Suomen kuulo- ja tukikoirat ry
Kuulokoira auttaa kuuroa tai huonokuuloista omistajaansa ilmoittamalla tälle ympäristön äänistä. Koira opetetaan ilmaisemaan omistajalleen tärkeitä ääniä, kuten ovikello, puhelin, palovaroitin tai omistajan nimen lausuminen. Koira ilmoittaa joko tassulla koskettamalla tai kuonolla tönäisemällä jonka jälkeen koira johdattaa äänilähteen luo (esim. puhelin) tai siitä pois (esim. palohälytin)
Kuulokoira on monipuolinen apu, joka toimii sekä sisällä että ulkona. Kuulokoirasta on hyötyä sekä huonokuuloiselle että kuurolle. Kuulokoira parantaa monin tavoin omistajansa elämänlaatua ja lisää myös tunnetta oman elämän hallinnasta. Koirasta on apua arkipäivän kuulemisongelmiin, mutta toisaalta koira helpottaa kuulovamman aiheuttamaa eristäytymistä. Koira tuo myönteisiä kokemuksia ja tuntemuksia omistajalleen, sillä sen kanssa voi olla vuorovaikutussuhteessa; antaa ja saada, opettaa ja oppia. Koira edistää sekä fyysistä että psyykkistä hyvinvointia mm. viemällä omistajansa säännöllisesti ulkoilemaan.
Koulutus alkaa keväisellä kurssiviikonlopulla, jossa opiskellaan koirankoulutuksen perusteita ja tutustutaan muihin koulutuksen aloittaviin koirakoihin. Koulutusviikonlopun jälkeen koirakolle nimetään yhteistyökouluttaja, jonka ohjauksessa koulutus etenee. Osalle koirakoista nimetään myös vapaaehtoinen tukihenkilö, joka auttaa koulutuksessa.
-kevään ja syksyn välillä opetetaan kotona kouluttajan ja mahdollisen tukihenkilön avulla koiralle äänet ja muita juttuja mitä tarvitseekaa opiskella, että käytöstesti menee läpi ja koira valmistuu viralliseksi kuulokoiraksi-
Syksyllä koirakko osallistuu toiseen koulutusviikonloppuun, jonka aikana päästään tekemään käytännön harjoituksia, syventämään omaa osaamista ja tutustumaan myös jo valmiiden kuulo- ja tukikoirien omistajiin. Kurssiviikonloppujen paikat pyritään valitsemaan eri puolilta Suomea koulutukseen osallistuvien koirakoiden asuinpaikkojen perusteella. Ennen valmistumistaan viralliseksi kuulokoiraksi koira suorittaa ympäristötestin, jossa arvioidaan sen käyttäytymistä omistajansa seurassa kaupungilla. Myös tukikoiraksi valmistuvat koirat suorittavat ympäristötestin ennen työliivien saamista, vaikka tukikoirilla ei vielä olekaan kuulo-, avustaja- ja opaskoiria vastaavaa lainsäädännöllistä asemaa.
Ja tämän asian eteen tehdään koko ajan töitä ja jaetaan tietoa eteenpäin niin paljon kuin mahdollista.
Hakijoita ja koirien tarvitsevia on enemmän kuin mitä koiria pystytään kouluttamaan.
Koiran on hakuhetkellä oltava noin 1-3 vuoden ikäinen ja
perustottelevainen. Yhdistyksen jäsenet saavat jäsenetuna alennusta
yhteistyökouluttajiemme koulutuksista (mm. Koirakoulu Visio) ja
kursseista. Yhdistys neuvoo jäseniään sopivan koiran hankinnassa.
Parhaan tuen kuulo- tai tukikoiran hankintaan ja koulutukseen saa
liittymällä jäseneksi jo ennen pennun hankintaa.
Kuulokoiran rotu ei ole etusijalla.
Vuonna 2016 alkaviin koulutuksiin koiran on lisäksi oltava tutkittu perinnöllisten sairauksien varalta Suomen Kennelliiton PEVISA –ohjelman mukaisesti. Mikäli koira on sekarotuinen, päättää yhdistys vaadittavista terveystutkimuksista. Yhdistys päättää myös, voidaanko koiraa ottaa koulutettavaksi, mikäli tutkimustuloksissa on huomautettavaa. Hakuehdot täyttävät koirakot kutsutaan alkukokeeseen, jossa arvioidaan koirakon yhteistyötä sekä koiran arkitottelevaisuutta ja luonnetta. Alkukoe ei ole tottelevaisuuskoe, vaan vapaamuotoinen testitilanne, jossa saa käyttää apunaan makupaloja ja jossa koiralle saa puhua. Alkukokeessa koiran on osattava: ohittaa toinen koira, antaa vieraan henkilön tervehtiä itseään ja omistajaansa, tulla kutsuttaessa luokse, istua tai maata paikoillaan minuutin ajan ja odottaa omistajansa kanssa rauhallisena 10–15 minuuttia.
Kaikki hakemukset arvioidaan kokonaisuutena, eikä yksittäinen tekijä estä koulutusta kuulo- tai tukikoiraksi. Mikäli koirakko ei täytä hakuehtoja, mutta omistaja haluaa silti kouluttaa koirastaan kuulo- tai tukikoiran, voi hän itse kustantaa koulutuksen yhteistyökouluttajan avulla. Koira voi koulutuksen jälkeen suorittaa ympäristötestin ja valmistua kuulo- tai tukikoiraksi kuten yhdistyksen tuella koulutetut koirat.
Seuraavat asiakasvalinnat tehdään syksyllä 2014 ja alkuvuonna 2015.
Kuulokoirakoulutukseen haetaan Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:n kautta, joka myös auttaa tarvittaessa koiran valitsemisessa. Ennen koiran hankintaa kannattaa ottaa yhteyttä yhdistykseen. Koiraa ei välttämättä tarvitse hankkia, jos omistaa jo sopivan koiran. Kuulokoiran kouluttaminen aloitetaan yleensä äänilähteellä, jota voi itse hallita, esimerkiksi langattomalla ovikellolla. Keskimäärin koulutus kestää noin kaksi vuotta, mutta mahdollisuus on valmistua nopeamminkin jos koira jo osaa.
Voiko kuulokoiran kanssa harrastaa?
Tottakai ja suositeltavaa onkin, että sen koiran kanssa jotain puuhailtaisiin. Joko sitten kotona tai ihan jossain treeniryhmässä. Ja oli se sitten mitä tahansa. Ihan sen koiran fyysisen ja henkisen jaksamisen mukaan valitsee harrastuslajeja, että jaksaa myös toimia kuulokoirana. Kuulokoirahan on töissä 24/7, mutta monellako se kännykkä vaikka soi ihan koko ajan? Niinpä.
Itse laitan jopa metsälenkeillä ja treeniaikoina puhelimen äänettömälle ellen tarkoituksella testaa Domia, että ilmoittaako jos vaikka on hyvät nuuskutteluhetket kesken metsälenkillä (on muuten aina ilmoittanut. Ilmoittaa vaikka olisi painileikit kesken koirakaverien kanssa.). Sen lisäksi, että Domi opiskelee kuulokoiraksi niin harrastaa kilpailutasolla tokoa ja koirafrisbeetä. Tokoa treenataan muutaman kerran viikossa kotona, ulkona tai jopa ryhmätreeneissä milloin missäkin. Frisbeetä tulee nyt jatkossa treenattua 1-2 kertaa viikossa säännöllisesti. Sen lisäksi pyöräillään ja satunnaisesti Domi jäljestää. Hyvin on jaksanut tähän asti. Työkoiran kanssa on vaan entistä tärkeämpää muistaa lepopäivät harrastuksienkin kanssa ettei se pala loppuun ja ei jaksaisi tehdä enää sitä päätyötään (ilmoittaa äänistä), mutta kun muistaa pitää ne lepopäivät ja harrastaa sen koiran aktiivisuuden mukaan niin kuulokoirakoulutus ei ole este sille. :)
Domista kuulokoira
Olen syntymästä asti ollut "puolkuuro" (hyvä muuten ottaa huomioon jos joku teistä meidät bongailee tuolla maailmalla. Ei kannata huudella selän takana vaan tulee rohkeasti siihen lähelle jos on asiaa. ;)). Kuulen ainoastaan oikean puolimmaisella korvalla. Vasen on täysin kuuro. Eikä vasemmalla puolella ole edes korvakäytävää tai mitään muutakaan oleellista mitä tarvittaisiin kuulemiseen. Korvanlehti on aikoinaan rakennettu. Suuntakuulosta ei tietoakaan jonka ansiosta saan olla tuolla liikenteessä todella tarkkana ellen halua jäädä auton alle.
Domin tullessa taloon en vielä kuulokoirista mitään tiennyt. Mutta Domin ollessa noin vuoden luin jostain mistälie koiralehdestä kuulokoiraoppilaasta Jekusta joka on labradorinnoutaja ja omistaja kirjoittelee blogia jossa kerrotaan Jekun koulutuksen etenemisestä ja siitähän se idea sitten lähti. Ensin juttelin ja kyselin Jekun omistajalta kaikenlaista näihin liittyen ja sitten...
...Hain koulutukseen mukaan vuoden 2012 syksyllä. Täytettiin paperit ja lähetettiin ne Suomen kuulo- ja tukikoirayhdistykseen, mutta alkuvuodesta ei sitten uusia koirakoita valittu muutoksien takia. Vuoden kuluttua (2013 syksyllä) kummminkin tulivat yhdistyksestä käymään meillä tarkistamassa tilanteen ja tultiin siihen päätökseen, että me aloitamme koulutuksen vuodenvaihteen jälkeen ja niin sitten viime helmikuussa suunnattiin kuonot kohti Tamperetta ja ihka ensimmäistä kuulokoirien koulutusviikonloppua. Koulutusviikonlopun aikana käsiteltiin perusasioita liittyen koirien kouluttamiseen, yhdistyksestä tietoa ja kuulo- ja tukikoirien kouluttamisesta. Kirjoitettiin sopimuspaperit ja listattiin tavoitteet.
Miia (kouluttaja) käy meillä täällä kotona silloin tällöin katsomassa miten asiat etenee ja neuvoo jos tarvetta. Tällä hetkellä keskitytään Domin hihnakoulutukseen kun äänet jo valmiina.
Domilla oli koulutuksen alkaessa ikää noin 2,5 vuotta. Jälkeenpäin kun ajattelee niin ihan hyvä ettei aikaisemmin koulutusta edes aloitettu. On tuo otus sen verran kasvanut sen vuoden odottelun aikanakin ja itse ohjaajalle tullut kärsivällisyyttä, ehkä hitusen lisää.
Koulutuksen alettua Domi on kulkenut säännöllisen epäsäännöllisesti koulussa mukana koska voi. Tarviiko siihen muuta syytä. Se kulkee mukana koulussa, kaupungilla, kaupoissa, kahviloissa ja ihan mihin vain menen. Kun liikutaan kaupungilla niin monet ihmiset tulee kyselemään, että saako silittää ja höpisemään niitä näitä. Kivaa varsinkin kun olen itse melko sosiaalinen ihminen joka tykkää höpistä varsinkin koirista paljon. Mielenkiinnolla myös seuraan minkälainen vaikutus Domilla on muihin ihmisiin. Miten paljon se piristää muita ihmisiä kun saavat sen lyhyen hetken rapsutella tuota pusukonetta. Uskon myös, että kun Domi kulkee koulussa mukana niin sillä on rauhoittava vaikutus opiskelutilanteessakin ja rauhoittaa sen ympäristön.
Kesän olin mykkänä leikkauksen takia ja tuli siinäkin opittua uutta ja neuvonkin jokaista, että olkaa vaikka viikko puhumatta koiralle ja käyttäkää pelkkää kehonkieltä. Tapahtuu ihmeitä. ;)
Suhde syveni ja toimii entistä paremmin meidän kohdalla. Se on melko hieno tunne kun koira toimii todella pienistä käsimerkeistä ja muista eleistä. Eipä tarvitse omaa ääntä kuluttaa höpisemällä turhia joista se koira ei edes puoliakaan ymmärrä.
Elokuussa käytiin kokeilemassa testiä ja Domi oli sitä mieltä ettei osaa kävellä hihnassa ja testaajat ei arvostannut pusuvastaanottoa joten uusiksi meni. Kuukauden päästä uusi yritys, uudella asenteella.
Miten Domin kuulokoirakoulutus on auttanut minua?
Tarkkailen kuuloni takia todella paljon ympäristöä, käytän normaalia ihmistä enemmän energiaa siihen kuulemiseen, tarkkailen kännykkää todella usein, kääntyilen ulkona katsomaan koko ajan taakseni, että tuleeko sieltä pyöräilijä tai jotain muuta yhtä ärsyttävää. Ja ihan turha tuolla kaupungilla huudella minun nimeäni kun en osaa paikantaa sitä. ;)
Mutta onneksi on Domi. Domi ilmoittaa kännykän isommassakin häiriössä enkä enää läheskään niin paljon tarkkaile puhelinta vaan luotan, että Domi sen kyllä ilmoittaa jos tarve. Aamuisin ei tarvitse murehtia heräämistä, kun tietää että Domi kyllä reagoi herätyskelloon eikä luovuta ennen kun olen päässyt ylös sängystä. Ja koska koirat on fiksuja ja yhden tehtävän kun annat niin se rupeaa yhdistämään. Domi reagoi nykyään myös jos takaa tulee pyöräilijä tai paljon ihmisiä niin se rupeaa tuijottamaan minua ja yrittää sillä tavalla kertoa että siirry sivuun siitä/varo.
Tulevaisuudessa Domi tulee myös opiskelemaan minuun nimeen reagoimisen jotta se osaa sitten näyttää mistä suunnasta joku minua huutelee. Sinne kouluunkin tulee ihme kyllä lähdettyä suuremmalla motivaatiolla kun tietää, että voi ottaa koiransa mukaan ja ottaa sen vaikka koulutustilanteena ellei muuten jaksaisi.
Domi toivottavasti valmistuu tasan kuukauden päästä jonka jälkeen se on virallinen kuulokoira oikeuksien kera. Tulen kuitenkin pyörimään näissä jutuissa mukana ja aion tehdä jotain asioiden eteen, että näiden kouluttaminen tulee jatkumaan tulevaisuudessakin ja saadaan kuulo- ja tukikoiria koulutettua kaikille niille jotka sitä tarvitsee. Toivon myös, että kuulo-, tuki-, avustajakoirat ja muutkin hyötykoirat on vielä joku päivä kaikella tavalla opaskoirien tasolla. Pitkä matka, mutta ehkä vielä joku päivä?
Koulutukseen liittyy suurena osana myös koiran maltillinen käyttäytyminen niin kotona kuin myös liikkuessa ihmisten ilmoilla. Koira joka on töissä niin siihen EI kosketa ilman lupaa eikä myöskään syötetä nameja! Domi rakastaa kaikkia vieraita ihmisiäkin erittäin paljon ja innostuu jos sille puhuu joten maltillinen rauhallinen kohtaaminen on ihanne. Sanon melko napakasti kyllä takaisin jos joku tulee tuosta noin vain lääppimään eikä ymmärrä perääntyä jos pyydän. Silloin saa kuulla melkoisen saarnan asiasta. Alkaa ärsytyskynnys täyttymään pikkuhiljaa kun ihmiset ei tajua. Kysy aina ensin lupa ja koske vasta sitten jos lupa tulee. Itse useimmiten annan luvan jos osataan nätisti kysyä eikä meillä ole juuri sillä hetkellä menossa mitään erityisen tärkeää meneillään, koska tiedän miten paljon se lyhyt rapsutustuokio voi ilahduttaa sen henkilön päivää. Pieni koira, mutta suuri ilo niin itselle kuin muillekkin ympärillä olijoille. Ei näitä koiria turhaan kouluteta avustamaan tai sanota ihmisen parhaimmaksi ystäväksi. Sitä ne nimenomaan on.
MTV3 uutispätkä avustavista koirista (myös kuulokoirista): http://www.katsomo.fi/?progId=397557
Kuulokoiran rotu ei ole etusijalla.
Vuonna 2016 alkaviin koulutuksiin koiran on lisäksi oltava tutkittu perinnöllisten sairauksien varalta Suomen Kennelliiton PEVISA –ohjelman mukaisesti. Mikäli koira on sekarotuinen, päättää yhdistys vaadittavista terveystutkimuksista. Yhdistys päättää myös, voidaanko koiraa ottaa koulutettavaksi, mikäli tutkimustuloksissa on huomautettavaa. Hakuehdot täyttävät koirakot kutsutaan alkukokeeseen, jossa arvioidaan koirakon yhteistyötä sekä koiran arkitottelevaisuutta ja luonnetta. Alkukoe ei ole tottelevaisuuskoe, vaan vapaamuotoinen testitilanne, jossa saa käyttää apunaan makupaloja ja jossa koiralle saa puhua. Alkukokeessa koiran on osattava: ohittaa toinen koira, antaa vieraan henkilön tervehtiä itseään ja omistajaansa, tulla kutsuttaessa luokse, istua tai maata paikoillaan minuutin ajan ja odottaa omistajansa kanssa rauhallisena 10–15 minuuttia.
Kaikki hakemukset arvioidaan kokonaisuutena, eikä yksittäinen tekijä estä koulutusta kuulo- tai tukikoiraksi. Mikäli koirakko ei täytä hakuehtoja, mutta omistaja haluaa silti kouluttaa koirastaan kuulo- tai tukikoiran, voi hän itse kustantaa koulutuksen yhteistyökouluttajan avulla. Koira voi koulutuksen jälkeen suorittaa ympäristötestin ja valmistua kuulo- tai tukikoiraksi kuten yhdistyksen tuella koulutetut koirat.
Seuraavat asiakasvalinnat tehdään syksyllä 2014 ja alkuvuonna 2015.
Kuulokoirakoulutukseen haetaan Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:n kautta, joka myös auttaa tarvittaessa koiran valitsemisessa. Ennen koiran hankintaa kannattaa ottaa yhteyttä yhdistykseen. Koiraa ei välttämättä tarvitse hankkia, jos omistaa jo sopivan koiran. Kuulokoiran kouluttaminen aloitetaan yleensä äänilähteellä, jota voi itse hallita, esimerkiksi langattomalla ovikellolla. Keskimäärin koulutus kestää noin kaksi vuotta, mutta mahdollisuus on valmistua nopeamminkin jos koira jo osaa.
Voiko kuulokoiran kanssa harrastaa?
Tottakai ja suositeltavaa onkin, että sen koiran kanssa jotain puuhailtaisiin. Joko sitten kotona tai ihan jossain treeniryhmässä. Ja oli se sitten mitä tahansa. Ihan sen koiran fyysisen ja henkisen jaksamisen mukaan valitsee harrastuslajeja, että jaksaa myös toimia kuulokoirana. Kuulokoirahan on töissä 24/7, mutta monellako se kännykkä vaikka soi ihan koko ajan? Niinpä.
Itse laitan jopa metsälenkeillä ja treeniaikoina puhelimen äänettömälle ellen tarkoituksella testaa Domia, että ilmoittaako jos vaikka on hyvät nuuskutteluhetket kesken metsälenkillä (on muuten aina ilmoittanut. Ilmoittaa vaikka olisi painileikit kesken koirakaverien kanssa.). Sen lisäksi, että Domi opiskelee kuulokoiraksi niin harrastaa kilpailutasolla tokoa ja koirafrisbeetä. Tokoa treenataan muutaman kerran viikossa kotona, ulkona tai jopa ryhmätreeneissä milloin missäkin. Frisbeetä tulee nyt jatkossa treenattua 1-2 kertaa viikossa säännöllisesti. Sen lisäksi pyöräillään ja satunnaisesti Domi jäljestää. Hyvin on jaksanut tähän asti. Työkoiran kanssa on vaan entistä tärkeämpää muistaa lepopäivät harrastuksienkin kanssa ettei se pala loppuun ja ei jaksaisi tehdä enää sitä päätyötään (ilmoittaa äänistä), mutta kun muistaa pitää ne lepopäivät ja harrastaa sen koiran aktiivisuuden mukaan niin kuulokoirakoulutus ei ole este sille. :)
Olen syntymästä asti ollut "puolkuuro" (hyvä muuten ottaa huomioon jos joku teistä meidät bongailee tuolla maailmalla. Ei kannata huudella selän takana vaan tulee rohkeasti siihen lähelle jos on asiaa. ;)). Kuulen ainoastaan oikean puolimmaisella korvalla. Vasen on täysin kuuro. Eikä vasemmalla puolella ole edes korvakäytävää tai mitään muutakaan oleellista mitä tarvittaisiin kuulemiseen. Korvanlehti on aikoinaan rakennettu. Suuntakuulosta ei tietoakaan jonka ansiosta saan olla tuolla liikenteessä todella tarkkana ellen halua jäädä auton alle.
Domin tullessa taloon en vielä kuulokoirista mitään tiennyt. Mutta Domin ollessa noin vuoden luin jostain mistälie koiralehdestä kuulokoiraoppilaasta Jekusta joka on labradorinnoutaja ja omistaja kirjoittelee blogia jossa kerrotaan Jekun koulutuksen etenemisestä ja siitähän se idea sitten lähti. Ensin juttelin ja kyselin Jekun omistajalta kaikenlaista näihin liittyen ja sitten...
Miia (kouluttaja) käy meillä täällä kotona silloin tällöin katsomassa miten asiat etenee ja neuvoo jos tarvetta. Tällä hetkellä keskitytään Domin hihnakoulutukseen kun äänet jo valmiina.
Domilla oli koulutuksen alkaessa ikää noin 2,5 vuotta. Jälkeenpäin kun ajattelee niin ihan hyvä ettei aikaisemmin koulutusta edes aloitettu. On tuo otus sen verran kasvanut sen vuoden odottelun aikanakin ja itse ohjaajalle tullut kärsivällisyyttä, ehkä hitusen lisää.
Kesän olin mykkänä leikkauksen takia ja tuli siinäkin opittua uutta ja neuvonkin jokaista, että olkaa vaikka viikko puhumatta koiralle ja käyttäkää pelkkää kehonkieltä. Tapahtuu ihmeitä. ;)
Suhde syveni ja toimii entistä paremmin meidän kohdalla. Se on melko hieno tunne kun koira toimii todella pienistä käsimerkeistä ja muista eleistä. Eipä tarvitse omaa ääntä kuluttaa höpisemällä turhia joista se koira ei edes puoliakaan ymmärrä.
Elokuussa käytiin kokeilemassa testiä ja Domi oli sitä mieltä ettei osaa kävellä hihnassa ja testaajat ei arvostannut pusuvastaanottoa joten uusiksi meni. Kuukauden päästä uusi yritys, uudella asenteella.
Miten Domin kuulokoirakoulutus on auttanut minua?
Tarkkailen kuuloni takia todella paljon ympäristöä, käytän normaalia ihmistä enemmän energiaa siihen kuulemiseen, tarkkailen kännykkää todella usein, kääntyilen ulkona katsomaan koko ajan taakseni, että tuleeko sieltä pyöräilijä tai jotain muuta yhtä ärsyttävää. Ja ihan turha tuolla kaupungilla huudella minun nimeäni kun en osaa paikantaa sitä. ;)
Mutta onneksi on Domi. Domi ilmoittaa kännykän isommassakin häiriössä enkä enää läheskään niin paljon tarkkaile puhelinta vaan luotan, että Domi sen kyllä ilmoittaa jos tarve. Aamuisin ei tarvitse murehtia heräämistä, kun tietää että Domi kyllä reagoi herätyskelloon eikä luovuta ennen kun olen päässyt ylös sängystä. Ja koska koirat on fiksuja ja yhden tehtävän kun annat niin se rupeaa yhdistämään. Domi reagoi nykyään myös jos takaa tulee pyöräilijä tai paljon ihmisiä niin se rupeaa tuijottamaan minua ja yrittää sillä tavalla kertoa että siirry sivuun siitä/varo.
Tulevaisuudessa Domi tulee myös opiskelemaan minuun nimeen reagoimisen jotta se osaa sitten näyttää mistä suunnasta joku minua huutelee. Sinne kouluunkin tulee ihme kyllä lähdettyä suuremmalla motivaatiolla kun tietää, että voi ottaa koiransa mukaan ja ottaa sen vaikka koulutustilanteena ellei muuten jaksaisi.
Domi toivottavasti valmistuu tasan kuukauden päästä jonka jälkeen se on virallinen kuulokoira oikeuksien kera. Tulen kuitenkin pyörimään näissä jutuissa mukana ja aion tehdä jotain asioiden eteen, että näiden kouluttaminen tulee jatkumaan tulevaisuudessakin ja saadaan kuulo- ja tukikoiria koulutettua kaikille niille jotka sitä tarvitsee. Toivon myös, että kuulo-, tuki-, avustajakoirat ja muutkin hyötykoirat on vielä joku päivä kaikella tavalla opaskoirien tasolla. Pitkä matka, mutta ehkä vielä joku päivä?
Koulutukseen liittyy suurena osana myös koiran maltillinen käyttäytyminen niin kotona kuin myös liikkuessa ihmisten ilmoilla. Koira joka on töissä niin siihen EI kosketa ilman lupaa eikä myöskään syötetä nameja! Domi rakastaa kaikkia vieraita ihmisiäkin erittäin paljon ja innostuu jos sille puhuu joten maltillinen rauhallinen kohtaaminen on ihanne. Sanon melko napakasti kyllä takaisin jos joku tulee tuosta noin vain lääppimään eikä ymmärrä perääntyä jos pyydän. Silloin saa kuulla melkoisen saarnan asiasta. Alkaa ärsytyskynnys täyttymään pikkuhiljaa kun ihmiset ei tajua. Kysy aina ensin lupa ja koske vasta sitten jos lupa tulee. Itse useimmiten annan luvan jos osataan nätisti kysyä eikä meillä ole juuri sillä hetkellä menossa mitään erityisen tärkeää meneillään, koska tiedän miten paljon se lyhyt rapsutustuokio voi ilahduttaa sen henkilön päivää. Pieni koira, mutta suuri ilo niin itselle kuin muillekkin ympärillä olijoille. Ei näitä koiria turhaan kouluteta avustamaan tai sanota ihmisen parhaimmaksi ystäväksi. Sitä ne nimenomaan on.
MTV3 uutispätkä avustavista koirista (myös kuulokoirista): http://www.katsomo.fi/?progId=397557
Kuulokoirien blogeja:
 |
| Toivo on syntynyt 24.10.2009 Laukaassa lammastilalla ja on sekarotuinen Valmistui Kuulokoiraksi 28.8.2013. |
 |
| Jekku on 3,5 vuotias labradorinnoutaja joka valmistui kuulokoiraksi marraskuussa 2013. |
Ihana Domi!
VastaaPoista