Työkoiran omistaminen

Rikoslain 11 luvun 9 pykälä kieltää työtehtäviä hoidettaessa tapahtuvan syrjinnän. Laissa todetaan, että joka ei palvele jotakuta yleisesti noudatettavilla ehdoilla, kieltäytyy päästämästä jotakuta tilaisuuteen tai kokoukseen tai poistaa hänet sieltä asettaa tämän ilmeisen eriarvoiseen tai muita huonompaan asemaan esim. terveydentilan perusteella, syyllistyy syrjintään: Perustuslaissa kielletään syrjintä esimerkiksi vammaisuuden perusteella. Opaskoiran tai avustajakoiran (tai kuulokoiran) kanssa liikkuvan vammaisen henkilön sisäänpääsyn estäminen voi täyttää tällaisen syrjinnän tuntomerkit. Opas-, avustaja- ja kuulokoiran vieminen esimerkiksi ravintoloihin, elintarvikeliikkeisiin, virastoihin ja harrastustiloihin on siis sallittua.

Eikä niitä työssä olevia koiria mennä koskemaan missään tilanteessa ilman lupaa, koska se voi aiheuttaa vaaratilanteen ja häiriköidä koiraa!! Ei vaikka olisi kuinka söpö ja kiva.

Ensin vähän termejä, koska nämä tuntuvat menevän monella sekaisin. Kaikki ovat kyllä hyötykoiria ja avustavia koiria, mutta jokaisella on täysin oma tehtävänsä ja koulutustavatkin voivat erota.

Opaskoira
Toimii apuna ja tukena sokeille tai vaikeasti heikkonäköisille. Koira on hyvä apuväline liikkumiseen, sillä koira pysyy opitulla reitillä, näkee vastaantulevat mahdolliset esteet ja kiertää ne. Opaskoirat koulutetaan Vantaalla sijaitsevassa opaskoirakoulussa ennen asiakkaalle menoa. Koirat koulutetaan ja niiden pitää läpäistä suunnitellut testit.

Avustajakoira
Tehtävä on avustaa käyttäjäänsä tämän tarvitsemissa asioissa. Koiralle voidaan opettaa monenlaisia tehtäviä ja jokainen koira koulutetaankin juuri kyseisen käyttäjän tarpeita vastaavaksi. Liikuntavammaisen käyttäjän avustajakoira voi auttaa monenlaisissa arkielämän askareissa aina kaupungilla liikkumisesta jääkaapin oven avaamiseen ja tavaroiden noutamiseen. Nykyisin avustajakoiria koulutetaan Axxell Brusabyssä Kemiössä. Avustajakoirien koulutus kestää noin kaksi vuotta, ja jokainen koira käy läpi niin terveys-, luonne- kuin taitotarkastukset. Invalidiliitto ostaa terveet ja hyväksytyt sekä käyttöönottokatsastuksen läpäisseet koirat ja luovuttaa koirat avustajakoiraa hakeneista henkilöistä valitsemilleen (kouluttajat, I-liiton edustajat ja avustajakoiratyöryhmä) liikuntarajoitteisille henkilöille.

Iitu ja avustajakoira Jitra

Kuulokoira
Kuuron TAI huonokuuloisen apuna toimiva koira, joka hälyttää omistajalleen kuultuaan tiettyjä opetettuja ääniä, kuten ovikellon, puhelimen tai palohälyttimen. Parhaita kuulokoiria ovat yleensä pienet pelkäämättömät koirat, jotka eivät vartioi. Koulutus kestää keskimäärin pari vuotta, vaikka koira oppii tunnistamaan äänet nopeasti. Kuulokoirat koulutetaan itsenäisesti Suomen Kuulo- ja tukikoirat ry tukemana ja ennen koulutuksen aloittamista yhdistyksen kanssa tehdään viralliset sopimuspaperit ja sovitaan tavoitteet. Sopimukset tehtyään saa harjoitusliivit koiralleen. Kouluttaja neuvoo miten koirasta koulutetaan kuulokoira.
Kuulokoiran täytyy läpäistä käytöstesti.
Kuulokoiraksi testien jälkeen hyväksytty saa kuulokoiran statuksen ja siitä merkiksi valjaat/liivit. Jos koira toimii apuna vain kotioloissa, sen tavoitteeksi voidaan rajata ääniapulaisen status, eikä sillä silloin ole virallista asemaa.

Kuulokoiran koulutus
Koulutus alkaa keväisellä kurssiviikonlopulla, jossa opiskellaan koirankoulutuksen perusteita ja tutustutaan muihin koulutuksen aloittaviin koirakoihin. Koulutusviikonlopun jälkeen koirakolle nimetään yhteistyökouluttaja, jonka ohjauksessa koulutus etenee. Osalle koirakoista nimetään myös vapaaehtoinen tukihenkilö, joka auttaa koulutuksessa.
Syksyllä koirakko osallistuu toiseen koulutusviikonloppuun, jonka aikana päästään tekemään käytännön harjoituksia, syventämään omaa osaamista ja tutustumaan myös jo valmiiden kuulo- ja tukikoirien omistajiin
Ennen valmistumistaan viralliseksi kuulokoiraksi koira suorittaa ympäristötestin, jossa arvioidaan sen käyttäytymistä omistajansa seurassa kaupungilla.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Avustajakoira Jitra

Käytiin tänään Domin kanssa ensimmäistä kertaa kirjastossa yhdessä ja rupesin siinä matkan aikana miettimään minkälainen vastuu todellisuudessa onkaan kun omistaa koiran jonka täytyy käyttäytyä tietyllä tavalla, toimia avustajana, ei saa aiheuttaa vaaratilanteita muille.

Varsinkin kun kaikki ihmiset ei edes tajua minkälainen työ asian eteen on tehty ja minkälaista arki todellisuudessa on. "Oi kun ois kiva saada itselleenkin tuollainen koira"... Olisihan se varmasti kiva, mutta se ei motivaationa kanna kovin pitkälle jos lähtee ajatusta viemään eteenpäin. Ei ne koirat automaattisesti toimi niin kuin ne työkäytössä toimii. Niiden eteen on nähty paljon vaivaa. Mietitään vaikka avustaja- ja opaskoiria. Niiden kohdalla mietitään jo jalostusvaiheessa sopivia koiria, koulutetaan todella tarkasti ja mietitään huolella kenelle päätyy mikäkin koira. Sen lisäksi täytyy opettaa vielä tulevaa koirankäyttäjää toimimaan kyseisen koiran kanssa. Asiakas ei ole ehkä koskaan ennen omistanut koiraa. Se vie aikansa ennen kuin yhteistyö lähtee toimimaan ongelmitta. Mitäs sen jälkeen? Koiralle opetettuja taitoja täytyy ylläpitää säännöllisesti eikä noin vaan lipsuta asioista ja päätetä että ei huvitakkaan enää. Sen lisäksi täytyy viedä koiraa eteenpäin ja opettaa uusia asioita kun aika kuluu ja kokee tarpeelliseksi jonkun jutun opettaa. Puhutaan myös työkoirista jotka ovat töissä 24/7. Se vaatii koiran rodulta ja luonteeltakin jo ihan jotain muuta kuin pelkältä seurakoiralta.

Minkälaista sitten on elämä koiran kanssa joka on töissä ympäri vuorokauden ja parhaimmillaan monen vuoden ajan?

Koirat testataan joka toinen vuosi testeillä joten pääsemme taas siihen, että taitoja täytyy ylläpitää ja sen lisäksi opetella uusia juttuja aktiivisesti. Sitä koiraa olisi hyvä kuljettaa myös mukanakin jotta se olisi koiralle mahdollisimman rutiinitouhua ja oppii rentoutumaan aina paremmin uusissa tilanteissa. Ei voi vaan lipsua jos haluaa pitää koirallaansa oikeudet, koska yksi huonompi tapaus voi pilata pahimmillaan kaikkien maineen. Eli koirien testaamisella on todella suuri merkitys. Kulkemisoikeutta ja virkanimeä ei voida antaa jos koira ei ole soveltuva tehtäväänsä. Se koira ei voi miten tahansa sinkoilla tuolla hihnassa, moikkailla kaikkia ihmisiä eikä se saa missään nimessä olla aggressiivinen. Mietitään vaikka avustajakoiria. Osa niistä kulkee vapaana turvallisuussyistä (parempi koiran kulkea vapaana kun sitoa hihna pyörätuoliin). Miten suuri työ on tehty sen eteen, että koira ei todellakaan lähde siitä viereltä yhtikäs mihinkään eikä reagoi ympäristön ärsykkeisiin vaan keskittyy vain omaan ihmiseensä ja minkälaisen vastuun käyttäjä ottaa siinä vaiheessa kun koira vapaana. Tai kun sokea/huononäköinen luottaa koiraan joka johdattaa käyttäjänsä oikeaan paikkaan. Se täytyy tehdä turvallisesti ja olla täysin varma, että koira tietää hommansa. Tai kuulokoira jolle opetetaan vaikka palohälytin. Siihen ilmaisuun on pystyttävä luottamaan.
Täytyy myös pitää huoli koiransa hyvinvoinnista joka korostuu entisestään kun on koira joka työskentelee päivittäin. Kaiken täytyy olla tasapainossa ettei koira pala loppuun tai tapahdu jotain muuta mikä voisi vahingoittaa työuraa ja mahdollisesti terveyttä. Varsinkin kun rodut joita näissä tehtävissä käytetään on erittäin energisiä jotka reagoivat heti nyt ja tarjoaa asioita herkästi.

Itse pyrin myös siihen, että saadaan mahdollisimman vähän huomiota ja ei aiheuteta suurta häiriötä ympäristölle. Esim. tuo kirjastossa vierailu. Ei siellä ehkä viitsi ruveta koiraa komentamaan kovemmalla äänellä, koska se olisi häiriötä muille. Tai koulussa kesken oppitunnin. Jos en saisi koiraa hallittua ilman suurempaa äänellä komentelua niin voisi olla ettei Domilla olisi enää kouluun mitään asiaa. Ensimmäiset kerrathan oli höseltämistä, mutta nykyään saadaan paljonkin kommentteja joissa kehutaan miten huomaamaton Domin oleminen paikalla on ja miten hyvin se tekee. Domin täytyy kyetä pysymään oppituntien aikana paikoillaan ja olla hiljaa eikä silloin saa piippailla ja touhuilla omiaansa. Hallittua hengailua. Taukojen aikana saa sitten vähän päästellä höyryjä pihalle. Parhaani yritän jotta minun ja Domin työskentely on mahdollisimman huomaamatonta eikä aiheuta vaaraa kenellekkään. Koiralla oltava selkeät säännöt ja itsellä toimintatavat miten toimia jos tuleekin tilanne eteen, että nyt karkaa mopo käsistä. Tähän tilanteeseen päästään ainoastaan kouluttamalla ja oman motivaation rakentamisella oikeanlaiseksi joka on todella pitkä tie. Se vie paljon aikaa ja vaivaa. Motivaationa ei riitä, että kun tahdon koiran joka toimii noin. Innostus loppuisi aika nopeasti kun tajuaa minkälainen työ onkaan edessä tai ei ainakaan lopputulos olisi mitenkään miellyttävä kun ei panosta täysin asiaan. Domista tuli kuulokoira, koska koen tarvitsevan sitä apunani sekä saan itselleni uusia koulutushaasteita sekä kokemuksia.

Domi on todella vilkas koira ja se reagoi ympäristön asioihin erittäin herkästi myös. Sen mielestä olisi ihanaa mennä joka paikkaan ja se ihmisrakkaus. Jos ei koira pysyisi hallinnassa niin jokainen vastaantulija saisi pusutervehdyksen kun Domi pomppisi jokaisen syliin. Minun vastuulla on pitää huoli siitä ettei Domi käyttäydy tuolla tavalla tai muutenkaan pelleile omiaansa kesken työkeikan. Melkoinen haaste kun kyseessä on bostoni, mutta kaikkea nekin oppiin kun vaan jaksaa panostaa.

Sen lisäksi, että se on työkoira niin se on myös seura- ja perhekoira jonka täytyy saada elää arjen touhuissa mukana. Ulkoilua omien ihmisten parissa, erilaisia harrastuksia/muuta aktivointia joka tasapainottaa työn rankkuutta, sopiva ruoka josta saa tarpeeksi energiaa että jaksaa. Täytyy olla tarkkana lepopäivistä, koska ei sitä joka päivä voi vaatia koiran tekevän miljoonaa eri asiaa ja kulkevan joka paikassa mukana vaan välillä sen on annettava levätä.