Ensimmäinen vuosi työkoirana

Domilla oli lauantaina vuosipäivä. Nimittäin Domilla tuli 5.12.2015 vuosi täyteen siitä hetkestä kun se valmistui virallisesti kuulokoiraksi. Vuoden aikana on kehitystä tapahtunut paljon ja Domi on kulkenut todella paljon mukana. Kaikkialla. Haasteitakin riittänyt ja riittää edelleen. Domi on opiskellut yhden uuden äänen; ovikellon. Ja muut äänet on saanut vahvuutta. Domille tärkein ja vahvin ääni on selkeästi kännykkä. Kännykkä on ääni johon Domi reagoi jokaisessa tilanteessa ja jopa ihmeellisissäkin paikoissa kuten silloin yhdellä kerralla kun kännykkä oli äänettömällä. Siinä missä Domi viime vuonna ei kyennyt kännykkää ilmoittamaan paikassa jossa oli kova hälinä mihin kännykän ääni hukkui niin tällä hetkellä kännykkä on niin vahva ääni, että ilmoittaminen onnistuu todella haastavissakin olosuhteissa ja keskittyminen on selkeästi parantunut vuoden aikana. Palohälytintä huudatettu silloin tällöin harvakseltaan muistutusmielessä ja Domi on vuoden aikana oppinut erottamaan äänet eikä sekoita enää, että milloin mennään maahan makaamaan (palohälytin) ja milloin viedään äänilähteen luokse (ovikello, kännykkä...). Herätyskelloa ollaan käytetty vähiten ja sen huomaa. Herätyskello on Domille haastavin kun kyseessä on melkoisen mukavuudenhaluinen koira. Se peiton alta tuleminen aamulla on olevinaan tosi vaikeaa Domin mielestä ja välillä on sitä mieltä, että herää yksinäsi eikä huvita nousta ilmoittamaan. :D Herätyskello kaipaa siis tehotreeniä ja ohjaajaltakin vähän enemmän panostamista ja vaatimista koiralta, koska se osaa kuitenkin kyseisen äänen jos vaan haluaisi ja malttaisi. Täytyy ottaa jokin superpalkka käyttöön joka motivoi bossua heräämään ja reagoimaan kelloon. Se herätyskello kun olisi aika oleellinen ääni kuitenkin kun muutaman kerran jäänyt heräämättä kun en kelloon reagoi (kuule). Ovikello opiskeltiin kuukausi sitten ja sen äänen oppimiseen ei kauaan mennyt. Vuosi on tuonut paljon varmuutta koiran tekemiseen ja se alkaa yleistämään ääniä joten uudet äänet on helppo oppia. Ainakin ne perusteet. Toistoja ovikello kuitenkin vielä vaatii varsinkin häiriötilanteissa ja muissa yllättävissä tilanteissa = haastamista jotta se perustilanne olisi erittäin helppo koiran mielestä. Eilen Domi aloitti treenaamaan uutta ääntä. Meillä kun vaihtui jääkaappi vähä aikaa sitten kun edellinen sanoi sopimuksen irti ja hajosi. Tuo uusi jääkaappi rupeaa piippaamaan jos ovi jää auki joten Domi olisi tarkoitus opettaa siihen ääneen jos joskus tulevaisuudessa omistan itse samantyylisen jääkaapin mikä piippaa jos jää auki.

Äänet sujuu, mutta miten käytös? Domi on kulkenut niin paljon mukana, että on tottunut jo vähän kaikkeen. Kaikista parhaiten se käyttäytyy paikoissa joissa on paljon häiriötä ja hälinää kuten kaupat ja muut vastaavat paikat joissa se osaa kävellä nätisti hihnassakin. Domi tietää miten eri paikoissa kuuluu mennä. Muiden ihmisten kanssa innostuu edelleen välillä vähän liikaa, mutta tämä ongelma koskee enimmikseen enää vain tuttuja ihmisiä. Vieraiden kanssa Domi menee tilanteen mukaan ja lukee ihmisestä, että miten voi käyttäytyä kenenkin kanssa. Taidontarkistustesti on ensi vuonna ja siinä ei sallita edes sitä, että koira nousee nätisti vasten joten tuohon pientä tehotreeniä ennen testiä, mutta muuten en jaksa puuttua, koska en koe ongelmaksi. Ihmiset kun mielummin haluaa tuon nousevan rauhallisesti vasten niin ei tarvitse kyyristyä koiran päälle rapsuttelemaan. Domin jaksaminen ja stressinsietokykykin on kasvanut huimasti vuoden aikana. Alkuvaiheessa saattoi pientä stressiä puskea herkemmin uusissa tilanteissa ja se näkyi turkin hilseilynä ja keskittymiskyky ihan hakoteillä. Nykyään Domi ei jaksa stressata pahemmin mistään asioista ja jaksaakin paljon enemmän. Esimerkkinä messariviikonloppu. Domi jaksoi olla aamusta asti päivät messarissa ongelmitta eikä tullut ylikierrosongelmaakaan missään vaiheessa (yliväsymys) vaan koira pysyi koko ajan suht tasaisena ja normaalitilassa. Sunnuntaina makoili ja tuhisi tyytyväisenä messarihälinässä. Käytöksessä ainoa isompi ongelmakohta on edelleen hihnassa kulkeminen. Olisi niin ihana vaan vetää joka paikkaan. Hihnakäytöksen kanssa tehty töitä ja tullaan tekemään jatkossakin jotta siihen jotain tolkkua vielä saadaan. Voi olla, että keväällä käydään jossain koirakoulussa hihnakurssilla jos joku vääntäisi rautalangasta asiat tämän ohjaajankin päähän.

Domi on vuoden aikana kokenut ja nähnyt paljon. Koulussa ja töissä mukana oleminen, valmistujaisjuhlat kaupungintalolla, sairaaloissa ja lääkärien moikkaaminen, Ruotsin reissu, laivalla seikkailu, oikeus käyttää valjaita tokokokeissa, uusia ääniä, kahviloissa hengailua, kaupoissa käymistä, Lahden ja Helsingin stadion...Miten monessa tilanteessa onkaan pelastanut nuo Domin työvaljaat ja oikeus kulkea mukana. Ei tarvitse miettiä koiran jättämistä kotiin kun kesähelteillä ei voi autoonkaan jättää tai kaikki Helsingin reissut ja muut vastaavat. Domi on päässyt moneen paikkaan mihin kaikilla muilla koirilla ei ole oikeutta mennä. Miten paljon se on helpottanut omaa arkea kun koira kulkee siinä vierellä ja saa tulla mukana. Eikä se Domin elämä ole pelkkää työtä vaikka kuulokoira onkin periaatteessa töissä 24/7 äänien suhteen. Paljon ollut ns. "vapaa-aikaa" ja Domi on saanut elää normaalia seurakoirankin elämää kaiken muun touhuamisen ohella, koska pitäähän sitä välillä päästä vähän tuulettumaan ja nollailla aivoja. Kuka sitä töitä jaksaisi tehdä koko ajan ellei olisi toisenlaistakin elämää ja kunnon palkat jotka jaksaa motivoida bossua vaikeissakin tilanteissa.