Koipieläin

Pentu jatkaa kasvuaan. Jalat kasvaa kovaa vauhtia ja painoakin yli 5 kiloa. Ikää 15vk eli viikon päästä tehosterokotus ja sitten ei tarvitsekaan rokotuksia miettiä vuoteen. Korvatkin ovat välillä pystyssä joten kaipa nekin sieltä nousee ajallaan. Pentupannatkin jäi pieneksi ja Miki saa nyt lainata Domin pantoja. Mikille meni myös Domin ruffwearin valjaat. Domi saa uudet kesän aikana. Mikillä ja Domilla on korkeuseroa enää 5cm jos sitäkään. Kohta menee ohi. Lähes kaikki luulee Mikiä pinserin pennuksi.

On ollut hauska huomata omaa muutosta kahden koiran välillä. Mikin kanssa ei tule mietittyä hirveästi asioita vaan asiat menee omalla painollaan ja arki on todella rauhallista ja tasaista. Hermotkin pysyy kasassa enkä ole vielä kertaakaan menettänyt hermojani pennun vintiötouhuihin. Miki ei yritä pahemmin enää purra minua (ei edes kiihtyessään) tai tavaroita jotka ei ole koirille. Vieraita se huijaa senkin edestä ja kokeilee hampaitaan vieraiden käsiin jos saa tilaisuuden. Ihan kuten Domi aikoinaan. Mutta pikkuhiljaa alkaa maitohampaat tippuilemaan niin menee pahin järsimisintokin ohi. Vielä se ei kuitenkaan ole mitään tuhonnut (toistaiseksi) edes yksinollessaan.

Löytyi vihdoin ja viimein sekin asia mikä Mikiä epäilyttää. Portaikot/rappuset. Kävelee seinänvierustaa pitkin. Ihan kuten Domi. Tästä kuitenkin taidettiin jo päästä yli kun eilen käveli rappusia ilman mitään ongelmaa. Ja jännityksestä huolimatta oli kuitenkin aina utelias ja se vei lopulta voiton. Muuta jännityksenaihetta ei olla kohdattu. 

Maailma avartuu päivä päivältä enemmän ja hajumaailmat laajenee. Ulkona on kaikenlaista mielenkiintoista nähtävää ja haisteltavaa. Miki onkin jo oppinut nostamaan koipeansa ja ymmärtää vähän merkkailustakin. Menee hajujenkin perässä enemmän joka omalla tavallaan hyväkin asia, koska se vie huomion pois ohikulkevista ihmisistä ja mielentila pysyy rauhallisempana. 

Miki harjoitteleekin tällä hetkellä ohituksia, koska kaikki olisi niiiin ihanaa ja voisi moikata jokaisen. Kontakti onneksi edelleen vahva joten useimmiten luopuu helposti ja nopeasti kohteesta. Ohituksissa treenattavaa innokkuuden vuoksi, mutta muuten hihnassa kulkeminen on ylpeydenaihe. Tein sen ja omistan koiran joka ei vedä hihnassa. Miki kävelee vierellä tai vähän edessä. Ja sitä vahvistetaan edelleen jotta pysyykin vahvana ja vierellä kulkeminen on se juttu eikä hihna kireällä meneminen. Ei provosoidu vaikka Domi olisi mukana ja vetää hihnassa. Toinen hieno juttu (ohjaajan osalta) on se, että Miki nukkuu edelleen omalla pedillään tai rahilla/sohvalla yöt. Domihan tuli sänkyyn nukkumaan pari viikkoa sen jälkeen kun kotiutui, koska en jaksanut kuunnella sitä ininää. Miki saa kyllä tulevaisuudessa sänkyyn tulla jos haluaa, mutta voi olla ettei se sitä edes pahemmin kaipaa. Se viihtyy kun on omaa tilaa enemmän ja Domin kanssa eivät kuitenkaan vielä vieretysten nuku ja sänky on Domin valtakuntaa joten senkin vuoksi viihtyneen paremmin muualla. Sohvalla jos istun niin sitten Miki tulee yleensä viereen nukkumaan.

Mikin bravuuritemppu on maahanmeno. Maahanmeno on Mikin mielestä maailman paras käsky ja tarjoaa sitä kaikkialla. Lässähtää maahan suorilta jaloilta. Miki osaa myös käskyerottelua istu-maahan verran ja opetteluvaiheessa on seisominen käskystä. Aloitellaan myös paikallaanolotreeniäkin tässä pikkuhiljaa kun keretään. Luoksetulona toimii oma nimi ja ehdollistan pilliin lähiaikoina. Sisäsiisteyskin mennyt eteenpäin ja päivisin en enää papereita pidä lattialla. Harvoin tulee pisuja yölläkään. Osaa pidättää yön yli ja yksinoloaikana.

Autoilu sujuu erinomaisesti ja Miki nukkuu jo ajomatkojen ajan. Ei huudon huutoa ollut pitkään aikaan. Odottaminenkin alkaa sujua autossa ja ymmärtää vähitellen, että treeneissä treenataan vuorotellen ja omaa vuoroa odotellaan rauhallisesti. Domi ja Miki matkustaa samassa häkissä, mutta pidempiä matkoja pitää vielä harjoitella ja Domi vielä opettelee, että mitä mieltä se pennusta olisi. Lauantaina ajettiin Tampereelle (4h ajomatka/suunta) ja se taisi olla liikaa Domin pääkopalle samassa häkissä pennun kanssa. Oli mielenkiintoisessa mielentilassa kun otin sen autosta pois. Miki oli nukkunut koko matkan ja suhtautui hienosti uuteen ympäristöön ja hälinää. Kotikaupunkiajelut kuitenkin sujuu hyvin jolloin Domikin normaalissa mielentilassa ja hyväksyy pennun iholle. Ajan kanssa nähdään matkustavatko yhdessä vai erikseen pidemmät matkat jatkossa. Vaikka todennäköisesti teetänkin mittatilauksena joskus häkin jossa väliseinä. 

Ehkäpä se tältä erää taas vaihteeksi. Huomenna saadaan avaimet uuteen kämppään ja koirille tiedossa pari jännempää päivää ja totuttelua uuteen paikkaan. Luvannut aurinkoista säätä loppuviikosta joten pääsevät nauttimaan parvekkeen ihanuudesta. 

Ps. Domi on treenannut tokoa joka viikko nyt. Täältä noustaan. ;)