keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Flatti tuli taloon osa 2

Alunperin piti tulla toinen bostoni, mutta ajan kuluessa totesin, että toistaiseksi en tahdo tukea bostonien jalostusta. Ehkä jossain vaiheessa myöhemmin, koska ainakin nyt näyttää siltä että asiat alkaa muuttumaan parempaan suuntaan. Askel kerrallaan. Paljon on kuitenkin tekemistä.

Siinäpä sitä olikin miettimistä, että mikäs rotu sitten jos ei bostoni. Tykkään monesta hyvin eri tyyppisestä koirasta ja uskon pystyväni sopeutumaan monelle sopivaksi ohjaajaksi. Mutta pitihän silti päättää mitä seuraavalta koiralta haluan. Lähdenkö vielä kouluttamaan kuulokoiraa ja jos niin mikä rotu. Noutajat ei vielä tässä vaiheessa ollut mietinnässä, koska Domilla on vihasuhde noutajiin ja nimenomaan labbiksiin. Myös tollerit ja kultainennoutaja oli pois listalta. Flattia olin joskus miettinyt.
Mietin staffia. Hyvin saman tyyppinen bostonin kanssa. Ongelmaksi vain muodostui, että olisi todennäköisesti olemassa liian iso riski ettei siitä koskaan tulisi kuulokoiraa ainakaan tähän talouteen ja elämäntilanteeseen koska liikun paljon ja koiran on kestettävä ympäristön ärsykkeet ja kovatkin paineet toisinaan. Jos siis haluaisin kuulokoiran kouluttaa seuraavastakin.

Kaiken mietinnän ja pohdiskelun päätteeksi päädyin vuosi sitten siihen, että katsotaan flattikortti läpi. Eihän siinä mitään menetä. Aina voi vaan katsoa. Miten Domi suhtautuu flattiin? Olihan flatti kuitenkin noutajista itselleni se tutuin noutaja. Ja noutajat (labbikset pääasiassa, mutta löytyy flattejakin joukosta) on ylivertaisia hyötykoirina joten miksipä ei sitä voisi harkita vähän enemmän tosissaan? Ruotsin puolelta tuli vinkki Ninjatähden kennelistä joten ei muuta kuin viestiä menemään pilke silmäkulmassa. Kesällä käytiin koiria katsomassa. Ja vielä toisenkin kerran kun pennutkin oli syntyneet. Sitten vielä kolmannen kerran ja sitten...
Piti miettiä pentua. Joskus 1-2 vuoden kuluttua, kun Domi jää eläkkeelle. Se olisi sopiva ajankohta, mutta sillä kolmannella kerralla ilmoitettiin, että jos tiedän jonkun hyvän kodin Popille niin saa ehdottaa. Siitä se idea lähti ja heti selvittämään, että miten asia toteutuisi jos ottaisinkin sen itelleni. Saisinhan lähes valmiin koiran (peruskoulutus) ja vieläpä leikattu uros eikä sieltä vilkkaimmasta päästä. Lähtökohdathan ei parhaimmat olleet, koska tähän taloon ei toista koiraa periaatteessa saisi ottaa. Alunperin kun oli tarkoitus hoitaa ensin omat leikkaukset kokonaan pois alta, ainakin isoimmat ennen kuin muutan omilleni ja leikkauksien piti olla syksyllä. Sain työharjoittelupaikan Mustista ja Mirristä, peruin leikkaukset tältä vuodelta. Asuntohakemus menemään ja odottelua. Popi tuli yhdeksi viikonlopuksi ja pääsin testaamaan miten Domi suhtautuu flattiin. Vastaanotto oli yllättävän positiivinen.

Asuntohakemuksen ja muutaman kyselyn jälkeen ehti jo miettiä, että ehtiikö sitä kämppää saada. Kovinkaan moni yksityinen vuokranantaja ei ollut kovin innoissaan koirista. Kunnes tajusin käyttää sanaa kuulokoira. Johan rupesi ihmisten mieli muuttumaan ja parista paikasta tulikin sitten vastauksia joissa ei heti tyrmätty koiraideaa. Kävin yhtä katsomassa eräs viikonloppu ja päätös oli melkeimpä siinä. Heti seuraavalla viikolla soitin ja ilmoitin, että otan kämpän. Sitten ilmoitus Popin omistajalle, että koira saa tänne tulla ja sitten odoteltiin. Popin piti tulla ekana nyt tällä viikolla ja tarkoitus oli, että lähdetään messariin, mutta messariin lähtö peruuntui ja Popi tulikin jo viime viikolla laumaan mukaan. Ensi viikolla pakataan kamat ja vaihdetaan osoitetta koirien kanssa (kaupunki pysyy samana) ja kohti uusia seikkailuita kahden täysin erilaisen koiran kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti