Suhde ja luottamus koiraan

Sekalainen päivitys vähän kaikesta yleisesti.

"En oo menos luotas ikinä mihinkää, mitä ikinä vaatiskaa
Ni pidän puolias ainiaan"

Ohjaajan ja koiran välinen suhde on kunnossa, kun…

• koira tulee ohjaajan luokse myös kutsumatta
  => Domi tarkkailee nykyään paljonkin missä menen ja kulkee mukana, mutta vain jos olen rauhallisen itsevarma ja luotan täysin siihen tilanteeseen. Jos olen vähääkään epävarma ja rupean hermoilemaan jolloin Domi rupeaa pelleilemään, hävittää korvansa ja menee hajujen perään. Syy luoksetulo-ongelmiin. Omistaja tarvitsee vain lisää varmuutta jota saa vain toistoja tekemällä ja antamalla koiralle enemmän tilaa/vapautta ja luottaa siihen. Kisaviikonloppu todisti, että kyllä se Domi osaa isossakin häiriössä jos olen itse rento ja nautin siellä tilanteessa olemisesta.
  
  
• koira pitää lenkillä yhteyttä ohjaajaan
   => Hihnakoulutuksen ansiosta Domi on ruvennut tarkkailemaan myös lenkeillä enemmän mitä teen ja vilkaisee välillä minuun päin sellaisella katseella, että meneekö nyt oikein. Kehun ja palkkaan siitä satunnaisesti.
  
  
• ohjaaja luottaa koiraan
   => Ohjaaja yrittää ainakin kovasti. ;) Kyllä se luottamus kasvaa koko ajan. Jälkeenpäin ajateltuna koira on aina luottanut, mutta omistaja ei niinkään. Yritän osata nähdä miten paljon Domi oikeasti osaa ja kuinka hyvin se toimii nykypäivänä ja suhde kehittyy koko ajan.
  
  
• koira odottaa ohjaajan käskyjä ja nauttii harjoituksista
   => Domi on oppinut käskystä -> käskyyn/vapautukseen tekniikkaan joten se jää aina odottamaan seuraavaa tehtävää vai tuleeko kenties vapautus ja leikkimistä.
  
  
• koiran ja ohjaajan välinen yhteistyö toimii
   => Yhteistyö toimii mahtavasti kunhan itse muistan olla rauhallisen itsevarma ja johdonmukaisuuskaan ei ole pahasta. Koira kyllä tekee mitä pyydetään ja haluaa tehdä. Vähän voisi löysätä omia ruuveja päästään vaikka tietyt säännöt pitää olla jonka aiheet voidaan käydä läpi vielä myöhemmin.
  
  
• koira luottaa ohjaajaansa niin, että se pystyy rentoutumaan ohjaajan seurassa eri paikoissa
   => Tämän asian suhteen ollaan kehitytty todella paljon Domin elinaikana ja kehitytään koko ajan lisää. Vanhoista teksteistä käy ilmin miten vilkas ja energinen pieni bostoniriiviö Domi on ollut. Rauhoittumisesta ei tullut mitään missään häiriössä ja vetäisi ylikierroksille herkästi. En enää muista miten tarkalleen lähdettiin asiaa ratkomaan, mutta nykypäivänä tilanne on se, että esim. tokotreeneissä jos sanon "Vapaa/maaten" joka tarkoittaa, että nyt voit ottaa rauhallisesti eikä tehdä mitään hetkeen. Siinä se joko nuuskuttelee kentänlaidalla hajuja tai makoilee rauhallisesti katsellen muiden suorituksia.
  
  
• koira hyväksyy ohjaajan tekemät hoitotoimenpiteet
  => Domi on ennen luovutusikää jo oppinut hoitotoimenpiteisiin eikä niissä ole ongelmaa. Joskus murrkuaikana kerran taisi tosissaan tapella vastaan, mutta siihen se jäi. Saan vääntää Domin minkälaiseen solmuun haluan ja tehdä mitä tahansa toimenpiteitä. Eläinlääkärissäkin se tarjoaa innoissaan vaan tassua. Ei se kynsisaksia, korvan- ja silmienpuhdistusta rakasta, mutta ei se myöskään tee mitään. Vähän ohi aiheenkin: Domi tykkää pesun jälkeistä kuivaamista. Ensin se pyörii pari kertaa pyyhkeen sisällä jonka jälkeen se käy istumaan ja tarjoaa tassuja vuorotellen, että voin kuivata ne. :D
  
  
  
  
  
  
  
  
  Luottamus: Kuten sanottu, että Domi kyllä luottaan minuun ja minä siihen. Domi turvautuu minuun pelottavissa tilanteissa tai jos se kohtaa jonkun "mörön" (näitä se näkee edelleen välillä ulkona eikä edes murkkuikäinen) ja hakee rohkaisua. Jos itse menen jonkun pelottavan asian viereen tai kosken jotain tavaraa mitä Domi pelkää niin se tulee lähemmäksi nuuskuttelemaan sitä ja kohta jo koskettaakin sitä. Domille on opetettu "koske" -käsky melko vahvaksi ja käytetäänkin sitä ns. "turvasanana" tuommoisissa tilanteissa. Se on helppo käsky Domille ja se osaa sen. Kohta se jo läimii tassulla sitä pelottavaa esinettä näin esimerkkinä. Varmaan meidän välinen luottamus ja suhden vahvuudesta kertoo sekin, että Domi uskaltaa mennä ja kiivetä mihin vain minkä paikan sille näytän. Vaikka se ei näkisi mitä toisella puolella on niin se menee ja täysillä. Se kiipeilee puissa, aidoilla, kivillä.
  
  
  
  
  

  

  "Namia!!!"

  
  
   
  Johdonmukaisuus: "se mikä on kiellettyä ja mikä ei, pätee aina. Ollaan koiran suhteen niin johdonmukaisia ja yksiselitteisiä kuin pystytään – tämä helpottaa koirankin elämää. Ei kuitenkaan täytetä koiran elämää kielloilla. Ollaan koiralle reiluja."
  
  
  Tämän suhteen meillä olisi vielä töitä tehtävä. Kuten aikaisemmin mainitsin niin täytyisi oppia antamaan enemmän vapautta Domille ja luottamaan siihen, että kyllä se osaa ja tekee myös esim. vapaanakin, mutta tietyt säännöt ja johdonmukaisuus pitäisi olla.
  Pari asiaa joiden suhteen haluan olla johdonmukainen ja päättää tarkalleen miten asiaa käsitellään: 
  - Hihnassa kulkeminen. Ei vetämistä missään tilanteessa ilman erillistä vetokäskyä!
  - Vieraiden moikkaaminen. Suurin ja ehkä vaikein ongelma, koska koira on siihen niin tottunut ja reagoi ovikelloon. Vieraiden päälle ei saisi hyppiä eikä muutenkaan tarvitse huomioida. Sitten kun Domi olisi rauhallinen niin siinä vaiheessa vieraat saisivat tottakai silittää koiraa ja leikkiä sen kanssa ilman turhaa riehumista. Kunhan muutan joskus omaan asuntoon niin sinne tulee oveen kyltti jossa lukee "Ei katsekontaktia, ei kosketusta, ei huomioida koiraa!" Tähän asiaan on saatava jokin ratkaisu. Ovikellosta pitäisi myös tehdä neutraali asia. Eli se ei olisikaan iso juttu eikä tartte rynnätä ovelle heti pomppimaan. Vaan siitäkin voisi tulla ilmoittamaan omistajalle tökkäämällä. ;) Ehkäpä kuulokoiratreeneistä voisi olla hyötyä tähän.