torstai 27. heinäkuuta 2017

Miki 5kk

Kuukausi vierähtänyt ja ikää yhden kuukauden verran enemmän mittarissa. Ei mikään pikkupentu enää. Painoa 6,5kg ja korkeutta n. 34cm (Domi 32cm).

Miki, mikseri, miksu...enimmikseen Mikke.

Kuukauden päästä jo puolivuotias nuorukainen. Miki on opetellut kohteelle menemistä käskystä, häkkiin menemistä, noutokapulan pitoa, erilaisia temppuja ja vahvistellut vanhoja opittuja taitoja. Suurin työ tehty ohituksissa ja ollaankin päästy siihen pisteeseen, että viikossa saattaa olla parikin päivää peräjälkeen niin ettei Miki pörise kellekään ohituksien aikana. Ihmisille hyvin harvoin enää. Vielä on työtä jäljellä jotta voisi todeta ohituksien sujuvan ongelmitta, mutta edistystä havaittavissa joten suunta on oikea. Luopumista ja vastaehdollistamista. Mikin kanssa on myös vahvistettu maan haistelua, koska se laskee sopivasti mielentilaa ja rauhoittaa. Hauskaa kun Domin kanssa tehty kaikki jotta se kuono nousee maasta ja Mikiä kannustetaan haistelemaan ja keskittymään siihen, mutta yksilöitähän nuo on.

Koirat lenkkeilee vuorotellen suurimmaksi osaksi ja samalla saa vahvistettua suhdetta molempien kanssa erikseen. Vapaana rälläävät sitten yhdessä, milloin missäkin metikössä tai pellolla. Josta päästään siihen, että Miki hakee enemmän kontaktia ja pysyy lähellä kuin Domi. Domi puuhailee omiaan kun Miki vahtii mitä teen.

Jalkoja se on kasvatellut ja on tällä hetkellä pienesti takakorkea (ei näy alhaalla olevassa kuvassa), mutta on silti nätti vaikka itse sanonkin. Domia korkeampi. Kasvupyrähdyksen jälkeen alkaa varmaankin massakausi. Tai ruuankulutuksesta niin voisi päätellä. Pieni otus ja ruokaa uppoaa hyvä määrä. Maha onneksi tuntuu kestävän kaikkea ja onkin ollut outoa kun on koira joka ei oireile mahallaan. Ei ole kertaakaan ollut ongelmia vielä mahan kanssa ja toivottavasti ei tulekaan. Domilla kun mahaongelmat alkoi jo pentuna.
Jos ei muuta niin Miki on rohkea eikä nössöimmästä päästä. Tyhmänrohkeakin toisinaan. Poistin aitauksen sängyn ympäriltä. Pari yötä meni ja sinnehän se sänkyyn kiipesi viereen nukkumaan. Domin viereen ja välillä jopa naamatusten, mutta hengissä edelleen joten pikkuhiljaa arki tasaantuu ja Domi ei provosoidu Mikin touhuista.
Miki myös huomaa kaiken ympärillään. Kaiken. Ja reagoi terävästi terrierimäiseen tyyliin. Kuten sanottu niin meillä tulee varmasti todella hauska syksy kun illat pimenee. Puolikuuro ohjaaja ja terävä pentu. Tuleepahan opittua lisää omasta mielenhallinnasta ja rauhallisuudesta. Kuulokkeet päähän itselle niin en keskity ympäristön turhiin ääniin. Tai Miki yllättää ja on helppo teini kuten on pentunakin ollut. Todella helppo koira ainakin tähän mennessä. Ei ole tuhonnut yhtikäs mitään ja osaa käyttäytyä. Oppii nopeasti ja tykkää puuhailla yhdessä. Moni asia on loksahtanut paikoilleen ihan vain ajan kanssa. Kuten vaikka ne yksinolot ja autossa matkustaminen. Miki on myös lähes kokonaan sisäsiistikin jo. Ollut jo pidemmän aikaa. Satunnaisesti pisuvahinkoja sattuu, mutta ei päivittäistä. Ulkona merkkailee ja osaa hienosti nostaa koipea. Kaikki etuhampaatkin tippuneet ja uudet kulmahampaatkin kasvamassa joten pentukulmurit irtoaa lähiaikoina. Ei enää naskalihampaita! Vaikka ihmeen vähän niitä jouduin edes kokeilemaan käsivarressani. Miki kun purkaa puruvimman luihin ja leluihin. Fiksu kakara.

Miki aloittaa elokuussa harrastustouhutkin ja ehkä tulee opeteltua enemmän uusia juttuja. Nyt kun vaan eletty elämää päivä kerrallaan ja nautittu pentuajasta. Domihan osasi tähän mennessä jo vaikka mitä tempuja, koska yli-innokas ohjaaja. Ensi viikon perjantaina alkaa pentuagilitykurssi johon mahduttiin mukaan ja siellä päästäänkin opettelemaan sitten kaikenlaisia hyödyllisiä taitoja jatkoa ajatellen (häiriö, leikkiminen, oman vuoron odottaminen...) ja pääsee tottumaan ryhmätreeneihin (samalla siedätystä muihin ihmisiin ja koiriin ettei tartte haukkua). Myös yleiset tokotreenit alkaa taas elokuussa johon Miki pääsee vihdoin mukaan kun kesäkuussa ei ollut vielä rokotukset kunnossa. Mikin kanssa on treenattu myös seisomista, koska päästään juoksemaan näyttelykehään elokuun lopulla kun Miki osallistuu TerriERIn näyttelyyn.
Miki on täyttänyt tehtäväroolinsa hyvin ja mainio koira tähän talouteen Domin kaveriksi ja ohjaajalle harrastushurtaksi. Elämä toisinaan yllättää, mutta Miki ei ollut yhtään hullumpi ratkaisu vaikka en ennen tätä pentuetta edes miettinyt koko rotua. Miki on sopiva tähän tilanteeseen ja pelaa Domin kanssa yhteen. Vastapuolet vahvistaa toisiaan. Domi on opettanut Mikille todella paljon asioita jonka takia meidän arki onkin ollut helppoa ja sujuvaa ja Miki on opettanut Domille itsevarmuutta ja rohkeutta. Domi kun reagoi nykyään ukkoseen jne. niin Mikin läsnäolo ja tasainen mielentila on rauhoittanut Domia niissä tilanteissa.

Miki on kaikkien kaveri ja tykkää niin paini- kuin juoksuleikeistä. Koirapuistoista löytyykin aina joku kaveri jos siellä vaan ketään paikalla, koska Miki tykkää leikkiä kaikkien kanssa.

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Reissussa

Viime viikonloppuna piipahdettiin koirien kanssa Mäntsälässä Heinin ja koiralauman luona. Omat koirat nautti vapaudesta ja Miki sai uusia kavereita. Miki rakastui samanikäiseen Varjo collieen. Ulkona aamusta iltaan ja vuorotellen koirat treenattavana. Automatkat sujui rauhallisesti koirien osalta. Menomatkalla pysähdyttiin pari kertaa ihmettelemään vain maisemia ja koirat sai nuuskutella uusia tuoksuja. Paluumatkalla koirat kuorsasi häkeissään ja ajettiin pysähtymättä kotia.
Domi pääsi koppailemaan kiekkojakin viikonlopun aikana ja tykkäsi, mutta eipä ihme kun ei olla koko kesänä tehty oikein mitään frisbeeseen liittyvää. Hammasoperaatiosta kuitenkin jo parantunut täysin eli voitaisiin ruveta enemmän fribailemaan vaihteeksi. Syksylle voisi harkita treenioikeuden ostoa halliin niin Domi pääsisi fribailemaan ja jos ja kun rakentaisi tokohommiakin. Miki aloittaa pentuagilityn ensi viikolla, mutta siitä myöhemmin lisää.

Kuvat ©HeiniSeppä

Kuvat ©Jasmin

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Uimalassa

Hienohelmat käy uimalassa kesälläkin. Siistimpää touhua tuo uimalassa polskiminen niin saa koirat pestyä ja kuivattua samalla reissulla eikä hiekkaa kulkeudu joka paikkaan. Domi haki patukkaa vedestä ja pentu yritti seurata perässä, mutta ainakaan toistaiseksi ei vielä itsenäisesti mennyt rampilta veteen, mutta lähellä on. Tykkää kuitenkin uimisesta jos sen laskee sinne veteen. Osaa myös hakea lelun. Peseminenkin sujui rauhallisesti ja seisoi paikoilleen kuten on oppinutkin olemaan. Föönaamisessa alkuun vikisi, mutta nopeasti totesi ettei se asia helpotu huutamalla ja paljon kivempaa kun on hiljaa eikä panikoi.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Mökkeilypäivä

Uusi kamu

Miki pääsi tutustumaan uuteen kaveriin. Nuoreen bokseriurokseen. Alkuun Miki oli ihmeissään mikäs se tuollainen iso ja vilkas kaveri oikein on olevinaan, mutta hetken kuluttua sanoi pari kovaa sanaa ja bokseri oli laitettu kuriin pienen terrierin toimesta. Sen jälkeen kelpasikin painia ja juosta kun löytyi yhteinen sävel. Miki on ihanan rohkea eikä pelkää rajumpiakaan otteita, mutta onhan se tietysti oppinut leikkimään rajuja leikkejä Domin kanssa. Vastapainona se osaa myös leikkiä rauhallisestikin ja osaakin leikkiä erilaisten kavereiden kanssa.
4,5kk

maanantai 10. heinäkuuta 2017

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Lomalta töihin

Aloitellaan päivitys kerrankin Domimaisilla jutuilla, kun ollut niin pentupainotteista. Viime viikonloppuna loppui Domin muutaman kuukauden kestänyt lomailu ja pääsi työhommiin. Liivit päälle ja kauppoihin mukaan. Istuttiin myös kahvilassa. Domi oli innoissaan kun sai tehdä asioita ilman kakaraa ja otti tehtävänsä vakavasti ja teki kaiken kuin vanha tekijä ja niin miten se on opetettukin. Kaupoissa käveli vieressä eikä yrittänyt nuuskutella hyllyillä olevia tavaroita tai innostunut muista ihmisistä liikaa. Kahvilassakin meni samantien maaten ilman yhtäkään käskyä ja kävi nukkumaan vaikka yleensä se ekana saattaa imuroida sen oman pöydänalusen ja sitten makoilee ja vahtii milloin lähdetään. Seurana meillä oli Iitu ja avustajakoira Jitra. Jitrallehan Domi on pari kertaa ärähtänyt kun ovat nähneet, mutta Domin noutajasiedätys alkaa toimia, koska koko aamupäivän aikana ei tullut minkäänlaista negatiivista reaktiota Domilta ja mielentila oli rento. Ei tullut tappelua edes nameista (Noutajasiedätystä, koska jos vain mahdollista niin flätti vielä joskus taloon astelee, ei kuitenkaan ihan heti).

Domi on myös itsenäisesti ruvennut ilmaisemaan ääniäkin aktiivisemmin ja reagoi jopa ääneen jota se ei ole kuullut pitkiin aikoihin (jääkaapin piippaus) ja se ilmaisu tuli sormia napsauttamalla ja toimi heti ilman minkäänlaisia apuja. Hetkiä jolloin taas miettii, että tuleeko Domilla olemaan sittenkin vuosia vielä työuraa jäljellä, mutta mennään hetki kerrallaan ja otetaan tähtäimeen taidontarkistustesti2018.
Silmien tilanne pitäisi kuitenkin tarkastaa syksymmällä tai viimeistään ensi keväänä, kun vaikuttaa siltä, että kaihi olisi edennyt, mutta en mene sitä vannomaan. Sehän ei kuitenkaan työskentelyä estä jos vain pärjää työympäristössä ja testitilanteessa ilman epävarmuutta.
Aina niin super Domi osaa myös yllättää ja omat jekkunsa. Mikälie mielenhäiriö iskenyt vanhuuden myötä vai noutajapiireissä liikuttu liikaa, koska Domi luulee olevansa sorsametsästäjä ja pari kertaa lähtenyt uimaan sorsien perässä. Korvat katoaa ja ui vaan menemään. Ui tästä lähin kytkettynä jos yhtäkään lintua lähettyvillä. Jos vesistöä ei ole lähellä niin ei sitä silloin linnut kiinnosta. Mielenkiintoinen otus. Mielenkiinnolla myös odotellen taidontarkistustestiä. Yrittääkö taas mennä leikkimään pulujen kanssa kuten ekalla kerralla. Onneksi on aikaa siedättyä ja liivit päällä sentää pysyy vielä järki päässä ja kontrolli, että ei se työaikana kuitenkaan jekkuja keksi. Ainakaan tuommosia. Ei käy päivät tylsäksi näiden kanssa.

Pääasiassa kuitenkin super Domi ja näyttää käytöksellään mallia nuoremmalle joka osaa hyvin hengata rauhallisesti erilaisissa paikoissa ja matkii Domia. Ei kerennyt miettiä mielipidettään pyörätuoliinkaan vaikka näki sellaisen ensimmäistä kertaa, koska Domi meni innoissaan Iitun luokse joten perässä vaan.
Miki jatkaa kasvuaan ja on korkeudeltaan jo Domin kokoluokkaa. Painossa ei kuitenkaan muutosta joten melkoinen honkkelijalka ja nostin ruoka-annosta niin ei ihan kuihdu olemattomiin. Syö 3x määrän mitä Domi, mutta kasvava poitsu tarviikin energiaa hiukan enemmän kuin sterkattu aikuinen narttu. Remmissä rähiseminen on vähentynyt eikä pörrää enää ihan jokaiselle vastaantulijalle vaan kuono pysyy ummessa ja enää ainoastaan innostuu ja haluaisi mennä moikkaamaan. Tekemistä kuitenkin vielä riittää jotta saadaan tuo käytös kokonaan muutettua ja mielentilaa rauhallisemmaksi ja ohjattua vaikka hajujen pariin. Mutta  mihin se aika täältä loppuisi. Nyt ollaan vaan tehty niin, että reippaasti ohi eikä jäädä ihmettelemään ohi menevää koiraa tai ihmistä. Seuraavaksi ruoka takaisin kuvioihin ja palkkaa mahdollisimman useasti oikeanlaisesta mielentilasta ja kun kuono pysyy kiinni.

Mikin kanssa on opeteltu myös erilaisia temppuja kotona. Kieriminen, yläfemma, pum temppu, pupuna ja selkään kiipeäminen. Temppujen opettelu on kivaa yhteistä puuhaa kotioloissa ja vahvistaa suhdettakin. Odotteluakin treenataan, mutta se tapahtuu usein arjentouhuissa (ruuan odottaminen, ovesta kulkeminen, kaikki muu luvan odottaminen). Aloitellaan myös mielentilatreeniä treenikenttätilanteissa; kentällä tehdään täysillä ja kentänlaidalla/autossa odotellaan rauhallisesti. Josta tulikin mieleen yksinolo. Autossahan Miki on osannut jo pitkään olla hiljaa kun ajetaan, mutta kova paikka on ollut, että se kuulee minun olevan auton ulkopuolella ja treenaan joko Domin kanssa tai juttelen jonkun kanssa ja on saattanut äännellä autossa silloin, mutta muutama päivä sitten havahduin siihen ettei se ole enää hetkeen tehnyt sitäkään. Alkaa oppia, että treenataan vuorotellen ja kaikki pääsee omalla vuorollaan kentälle. Myös kotona oleminen on rauhoittunut huomattavasti muuton myötä, koska ei asuta enää maantasalla joten ei kuulu koko ajan ääniä, että joku tulisi. En ole nauhoittanut enää, mutta aina kun tulen kotia niin vastassa on kaksi väsynyttä koiraa ja Miki usein kömpiikin pedistä ovelle vastaan ja moikkauksen jälkeen saattaa mennä takaisin nukkumaan.

Yhdessä vaiheessa Miki haukkui jos ulkoa kuului koiranhaukuntaa (parvekkeen ovi auki), mutta sekin jäänyt itsestään pois tai ainakin vähentynyt eikä tarvitse enää aamuisin herätä siihen kun kakara pörisee jollekin äänelle mikä kuuluu ulkoa. Ovikellosta innostuu, mutta ei ymmärrä sille vielä haukkua vaikka Domi haukkuu. Ihmeelliset on terrierin aivot. Sisäsiisteydessäkin menty harppauksella eteenpäin. Vahinkoja sattuu harvoin ja ulkoilurytmi on sama kuin Domilla ja ymmärtää pidättämisen idean. Ulkona käydään viimeisen kerran n. klo 22 aikoihin ja aamulla sitten joskus 10-11 välillä. Helppo pentuarki. Vielä. Syksystä tulee mielenkiintoinen kun siinä iässä, että mörköilykausi alkaa ja terävä tapaus. Siihen kun yhdistetään vielä puolikuuro ohjaaja joka pyörii hyrrän tavoin varsinkin pimeällä kun täytyy tarkkailla enemmän ympäristöä. Tulee varmasti hauskaa. :D Täytyneen kuljettaa Domia mukana lenkeillä niin toimii varakorvina ja voi keskittyä vaan pentuun ja eteen katsomiseen.