera. Tullaan käsittelemään ainakin muutama perus heitto (backhand, forehand, floater, rolleri...) joita yleensä opetellaan ensimmäisinä heittoina ja ehkä joku "spesiaalimpikin" (hammer, butterfly, chicken wing, air brush mack, kick pass ja monia muita joille en edes nimityksiä tiedä ainakaan virallisia...)

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Käpytokoa

Tokoilua kävyn voimalla ja bossupoweria. Keskiviikko aloitettu näppärästi tokotreeneillä ja treeniseuranahan meillä oli tuttuun tapaan Jenni&Rossi. Ulkona pakkasta ja maa jäässä. Tokoiltiin tuossa meidän lähellä olevalla hiekkakentällä ja kentälle rakennettiin kaksi ruutua. Molemmilla koiruuksilla aiheena yllätys yllätys siis ruutu ja molemmat sinne ruutuun löysikin. Rossi tokoili ekana ja Domi sai odottaa ja katsella kaverin juoksemista ees taas. Domin kanssa otettiin ruutuun lähetyksiä eri suunnista ja matkoilta. Parilla ekalla toistolla tarjosi istumista koska hrrrr kylmyys eikä voi kuunnella käskyjä, mutta sen jälkeen rupesi seisominenkin toimimaan. Ruutuun sinkosi jokaisella käskykerralla oikealle paikalle. Keskelle. Kosketusalusta oli ruudussa, mutta hyvin Domi olisi ilmankin sitä mennyt. Viimeisenä toistona ruutuun juokseminen ja ruudussa odotti Domin päivän suosikki - käpy. Ei tarjoa enää kovinkaan herkästi sitä oikeanpuolimmaista etualalla olevaa tötsää vaan ymmärtää, että ruutu on ruutu, merkille meno erikseen ja kiertäminenkin vielä kolmas eri asia. Kaikki nämä  erotetaan jo toisistaan. Ruutuilun jälkeen otettiin vielä merkin kiertoa ja hyvinhän se sinne irtoaa. Eikä edes ollut mahdottoman isot kaarroksetkaan tällä kertaa kun vauhtikin pysyi maltillisena villapaidan ansiosta joten nelivetojarrut toimi. Taskussa oli herkullista ankkaa palkkana, mutta Domi valitsikin palkakseen kävyn jonka se löysi kentältä. Käpy oli parasta ikinä joten sillä sitten mentiin. Mielummin muutenkin vahvistan lelupalkkaa vauhtiliikkeissä joten ei yhtään hullumpi valinta Domilta. Se vaan ei ole ennen suostunut palkkautumaan leikistä jos esim. vähänkin kylmä ja vieläpä joku vaate päällä, mutta näyttävästi nykyään tilanne on toinen ja ehkä tuon kanssa voikin tokoilla hyvällä motivaatiolla vaikka olisikin kylmempi keli jatkossakin. Käpy kun oli tarpeeksi järsitty niin vaihdettiin se karvaleluun.

tiistai 27. lokakuuta 2015

Vetokoira mä oon...

Sunnuntai vietettiin neljä tuntia ulkoilemalla. Käytiin sulanmaan vetohiihtotreeneissä ja treenin vetivät Niina Forsblom ja Teemu Lojamo Kymen vetokoiraseurasta. Domi leikki vetokoiraa ja ohjaaja kuvaili muiden koiria ja potkutteli kickbikella. Soviteltiin valjaita tuolle ja löydettiinkin sopiva malli ja koko. Kickbiken kiskomisen sai kuitenkin vielä suorittaa toistaiseksi rukkan valjaillaan tällä kertaa. Aloitettiin pienellä pätkällä ensin ja loppujen lopuksi päätin, että lähden pienelle kierrokselle ja se olikin tosi fiksu idea lähteä nollasta liikkeelle tuommoseen reittiin. Ensimmäisessä vastassa erittäin jyrkkä ylämäki ja kun koirana bostoni niin joudun kannustamaan koiraa kiskomaan täysiä vaan ylöspäin ja samalla raahata potkupyörää. Hehe. Kunto kasvoi ellei muuta. Domihan juoksi koko matkan ihan onnessaan ja sillä riitti intoa ja kuntoa ohjaajankin puolesta. Hauskaa oli. Kyllähän tuosta vetokoiraksi olisi omaksi huviksi ja hömpöttelyyn, mutta taidamme valita sen taakanvedon kun saan mahdollisuuden ostaa valjaat joskus (ensi keväänä?). Taakanveto on se Domin juttu kun siinä ei tartte kiskoa hidasta omistajaa mihinkään. Silloin tällöin juoksemistakin aina kun ohjaajan kunto kestää, mutta siihenkin tarvisi hommata vähintään toisenlainen vetovyö ja joustohihna.
Hyvä päivä oli ja porukkaakin oli ihan hyvin. Sääkin suosi meitä. Pilvistä ja viileää, mutta ei kuitenkaan satanut joten mainio sää kaikille muille paitsi bostonille. Domi saikin hengailla haalari päällä. Muutama eri rotuinen koira treeneissä joka aina hienoa nähdä, että muutkin uskaltautuu kokeilemaan ja tutustumaan uuteen. Päivän aikana tuli paljon sellaista perus tietoa vetohommista ja moni varmasti sai tuosta päivästä jotain irti. Itselle tieto oli jo tuttua kun huvin vuoksi tähänkin ajat sitten tutustunut, mutta kertaushan on opintojen äiti. Ei mitään uutta kuitenkaan Domin suhteen. Sille toimisi parhaimpana motivaationa todennäköisesti joku ihana ihminen jonka luokse saa juosta luvan kanssa. Sehän on jo tiedetty jo ajat sitten, koska kyseessähän on Domi. Vetäminen ei ole Domille ongelma kunhan on motivaatiota miksi vetää. Voimaa ja intoa löytyy.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Bossu pimeydessä

Pimeys maan valtaa ja valitukset alkaa. Heijastimien käytöstä siis. Tähän nyt voisi lätistä sitä samaa kun kaikki muutkin, että miten turhauttavaa ja ärsyttävää on kohdata tuolla liikenteessä joko lenkillä tai autoilijana henkilö tai vaikkapa koira ja kellään ei näy heijastimia tai yhtikäs mitään mistä voisi erottaa ennen kun se ihminen/koira lentää vaikkapa siihen konepellille hups vaan. Miten tekisikään mieli pysäyttää jokainen tuollainen vastaantulija ja lätkäistä joku heijastin kouraan. Pari vuotta ollut ajokortti taskussa ja kummasti ruvennut itsekkin arvostamaan heijastimien käyttöä ja heijastimet on cool! Oikeastaan kaikki mahdolliset ihanat värikkäät valohärpäkkeet, meinaa niitähän tästä talosta löytyy joka lähtöön. Koiralta. On omassakin takissa heijastimet ja pieni valo, mutta heijastinliivin voisin vielä ostaa itsellekin.
Mutta joka tapauksessa postauksen pointti on siinä, että jotenkin kummasti sain katoamaan Domin yhden valopannoista ja tietysti se oli juuri sellainen josta olin ruvennut tykkäämään ja oli lähes päivittäin käytössä Domilla. Hau-Hau Championin valopanta joka saatiin viime talvena. Laittelin heille viestiä ja sieltä saapui uusi paketti josta paljastui kaikkia kivoja varusteita joiden kanssa kelpaa kulkea tuolla pimeydessäkin. Uusi paketti ja uudistettuja tuotteita. Mikäs sen parempaa. Tässä postauksessa omia kokemuksia ja linkkien takaa löydätte hintatiedot ja tiedon onko tuotteissa mahdollisesti tarjolla eri värejä ja koot.

Mitä kaikkea sieltä paketista paljastuikaan? Yksi iloinen yllätys jonka ensimmäisenä huomasin, että uudessa mallistossa varusteet on usb-ladattavia. Sellaisia meillä ei tätä ennen vielä ollutkaan joten on ollut kiva päästä testaamaan tuollaistenkin tuotteiden käyttöä. Testiaikaa ollut tässä nyt about 3 viikkoa ja tuotteet ollut päivittäisessä käytössä erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa. Pantojen ja valjaan lataaminen täyteen ei vie kuin 30-40 minuuttia ja kesto on se mitä luvataan eli jatkuvana valona 2-3h ja vilkkuna 3-5h. Glow vilkkupannassa ja Glow vilkkuvaljaissa himmenee valo nopeammin kuin Glow valopannassa. Glow valopanta on myös kaikkein kirkkain ja siinä valo kestää pisimpään yhtä kirkkaana mitä täyteen ladattuna.

1. Glow Vilkkuvaljaat S 

Linkki: http://www.petnetstore.fi/glow_vilkkuvaljaat
Valjaiden värinä vihreä ja vilkun väri vihreä. Valon lisäksi valjaista löytyy myös heijastintikkaukset. Valotoimintona nopea vilkku, hidas vilkku ja jatkuva valo. Etu- ja yläremmien valon saa säädeltyä erikseen jolloin eteen voi esim. laittaa hitaan vilkun ja päällimmäiseen remmiin jatkuvan valon kuten meillä sitä pidetään. Tai toiseen hidas vilkku ja toiseen nopea. Ihan miten itse tykkää. Molemmat remmit täytyy ladata erikseen täyteen. Valjaiden koko on suht reilu ja S valjas on pienimmillään sopiva Domin kokoiselle koiralle (9,5kg). Etuosa jää vähän löysäksi Domilla kun kapea kaula, mutta iso rintakehä  ja lyhyt selkä (perus ongelma näiden kanssa kun valitsee valjaita ja vaatteita), mutta pitempi selkäisen kanssa ei ole ongelmaa ja valjaat asettuvat hyvin päälle. Jos Domilla on bot-takki tai vaikkapa haalari päällä niin sitten valjaat asettuu senkin päälle mainiosti. Vaikuttaa ihan tukevilta ja uskallan Domiakin noista taluttaa vaikka se vähän vetääkin. Ei ole ainakaan toistaiseksi vielä
hajonnut, enkä usko että ihan heti hajoaakaan. Molemmat remmit täytyy ladata erikseen täyteen.

2.  Glow Vilkkupanta S
Linkki:  http://www.petnetstore.fi/glow_vilkkupanta
Tässäkin värinä vihreä ja valon värikin vihreä. Tälläinen meillä ennen oli, mutta se oli oranssi ja tosiaan sillä patteritoiminnolla. Tämän uuden pannan suhteen koin positiivisen yllätyksen. HauHau on tehnyt pannasta jykevämmän ja tukevan oloisen eniseen verrattuna. Entiseen en uskaltanut hihnaa kiinnittää kun varmaan olisi hajonnut kun Domi olisi kerran nykäissyt kunnolla, mutta tämä uusi panta on toista luokkaa ja olenkin siitä taluttanut turvallisin mielin Domia. Tukevuus verrattavissa ihan noihin perus pantoihin. Metallilenkin paikka ehkä vähän tyhmä kun on reunassa, mutta muuten ei mitään valittamista. Perus hyvä valopanta jonka kanssa ei tarvitse toista pantaa kaulaan johon pitäisi hihna kiinnittää (en kuitenkaa suosittele hihnaa kiinnittämään pantaan ja taluttamaan sen varassa jos koira vetää täysiä/koira on hiukan isompaa koko luokkaa kuin Domi). Heijastintikkaukset tässäkin joten toimii samalla heijastinpantana. Tätä käytetään enimmikseen silloin kun puuhaillaan "yöfrisbeetä". Ei liian kirkas valo, että kävisi silmiin kun kauan tuijottelee, mutta ei kovin himmeäkään joten koiran erottaa vaikka irtoaisi pidemmällekin kiekon perässä.

3. Glow Valopanta M

Linkki: http://www.petnetstore.fi/glow_valopanta
Vihreä. Rinkulapanta jota voi lyhentää tarpeen vaatiessa. Ykkössuosikki vioistaan huolimatta. Plussaa, että sitä saa leikeltyä joten saa jokaisen koiran kaulaan sopimaan ja väri on e r i t t ä i n kirkas. Yksi kirkkaimpia pantoja mitä tästä taloudesta löytyy. Valaisee hyvin pienet metsäpolutkin siinä samalla kun koira tallustelee menemään ja kuvissakin näkyy jopa vähän koiraakin eikä pelkästään valoa koska se heijastaa niin hyvin. Näkyvyys 5/5 ja käytössä eniten esim. hihnalenkeillä tai kun spurttailee vapaana kentällä/metsässä. Miinuksena materiaali. Kun pantaa leikkaa lyhyemmäksi niin arvata, saattaa, että se kangas lähtee tietenkin purkautumaan kun se tarttis tunkea siihen muoviosaan takaisin ja ruuvailla kiinni. Piti teipata tiukaksi se purkautumispääty kirkkaan värisellä teipillä, että sen sai vielä nätisti paikoilleenkin joten vaatii vähän hienosäätöä jos tarvitsee leikellä lyhyemmäksi. Kivan kevyt koiran kaulassa ja valoa koko pannan pituuden verran.


4. Heijastinhihna ja Heijastinpanta
Linkki: panta ja hihna
Valohärpäkkeiden lisäksi paketista paljastui muutama heijastintuote. Hau-Haun heijastinhihna ja -panta. Pakettia ennen Domilla oli arkikäytössä rukkan musta panta, mutta kun sain hauhaun pannan käsiini niin rukkan panta on jäänyt naulakkoon roikkumaan. Hau-Hau pannasta tuli Domin uusi arkipanta, kun vastaa tosi paljon rukkan pantaa, mutta on vain pehmeämpi materiaaliltaan ja hitusen paksumpi. Lukko vaikuttaa kestävältä - perus muovilukko ja rengas johon hihna kiinnitetään on kestävän tuntuinen. Panta on valmistettu kestävästä ja hengittävästä nylonista. Mukavan tuntuinen. Pannasta ja hihnasta löytyy pari pientä hauskaa yksityiskohtaa. Hau-Hau logot ja pannasta löytyy myös Reiska maskotti seikkailemassa. Hihna on tavallinen musta pyöreä punottu köysitalutin. Meillä ei pahemmin pyöreitä köysitaluttimia olla käytetty kun pelkään niiden venyvän ja katkeavan joku kaunis päivä kun Domi tarpeeksi vetää ja kyllähän Hau-Haunkin hihna pikkaisen antaa periksi, mutta kun nyt käyttänyt sitä joka päivä niin se onkin alkanut tuntumaan hyvältä omissa käsissä ja sillä on mukava talutella Domia. Tarpeeksi pitkäkin. Hihnaksi perus köysitalutinlaatua mitä nyt voi tuollaiselta odottaa. Pannasta ja hihnasta löytyy heijastimet joiden näkyvyys on hyvä.


5. Heijastinvaljas
Linkki: http://www.petnetstore.fi/heijastinvaljas_s
Mysteerivaljaat. Värinä pirteä ja huomiota herättävä oranssi. Ensimmäiset minuutit meni siihen kun piti miettiä ja kokeilla mitenkä päi tuon malliset valjaat edes koiralle laitetaan ja ensin tuntui siltä ettei ne sovi mitenkään päin. Toisin sanoen ensimmäiset tuon malliset valjaat meillä enkä ole ennen edes kaupoissakaan tuommoisia pidellyt käsissäni. Remmejä kun säädeltiin joka suuntaan niin loppujen lopuksi ne alkoikin näyttämään ihan kivoilta valjailta jotka asettui koiran päällekin. Jokaista remmiä saa siis säädettyä erikseen. Jopa mahanalusremmin pituutta. Valjaissakin hauskoina yksityiskohtina HauHaulogo ja Reiska maskotti. Materiaalina sama ihanan pehmeä nylon kun pannassakin. Nää valjaat säädetty sen verran löysiksi, että mahtuu Domille vaatteiden päälle niin ei tarvi muita valjaita ruveta säätämään.


Erityismaininnan saa vielä Hau-Haun heijastinliivi joka meiltä löytyy entuudestaan. Liivi on ollut kovassa käytössä ja nähnyt kaikenlaista. Joka ilta se laitetaan päälle ellei takista löydy tarpeeksi heijastimia valopantojen ja heijastinvaljaiden yms. varusteiden lisäksi. Liivi on meillä suosiossa sen takia, koska sitä saa säädeltyä kaulasta ja mahasta jolloin sen saa sopimaan myös vaatteidenkin päälle joka on vain plussaa tähän aikaan vuodesta. Liivillä saadaan lisänäkyvyyttä kirkkaan värin ansiosta ja tarrakiinnitys pysynyt ainakin meidän menossa mukana. Hyvä ja halpa.

Koko bossu on yhtä HauHauta useimpina iltoina. Koiralla päällä useimmiten hauhaun vilkku-/valopanta, heijastinliivi, heijastinpanta/-hihna ja heijastinhihna. Ohikulkijoiden kommentteja kun kuulee ohimennen välillä (sen mitä niistä nyt edes kuulen kuuloni ansiosta) niin Domin näkyvyyttä on paljon kehuttu. Kerran meidän ohi meni perhe joka oli taluttamassa mäyräkoiraa ja tuttuun tapaan koirallahan ei tietenkään ollut mitään heijastinta tai valosysteemiä (puhumattakaan henkilöistä). Sen lisäksi taluttimena oli musta nahkahihna yms. joten koira upposi vähän liiankin hyvin siihen pimeyteen. Pari pikku poikaa kun siitä seurueesta bongasi Domin niin pojat huusivat "Kato äiti, kato kato!! Tuol koiral on tommonen valojuttu kaulassa" Miksei meij koiral oo semmosta?". Joten jatkamme Hau-Haulaiffia ja meidät nähdään pimeydessä. Ainakin Domi huomataan. Sitä jos ei huomaa niin täytyy olla sokea. Sellainen valosirkus välillä ja syksyn tullen sillä onkin aina lempinimi. Joulukuusi. Joulukuusi lähtee lenkille.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Lentäviä kiekkoja ja uusia heittoja

Lauantaipäivä aloitettiin Domin kanssa tuttuun tapaan frisbeetreeneillä tapiksen kentällä ja  ne olikin supertreenit vaikka sää olikin vähän surkea bossun kannalta (tuulista ja kylmä tihkusade). Domin kuono ei uppoutunut kertaakaan maahan hajujen perään. Kiekot oli niin siisti juttu ettei olis malttanut taukoakaan pitää vaan jäi jumittamaan kentälle ja tuijottamaan mihin häivyn kun hän haluaisi juosta vain kiekkojen perässä eikä taukoilla. Autohan on Domille kiva paikka ja se juoksee kentältä autolle käskyllä ja yleensä riittää se yksi käsky kun koira sinkoaa jo innoissaan autoon hengailemaan, mutta nyt se jäi jumittamaan kentälle ja ihmetteli, että joko nyt tuli jo tauko kun olisi kiva jatkaa riehumista. Siellä se sitten tihkusateessa seisoi paikoillaan hetkisen kunnes juoksi autolle ja malttoi levätä. Hassu bossu. Treenaillaan siis yleensä pari lyhyempää kertaa joiden välissä muutaman minuutin juotto-/pissatus-/lepotauko.
Tän päivän treenin teemana oli uusien heittotyylien treenailu ja Domin tehtävä oli vain sinkoilla kiekkojen perässä ja tuoda ne takaisin ettei laiskan ohjaajan tartte niitä kiekkoja poimia ympäri kenttää. Välillä tuli koppikin uusista heitoista vaikka se asia ei vielä treenikohteena ollutkaan eikä vaatimuksena. Treenien jälkeen kotona botti päälle, fitdogin juomista ja lepäilyä. Huomenna käydään mahdollisesti valokuvailemassa vetokoirien treenejä ja ei tiedä jos Domikin vähän testailee vetohommia. Ehkä. Domi on ilmoitettu näyttelykurssillekin joka on marras-joulukuussa. Heh. Tokohommia koetasolla mietitään ensi vuoden puolella.


keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Uimalapäivä

Eilen käytiin koirauimalassa. Koirat ui, minä toimin lelun heittäjänä ja Jenni kuvasi. Seurana meillä oli siis Jenni ja lagotto Rossilainen. Domista alkaa tosiaankin kuoriutua kunnon vesipeto ja se pomppi altaaseen Rossin perässä. Omistushaluinen piski lelujen suhteen joten kummasti tuli bossuunkin vauhtia kun kaveri tekikin isompia hyppyjä ja ui nopeammin.

Kolme ensimmäistä kuvaa ©Jenni

tiistai 20. lokakuuta 2015

Nakupylly maata vasten

Tänään tokoiltiin vihdoin ja viimein ulkona. Vaihtelun vuoksi vedettiin alokasluokka läpi lukuunottamatta hyppyä ja paikallaan makaamista. Olihan se muutenkin kiva testata ekaa kertaa uutta alokasta kokonaisuudessaan kun eipä siinä luokassa enää kisata niin ei pääse kokemaan alokkassa kisameininkiä. Ensimmäisenä ongelmaksi meinasi muodostua pakkanen ja jäätynyt maa, koska hei bostoni (johon otsikkokin viittaa), mutta Domi kiinnostuikin patukasta sen verran paljon, että unohti kylmyyden ja saatiin ylläpidettyä innokkuutta sekä viriteltyä työmoodiin. Domillehan kun ei tekisi muutenkaa pahaa tuollaiset treenit jossa haastetaan sen motivaatiota ja sietokykyä sääilmiöille kaiken muun siedättämisen ohella. Seuraamiskaaviosta jätin tarkoituksella pysähdykset pois kun just tällä hetkellä ei oo tarvetta tappaa motivaatiota seuraamisessa istuttamalla kylmässä maassa kun saatu seuraaminen taas vaihteeksi kasaan ja koira tekemään innokkaasti ja jopa oikealla paikalla sitä seuraamista. Oikeastaan jopa yllättävän nätti seuruu oli Domiksi. Tosi nätti. Hyppyä ei voitu tehdä kun en saanut hyppyestettä maahan kiinni koska maa jäässä. Patukka oli siisteintä ikinä ja palkkautui siitä. Etenee etenee....
Ja ihmeiden aika ei ole ohi. Oltiin eilen koirapuistossa jossa Domilla oli kaverina tuttu mitteli ja uusi tuttavuus, sekarotuinen koiruus. Vauhtia riitti ja koirilla oli hauskaa. Mutta kesken kaiken sen riehumisen Domi pysähtyy ja juoksee suoraan miuta päin ja rupeaa raapimaan täysiä. Ilmoittaa äänen. Kysyin, että missä muka soi ja se tökki taskua eli ilmoitti kännykän. Tuo oli jo itsessään pienoinen ihme, että kaiken sen riehumisen keskellä bossulla riitti motivaatiota tulla ilmoittamaan ihan kunnolla, mutta se ihmeellisyys oli siinä, että kännykkä oli äänettömällä. Miten ihmeessä Domi on voinut osata reagoida siihen?! Heijastuiko kenties kännyn valo taskun läpi jotenkin ja siitä tajusi vai vaistoaako noi koirat tuommoisetkin josain. Ken tietää, mutta Domi oli super. Eipä ole ennen tuommoista nähty. Saatiin vihdoin ja viimein myös aloitettua sen ovikellon treenaaminen kuntoon. Kolme treenituokiota takana ja Domi ilmoittaa ovikellon todella pienellä avustuksella. Wuhuu! Kaikki treenituokiot videoituna joten kunhan ääni tuosta varmenee niin tiedossa koostepläjäys oppimisvaiheesta ja etenemisestä tänne blogin puolelle kanssa.
Tänään illemmalla pulikoimaan koirauimalaan lagotto Rossin kanssa. Ensi viikolla olisi tiedossa speedracekisailua houkutusten highwayn kera ja jokainenhan tietää miten siinä käy Domin kanssa. ;) Ja marraskuun ensimmäisenä päivänä tokokoulutus.

perjantai 16. lokakuuta 2015