Seikkailua ympäri Suomen

(Teksti kirjoitettu sunnuntaina)
Reissailupostausta välillä treenihöpinöiden sekaan.

Ajeltiin Lpr-Helsinki-Hämeenlinna-Tampere-Saarijärvi-Lpr kierros.
Tällä kertaa Domi ei ollut pysähdyspaikoilla mukana ollenkaan koko reissun aikana vaan lepäsi kaikki mahdolliset taukoajat autossa omassa häkissään jotta jaksaa painaa täysiä 4 päivän ajan.

Torstain aamuna aloitettiin reissu ja ensimmäisenä ajettiinkin Helsinkiin käymään Töölön sairaalassa näytillä ja suunnittelemassa minun tulevia leikkauksia. Domi ensimmäistä kertaa mukaan polille ja lääkärithän ihastui tuohon. Kaikkien huomio menikin sitten Domiin ja aika kului sen silittämiseen ja rapsutteluun. Lääkäri kun otti meidät vastaan niin hän nappasi Domin hihnan minulta ja lähti taluttamaan Domia huoneeseen ja totesi, että tässäpä hänen uusi potilaansa. :D Pääsi Domi yhden maailman parhaimman lääkärin syliinkin ihmettelemään. Domille uusia kokemuksia ja lääkäreille vähän vaihtelua päiviin koirakaverivierailun verran.

Husukessa käynnin jälkeen käytiin vielä Valkeassa talossa hakemassa tavaroita ja muita tarvikkeita viikonloppua varten, koska meillähän oli edessä vielä KLVL (Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liitto ry) vertaisperhekurssi Saarijärvellä.

To-pe yöksi ajeltiin Helsingistä Hämeenlinnaan iskän luo. Siellä Domi jaksoi touhuta hetken aikaa lelulla ja käytiin nauttimassa hienoista järvimaisemista iltalenkillä. Sen jälkeen olikin hyvä sammua ensin eteiseen kenkien päälle (Domille tavallinen paikka nukkua vieraissa paikassa) ja siitä siirtyi sitten sänkyyn peiton alle tuhisemaan loppu yöksi.

Alunperin piti suunnata Hämeenlinnasta Keski-Suomeen suoraan, mutta minun käsilääkäri (eläkkeellä oleva ja nähty muutama vuosi sitten) soitti torstaina. Kyseli kuulumisia ja pyysi kuvaa kädestä, mutta kun kävi ilmi, että ollaan Hämeenlinnassa niin sovittiinkin tapaaminen joten alkuperäsiestä suunnitelmasta poiketen lähdettiinkin perjantain aamuna kohti Tamperetta. Domi kyytii ja autoilemaan. Domi pääsi käymään kahvilassa Tampereella ja loppuajan hengaili autossa. Tampereelta lähdettiin vihdoin ja viimein lopullista päämäärää eli kohti Saarijärveä. Lähdettiin Domin kanssa sinne lasten- ja nuortenohjaajaksi.

Domi nukkui koko matkan tyytyväisenä omassa kopassaan autossa ja välillä kun pysähdyttiin niin Domi sai käydä tekemässä tarpeensa ja juotin sen.
Majoituttiin Summassaaren kylpylähotellissa ja, koska meillä oli koira mukana niin päästiin mökkiin joka oli ihan siinä rannalla. Mahtavat oltavat oli kyllä koiran kanssa. Luontopolut ihan vieressä ja rauhallista. Perjantaina ei kummempia tapahtunut Domin kohdalla. Sai edelleen levätä mahdollisimman paljon ja tutustui lapsiin sekä aikuisiin. Siinä vaiheessa kun me ohjaajat sitten suunniteltiin tulevan viikonlopun ohjelmaa niin päästin Domin siinä huoneessa vapaaksi ja arvatkaa mitä se teki. Se meni omaan häkkiinsä ihan vapaaehtoisesti ja kävi syömään luuta. Siis Domi joka yleensä ensimmäisenä moikkaa kaikki ihmiset ja vasta sitten rauhoittuu. Jotain ennen näkemätöntä ja hienoa edistystä tapahtunut. Kaiken lisäksi täysin vieras paikka ja se pystyi rauhoittumaan lähes heti! Domi sai viikonlopun aikana pussailla lapsia ja aikuisia niin paljon kun bostoni vaan voi haluta ja aina oli joku rapsuttaja jos semmoista kaipasi ja jos ei halunnut rapsutuksia niin häipyi omaan boksiinsa joka on oma turvapaikka Domille. Sen lisäksi tietenkin sai välillä herkkuja kun oli nätisti. Voiko bostonin työ edes parempaa olla.

Lauantaina Domi oli osan aikaa siinä meidän kanssa kun vahdittiin lapsia ja keksittiin niille tekemistä, mutta välillä Domi kävi lepäilemässä eli pääsi aikuisten mukaan heidän luennoilleen ja oli Domi mökissäkin jossain vaiheessa yksinään. Aamulla Domi oli pari tuntia mukana kun oltiin palloiluhallissa. Domi sai hengailla ovenraossa turvassa ettei saa palloa päähänsä kun pelattiin lapsien kanssa. Tytöt sitten kävi välillä pitämässä Domille seuraa ja silittelemässä sitä. Domi on hieno koira kun se osaa suhteuttaa oman innostumisensa henkilön koon mukaan. Domihan siis käyttäytyy hienosti lapsien kanssa ja malttaa olla nätisti paikoillaan eikä todellakaan hypi naamalle vaan nousee nätisti ja rauhallisesti lipaisee jos lapsi antaa siihen luvan. Päivä sujui vauhdikkaasti ja ulkonakin oli mahtava sää joten kelpasi olla ulkona koko päivän niin koiran kun lapsienkin. Itse odottelin iltaa innolla, kun oltiin sovittu facebookin kautta bossutreffit Päivin kanssa joka asustelee Saarijärvellä ja hänellä on ranskiksen lisäksi 3kk ikäinen bossupentu nimeltään Pellervo. He tulivat sitten siihen Summassaareen ja voi, että miten suloinen pentu oli ja Domi sai pistää hetkeksi aivot narikkaan työn teosta. Bossulaisen mukana tuli ranskis Eero jonka kanssa Domilla oli alkuun vähän erimielisyyksiä eivätkä täysin ymmärtäneet toisiaansa ja Domi provosoitui toisen leikkimisyrityksistä, mutta siitä kun lähdettiin sitten kuntopolulle lenkkeilemään mettään niin molemmat alkoi tulla toimeen toistensa kanssa ja hienosti menikin jo loppuvaiheesta. Pellervo seurasi Domia joka paikkaan ja oli hauskan näköistä seurata miten samanlaisia nuo bossut onkaan keskenään ja miten pentu otti mallia isommasta. Pellervo oli kooltaan todella iso ikäisekseen ja mahtava väritys. Löytyi kuonoakin ja häntä.
(Ps. bossukuume hengailee täällä edelleen ja Domi haluaisi kaverin... Ehkä vielä joku päivä se toteutuu)

Reilu 1,5h lenkkeiltiin koirakolmikon kanssa mahtavissa maisemissa ja kuviakin tuli räpsittyä jonkun verran. Alkaa tuossa 50mm putkilossa vähän tarkennus pelleilemään omiaansa ja asetukset muutenkin oli vähän mitä oli kun varjoinen metsä ja vauhdikkaat koirat joista yksi on pentu ja bostoni vieläpä, huh. Haastetta kerrassaan, kun sitä vauhtiahan riittää näillä otuksilla. Domi oli lauantain päivän päätteeksi ihan tööt ja sammuikin ravintolan lattialle josta sitten lähdettiin mökkiin pesulle, syömään ja nukkumaan.
Domi lähettää terkut kivoille koirakavereille ja omistajalle!! Oli mukava tavata. :)

Domi söi mettäreissun aikana paskaa, kuolleita kaloja ja lintuja varmaankin. Haisi todella hyvälle lenkin lopuksi... joo ei. Joutuikin sitten pesulle lopuksi, mutta eihän se niin helposti mene tietenkään kun pitäisi. Pesun jälkeen huomasin, että koira on ihan kuuma ja muutti väriäänsä. Nimittäin Domi oli täysin tumman punainen. En ole koskaan ennen, ikinä nähnyt kenelläkään koiralla vastaavanlaista reaktiota tai edes kuullut tämmöisestä. Ei hajuakaan mistä Domi on ylikuumentunut vai mikä reaktio se sitten oli. Ensimmäisenä sitä vaan tietysti pohti, että jos kuono turpoaa niin mitäs tehdään kun ollaan korvessa. Onneksi se sitten siitä laantui sillä aikaa kun mietin millä kuvaan sen. Kun olin saanut kännykän kouraan niin väri oli jo selkeesti haalentunut ja koirakin viileni.

Tänään oli ajomatka kotia ja Domi nukkui Saarijärveltä Lappeenrantaan asti koko automatkan täysin tyytyväisenä eikä reagoinut mihinkään. Domi on alkanut hyvin oppimaan, että käyttää kaikki mahdolliset siirtymät ja muut hyväkseen nukkumalla, että jaksaa sitten riehua jos huvittaa. Tällä hetkellä Domi tuhisee sikeässä unessa minun sängylläni ja pää tyynyllä. Oma bambi-lelu vierellään. Taitaa nukkua vielä huomisenkin niin jaksaa sitten taas. Matkalla ruokana meni omat nappulat ja märkäruokaa. Juomana vesi joka maistuikin hyvin Domille. Fitdog jauheet oli mukana, mutta ei oikein Domille kelvannut kun se oli tankannut itseensä vettä sen verran jo ennen kuin tarjosin fitdogin juomaa. Jaksoi siitä huolimatta kun sai levätä tarpeeksi. Missään vaiheessa ei keittänyt yli ja korvat pysyi päässä. Domi jos väsyy liikaa niin sehän rupeaa levottomaksi eikä kuuntele yhtään, mutta nykyään ei semmoista enää tapahdu kun osaa jo itsekkin säädellä vähän miten paljon kelpaa mihinkin asiaan käyttää energiaansa ja milloin voi vaan levätä eikä tapahdu ihmeitä.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän oli tarkoitus ajaa Saarijärveltä suoraan Kuopioon, mutta tultiinkin kotia nyt välillä, mutta kotimatkalla päätettiin, että lähdetään kuitenkin jo huomenna Kuopioon niin ei tarvitse enää tiistai aamuyöstä lähteä ajelemaan. Juupas eipäs. ;) Mutta nyt se on varmaa ja huomenna auto starttaa taas ja lähdetään ottamaan Kuopio haltuun. Lähdetään minun työpäivän jälkeen ja ollaan perillä joskus illalla. Yövytään kuulokoira Toivon perheen luona. Domi pääsee treffaamaan työkaverinsa kanssa. Domi saakin viettää tiistain päivän päivähoidossa Tuijan, Toivon ja Chicon seurassa kun itse menen koulun pääsykokeisiin.
Seuraava postaus blogiin tuleekin Kuopion reissulta.