Siitä älynväläyksestä tokoon liittyen. Oikeastaan itsestään selvyys jonka jokaisen pitäisi muistaa. Domin synttäripäivänä kävin miettimään, että miksi edes hinkataan niin paljon yksittäisiä asioita. Tehdään tosi paljon pieniä yksittäisiä asioita ilman suurempaa edistystä. Asioita joiden parissa treenattu edelliset 4 vuotta. Jokainen joka on nähnyt Domin tekevän hommia kunnolla niin tietää, että tuolla on kaikki perusasiat hallussa ellei enemmänkin liikkeiden suhteen. Miksi kuluttaa kaikkien energiaa pienten turhien asioiden hinkkaamiseen ja tappaa tällä tavalla koiran motivaatioa joka laukaisee pienestäkin ärsykkeestä (ohjaajan jännitys/hermostuneisuus tai joku muu muutos ympäristössä, häiriö) pelleilyn kesken kaiken jonkun tehtävän, koska sillä saa ohjaajaan enemmän liikettä ja hommasta mielenkiintoisempaa. Domihan ei kuitenkaan kestä toistoja niin paljon mitä ollaan tähän asti tehty jonka takia olisi varmaan parempi ruveta oppimaan, että asiat lähtee etenemään ja rullaamaan paremmin kun treenit suunnittelisi etukäteen enemmän. Tästähän on jankattu ennenkin täällä, mutta pikkuhiljaa se oppi menee tuonne ohjaajan päähänkin. Askel kerrallaan kun vähän ekana mokaa ja koira on sitä mieltä, että tee ihan yksinäs hommia.
SE juttu kuitenkin olisi treenien vähentäminen jolloin tulisi myös mietittyä enemmän mitä milloinkin tekee ja mihin asioihin keskittyy kunnolla sen parin toiston verran. Ei kuluttaisi aikaansa pieniin juttuihin vaan keskittyisi nimenomaan jo kokonaisuuteen, jotta joskus päästään eteenpäinkin ja varmuutta hommaan. Mietitään vasta sen jälkeen liikkeiden pilkunviilaustekniikkaa tarkemmin.
Ensimmäinen projekti onkin vähentää treenien määrää ja suunnitella joka ikinen treenikerta edes sen verran, että mitä tekee ja monta toistoa, mitkä kriteerit. Tiistaisin meillä on lpky tokotreenit tapiksella ja silloin keskitytään häiriöihin ja pidetään kriteerit matalana liikkeiden suhteen (helppoja liikkeitä) ja keskitytään häiriönsietoon ja motivaatioon - tilanteen mukaan myös liikkeitä jotka vähän haastavampia Domille häiriössä jos ympärillä ei ole hirveästi hälinää. Kotona/tutussa ympäristössä aloitetaan uusien juttujen treenailut ja keskitytään tekniikkaan enemmän ja annetaan haasteita, koska silloin häiriö ei ole niin suuressa roolissa. Treenikertoja noin 2-3krt/viikko eikä sillä tavalla kuten tällä hetkellä eli melkein päivittäin jotain pientä vaikka pienet lyhyet kotitreenitkin on silloin tällöin hyviä kunhan ei samalla tyylillä kuten nyt. Näillä näkymin ei heinäkuun kisoihin päästä kun ei tuosta ole vielä kisakentille kun se on tällä hetkellä vähän töttöröö leikkauksen jäljiltä joten treenaillaan ja opiskellaan uusia sääntöjä samalla kun Domi oppii elämään maailmassa jossa hormonitoiminnot ei vie energiavarastoja eikä hajut kiinnosta yhtä voimakkaasti. Domi olisi liikkeiden osalta ruutua vaille valmis uuteen avoimeen luokkaan. Vielä kun saataisiin kokonaisuus kasaan ja häiriönsietoa hitusen enemmän. Paljon pieniä palasia jotka pitää saada koottua yhdeksi isoksi palaksi. Hallintakin treenikohteeksi jos halutaan selvitä edes voittajaluokan juoksutarkastuksesta läpi kehään. Domi kun varmaan tällä hetkellä sinkoilisi ympäri kenttää onnessaan jos vapaana mentäis kehään. :D
Kyllä se valiokello pistetään vielä tikittämään meidänkin kohdalla. ;) Tää vuosi on vaan selvästi vähän sekasotkua kaiken osalta ja kaikki suunitelmat vaihtunut toisiin, mutta pitäähän sitä jotain haastetta olla elämässä. Eikä kaikki muutokset edes ole ollut huonoja. Kaikessa jotain positiivista kuitenkin.
Ensi viikon tiistaina päästään tokon ryhmätreeneihinkin kahden viikon tauon jälkeen. Jee! En tiedä kummalla hajoilee enemmän pää, koiralla vai itsellä. Molemmat hyppii seinille.
Tokoiluhöpinät loppui siihen.
Sain työpaikan. Meillä loppuu Domin kanssa lomailu maanantaina ja arki alkaa. Olen töissä Koirakylpylä-hotelli Elämäni Koira Oy:ssä jossa suoritin keväällä koulun työssäoppimisjaksonkin. Tulen tuolla työskentelemään vähintään syys-lokakuuhun asti ja katsellaan sen jälkeen jatkoa mitä tehdään ja missä. Domille tämä tarkoittaa sitä, että se pääsee välillä mukaan uimaan joka on varmasti kiva harrastus varsinkin kun syksy koittaa, ja toimimaan myymäläpäällikkönä kunhan tuo mahahaava ensin paranee kunnolla. Ensi viikon Domi viettää lomaa kotona ja varmasti se tykkää kun saa välillä olla yksinkin eikä koko ajan ole joku kotona. Saa vain nukkua ja ladata akkuja.
Meidän frisbeeryhmäkin alkaa pyörimään taas syksyllä ja sainkin postista hienon treeniliivin. Kouluttajien omat treeniliivit. Niin hienot! Merkkiä Berra ja Suomen frisbeekoirayhdistyksen brodeerauksella. Ensimmäinen Berran liivi jonka omistan. Odotan innolla, että pääsen tuota käyttämään ja liiviin on tuunattu takatasku isommaksi, että sinne mahtuu frisbeet. Siistiä!
Olen soitellut ääniä pitkästä aikaa ahkerammin ja onhan ne toiminnot vahvana Domilla vaikka taukoakin ollut tässä. Aamuisin soi herätyskello, välillä kännykkä silloin tällöin ja palohälytintäkin pitäisi huudattaa pari kertaa ihan muistin virkistyksen vuoksi. Puhumattakaan siitä ovikellon treenailusta. Hihnassa kulkemistakin ollaan treenailtu päivittäin kuten pitääkin. Saatiin tänään jopa kehuja ensimmäistä kertaa joltain ohikulkijalta. Kehui, että miten nätisti Domi kulkee vierellä. Sen suhteen sentään edistystä tapahtuu vähän kerrallaan.
Sen lisäksi ollaan opeteltu uusi frisbeetemppu jossa Domin ei tarvitse tehdä muuta kun nousta kiekkohissin kyytiin ja pysyä tasapainossa. Tarkoitus olisi nostaa koira ilmaan sillei, että koira istuu kiekkojen kyydissä ja nousisi mahdollisesti pupuasentoon, mutta se on vielä treenikohteena. Ensin harjoitellaan kiekkohissin kyydissä istumista rauhallisesti ilman korkeanpaikan paniikkia ennen kuin viedään temppua pidemmälle. Haastetta myös ohjaajalle koska teen lähes kaiken voimatyön oikealla kädellä ja vasuri toimii ainoastaan tukena joten ei ole ihan niin helppo temppu mitä voisi luulla vaikka onkin pieni koira jota nostelen. Ensi viikolla voisi ulkoiluttaa kameraakin enemmän jotta saataisiin bossulaisesta uusia kuvia tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti