Koirakuiskaaja

En tiedä onko tämä postaus vastaus kysymyksiin, että miten olen kouluttanut Domista juuri Domin ja mikä ajatusmaailma on kaiken takana. Miten koulutan ja minkälainen olen kouluttajana. Miten tähän ollaan päästy. Vai kenties sekavaa selitystä. :D

Lenkkien aikana ehtii pohtimaan kaikenlaista ja tänään iltalenkillä siinä pysähdellen muutaman askeleen välein sateessa ja pimeässä rupesin miettimään, että miten sitä on oikeastaan jaksanut vihdoin ja viimein tehdä jotain johdonmukaisesti enkä ole luovuttanut kertaakaan viime vuoden aikana kun hihnakoulutus aloitettiin. Olen tyytyväinen siihen, että olen ollut kerrankin reilu Domia kohtaa enkä ole kertaakaan koko viime vuoden aikana suuttunut sille jos hihna on kiristynyt. Enkä edes ole niin paljon itseenikään turhautunut. Jos meinaa hermot mennä niin totean, että omapa on vikani eikä se koiran syy ole. Ei kai se koira voi osata jotain mitä sille ei ole opetettu aikoinaan. Mistä sitten saa motivaatiota jatkaa aina vaan sitä pysähtymistä muutaman askeleen välein viikosta toiseen? Itseäni motivoi se, että tiedän pystyväni siihen ja samalla kehityn paremmaksi. Usko parempaan ja että lopussa kiitos seisoo. Työ palkitaan. Parempi asenne ja ajatusmaailma antaa voimaa jatkaa eteenpäin ja sekin kehittyy ajan kanssa. Vuosien työ.

Suurimman ajatusmaailman muutoksen olen kuitenkin tehnyt aikoinaan Cesar Millanin ansiosta. Se kaikkien vihaama kouluttaja.
Itselläni on pari Millanin kirjaa ja lukenut ne monet kerrat läpi. Jos tuntuu siltä ettei mikään onnistu niin luen uudestaan. Katsonut kaikki jaksot myös muutaman kerran läpi. Olen sitä mieltä ettei kaikkea tarvitse ottaa niin kirjaimellisesti. Voi poimia juttuja sieltä täältä ja soveltaa. Varsinkin rauhallisuus oli se juttu. Opin miten suuri merkitys onkaan sillä, että on itse täysin rauhallinen ja varma siinä mitä tekee. Miten se peilautuu koiraan. Domihan karkaa herkästi jos vähän hermostun ja se on todettu monessa tilanteessa. Sijaistoiminto. Vasta viime fribakisojen jälkeen tajusin tuon kun rupesin miettimään, että miksi se tekee niin.
Sille on siis syynsä miksi viime messariesiintyminen onnistui, miksi viime syksyn tokokokeet onnistui. Olen kehittynyt itse paremmaksi ohjaajaksi juuri Domille.
En välttämättä olisi tässä pisteessä Domin kanssa ilman Millanin ajatusmaailmaa. Ja ihan hyvä koirahan Domistakin on tullut vai?

Aikoinaan tuli ehkä vähän liian herkästi hermostuttua Domin tekemisiin ja hermostuminen pahensi asioita. Domi näykkäsi, hermostuin, Domi suuttuikin lisää ja kierre oli valmis. Pienikin hermostuminen ja se näkyi koirassa kiihtymyksenä. Jonkun aikaan meni kunnes tosiaan tajusin ruveta lukemaan Domin elekieltä enemmän. Heti kun sillä nousi kierrokset niin tajusin itse rauhoittua ja ajatella jotain ihan muuta. Koirakin rauhoittui. Pari vuotta eteenpäin ja aletaan olla pikkuhiljaa siinä pisteessä mitä olen aina halunnut olla. Rauhallinen ja varma kouluttaja jonka käytös peilautuu koiraan. Rauhallinen koira joka tekee varmasti, luotto toimii meidän välillä. Enkä oikeastaan hermostu enää mistään kunnolla joka onkin mahtavaa. Pystyn kääntämän kaiken positiivisesti ja mietin enemmänkin ratkaisua ja syytä käytökselle kuin, että hermostun koiraan joka ei edes tiedä tehneensä jotain väärin välttämättä.

Domin ollessa noin 9kk ikäinen eli junnuvaiheessa ja pahin murkkuilu meneillään. Se energian määrä oli loputon ja tuntui ettei väsy millään, pelleili ja teki kaikkea muuta ärsyttävää (hajotti leluja, järsi mattoja, tuhosi repun, söi lipastoa, söi hyllyä....) jota en osannut täysin käsitellä. Turhauduin ja hermostuin. Kunnes luin taas kerran kirjoja läpi ja naps tajusin vihdoinkin jotain uutta, koska olinhan jo päättänyt, että jotain on tehtävä.
Liikunta, kuri, hellyys. Kolmikko jota Millan toistaa ahkeraan. Mietin ja pähkäilin, että mitä se käytännössä tarkoittaa. Mitä se tarkoittaa minulle. Miten se edes vaikuttaa.
Sitten taas uusi palanen meni kohdilleen aivoissa ja tulin tulokseen, että kun energinen koira saa tarpeeksi liikuntaa sekä aktivointia niin se jaksaa keskittyä paremmin. Väsynyt, rauhallinen, tyytyväinen koira ei kokeile niin paljon rajojaan. Kun koira saa tarpeeksi liikuntaa niin myös sääntöjen noudattaminen ja kouluttaminen on helpompaa kunhan tietty itse muistaa olla johdonmukainen ja asettaa tietyt säännöt ja nehän on jokaisessa perheessä omat. Hellyyttä saa kun on nätisti. Palkkaa koulutuksen yhteydessä ja rapsutuksia muuten vaan. Näimpä sitten ruvettiin lenkkeilemään aina ennen koulutustuokioita ja edistystä tapahtui vähän jokaisen asian suhteen.

Motivaationani on siis Cesar Millan ja osa hänen ajatusmaailmastaan. Kaikessa en täysin ole samaa mieltä, mutta tarvitseeko. Jokainen näkee maailman eri tavalla ja jokaisella omat mielipiteensä. Tärkeintä on löytää se OMA juttunsa ja toimintatapa oman koiransa kanssa.
Otan vaikutteita myös ympäristöstä ja pyrin koko ajan oppimaan lisää ja kehittämään itseäni.

Rauhallisuuden lisäksi viime kesä opetti kummasti myös miten suuri merkitys elekielellä on, kun et itse pysty puhumaan, koska leuat laitettu kiinni. Miten hyvin koira lukeekaan meidän elekieltä ja vielä parempi jos ymmärrämme myös koiramme elekieltä. Lopputulos on se etten välttämättä aina edes käytä käskysanoja Domin kanssa. Kommunikoidaan elekielellä. Kehonkieli, käsimerkit ja luoksetulossa pilli. Ei sanoja tarvitse. Elekieli kertoo niin paljon enemmän lyhyessä ajassa kuin puhuminen.

Kouluttajana käytän enimmikseen vain positiivista vahvistamista. Hyväksyn myös joitakin pieniä pakotteita koulutuksessa, koska kaikki ei vaan mene kohdilleen positiviisella vahvistamisella, mutta Domiin en hirveästi pakotteita käytä, koska en osaisi antaa niitä oikein ja se hajottaisi taas koko pakan. Eikä meidän kohdalla edes ole ollut tarvetta käyttää pakotteita pahemmin. Kyseessähän on seurakoira. Vähän jääräpää, mutta silti herkkis. Sähköä ja fyysistä voimaa en hyväksy koiran kouluttamisessa (mitä Millan on aikoinaan käyttänyt).
Kuulokoirakoulutuksessa olevat koirakot koulutetaan ainoastaan käyttäen positiivista vahvistamista.

Domi on lähes kaikki temput opiskellut naksuttimen avulla. Palkkaan todella paljon Domia siitä kun se tekee oikein ja näin vahvistan sen käytöstä. Pelleilyt jätän omaan arvoonsa enkä enää huomioi niitä edes negatiivisesti (kieltämällä, hermostumalla), mutta eipä Domi ihan niin hirveästi ole viime aikoina pelleilyt kun ollaan saatu palaset paikoilleen.
Kuulokoirakoulutuksella on ollut myös suuri vaikutus asiaan, koska oli tavoite johon edetä ja näin ollen tehtiin uusia harppauksia kun tuli samalla haastettua itseään ja opittua uutta. Varsinkin lisää rauhallisuuden tärkeydestä siinä kohtaa kun todettiin Miian kanssa, että Domi tarjoaa vähän liiankin herkästi toimintoja  ihan tavallisen lenkkeilyn aikana jos sille on ruokapalkkaa tiedossa ja miten ei vieläkään ollut tarpeeksi tiukat kriteerit. Siihen loppui siis Domin palkkaaminen ruualla lenkin aikana ja vieläkin tiukemmat kriteerit joista pitää kiinni. Domi rauhoittui kummasti kun ruoka jäi pois kuvioista (Domi on opetettu tarjoamaan toimintoja itsenäisesti ja aktiivisesti joka ei tässä vaiheessa ollut hyvä juttu) ja itsellä oli selkeä kriteeri jota noudattaa joten itsekkin pysyn rauhallisena. Nykyään Domi saa satunnaisesti palkkaa kun ulkona liikutaan, mutta pyrin siihen, että palkkaan ainoastaan rauhallisuudesta enkä siitä, että se yrittää tarjota liikaa eri toimintoja joka väsyttää koiran nopeasti.
Käsissä on erittäin energinen koira, mutta kun sitä energiaa osaa ohjata oikeaan suuntaa ja tietää mitä tekee niin lopputuloksena on koira joka lukee ajatuksia toisinaan ja yhteistyö toimii. _______________________________________________________________________________

Domi selvisi hengissä rakettien paukuttelusta. Klo 18 alkoi täällä vasta ensimmäiset pamahtelut eli oikeaan aikaan. Domia vähän ahdisti ensin eikä tiennyt miten olla, mutta sitten rauhottui omaan petiinsä ja rentoutui koko ajan enemmän. Klo 22 aikoihin käytiin vielä viimesen kerran ulkona ja ai että miten tyytyväinen olin Domiin. Se käveli nätisti hihna löysällä, ei pelännyt ja teki tarpeensa ongelmitta. En vaatinut siis, että kulkisi hihnassa kunnolla, mutta Domi päätti yllättää. Keskiyön aikoihin se makoili jo tassut kohti kattoa ja syvässä unessa. Ei pahemmin kiinnostanut kovimmatkaan paukkeet.

Tänään ollaan ulkoiltu pari tuntia. Ajettiin koirapuistoon jonka läheisyydessä ensin lenkkeiltiin tunti ja sitten piipahdettiin puiston puolella vielä jossa Domilla oli kaverina mäyräkoira.


Saatiin myös PetNetStore meidän yhteistyökumppaniksi! Mahtavaa. Tulevaisuudessa siis tiedossa Domin tuotetestailuja ja lähiaikoina voisin järjestää jonkunlaisen arvonnan tai jopa kilpailun blogin lukijoille (+anonyymit).