Energistä

Saatiin Kaunila aktiivisuuspannan sensorille pussukka jonka saa laitettua koiran omaan pantaan/valjaisiin kiinni ja näin ollen sensori pääsi mittailemaan vintiöpennun aktiivisuutta.

Mielenkiintoista oli päästä näkemään nukkuuko tuo pentu tosiaan yöt heräämättä niin kuin olen kuvitellut vai miten. Ja kuinka paljon se todellisuudessa touhuaa päivän aikana yksinään kun ei Domikaan sen kanssa koko ajan touhua ja itse en koiria huomioi sisällä ollessa pahemmin. Käyrissä näki hyvin, että kun jotain tehdään niin silloin tehdään ja kun mitään ihmeellistä ei tapahdu niin saattaa hetken touhuta yksinään lelujen kanssa ja sitten sammuu nukkumaan. Yöt nukkuu rauhallisesti eikä seikkaile ympäri kämppää. Vaihtaa asentoa, ei muuta ihmeellisempää. Ja kun yöt nukkuu kunnolla niin riittää energiaa päivisin. Mikin kohdalla olen tarkkaillut aktiivisuutta yksinolojen ja automatkustamisenkin kannalta ja meno on ainakin pannan mukaan rauhoittunut siitä mitä se alussa oli. Miki osaa olla jo hienosti yksin kotona rauhallisesti ja autoonkin sammuu useimmiten samantien kun lähdetään liikkeelle eikä huuda ja hermostu vaikka auto pysähtyisi välillä pidemmäksi aikaa ja sitten matka taas jatkuu.

Tykkään todella paljon miten nopeasti oppinut tän talouden rytmin ja miten paljon se on ottanut Domista vaikutteita. Hyvin voi pitää päivän tai kaksi tekemättä mitään ja koirat vaan nukkuu tai touhuavat jotain keskenään. Perusarki ei ole siis hirveästi muuttunut pennun myötä vaan olen saanut pitää saman huonon rytmini (myöhään nukkumaan ja herää milloin jaksaa aamulla tai puolenpäivän aikoihin), koska koirilla ei ole mikään kiire ulos aamuisin. Eikä meillä ruoka-aikojakaan ole. Miki syö nappula-annoksen palkkana päivän aikana ja illalla sitten lihaa kuppii molemmille. Ja ainakin kahden suht saman kokoisen ja luonteisen koiran kanssa kaksi menee siinä missä yksikin, mutta kolmas olisikin jo oma juttunsa. Vaikka Miki onkin ollut ihanan helppo pentu tai sitten sitä hermoili Domin kanssa aikoinaan sen verran, että enää ei jaksa hetkauttaa ja jaksaa nauraa kaikelle mitä nuo keksivätkään yhdessä. Enkä jaksa stressata mitä tehdään tai olla tekemättä. Kaikki menee lopulta omalla painollaan ajan kanssa kohdilleen ja kaikkeen löytyy ratkaisu, tavalla tai toisella.

Aktiivisuus kuitenkin kasvanut iän myötä ja alkaa pärjäämään jo Dominkin kanssa juoksu- ja painileikeissä ilman, että saa kovin pahasti turpiinsa. Paljon myös opittu asioita ja uutena temppuna onkin kierimisen oppiminen. Miki tarjoaa myös tassun antamista aktiivisesti ja maahanmeno on yksi sen lemppareista. Miki on myös oppinut sen, että ohikulkeville ihmisille/koirille ois kiva pöristä kun suututtaa jos ei pääse moikkaamaan kaikkia. Tällä hetkellä ollaankin pistetty kaikki panostus ja energia ohitustreeneihin ja työ tuottaa tulosta. Räksyttämisestä päästy eroon ja pöriseekin vähemmin. On päiviä kun on täysin hiljaa. Kaikki alkoi kun eräs tämän talon asukas ei halunnut ymmärtää, että ei voi kesken treenituokion tulla häiritsemään ja koskemaan pentua ja alkoi siitä valittamaan joten Mikillä kerkesi kierrokset nousta liikaa ennen kuin pääsin reagoimaan. Mutta aktiivisuutta ohjaajalta ja ahkeraa duunia niin ongelma selätetty jossain vaiheessa. Vastapainona Domi on tsempannut ja tarjoaa erittäin aktiivisesti kontaktia lenkillä kun saa satunnaisesti Mikin napuloita samalla kun palkkaan pentua. :D Uusina asioina Miki on opetellut näyttelyseisontaa ja osaa hypätä käskystä viereen nojatuolille ja syliinkin. Lähestytään puolenvuoden ikää ja Miki täytti 4kk. Painoa +6kg ja korkeutta n. 30cm. Pari senttiä ja Domin kokoinen. Selänpituudessahan se on jo ohi mennyt ajat sitten. Kaiken lisäksi hienon näköinen kakara ja hyvä rakenne. Ihmiset ihastuukin usein Mikin väritykseen ja sen rakenteeseen kun se on sopusuhtainen.
Pari pysyvää hammastakin kasvanut suuhun. Niitä teräviä neuloja ei tulekaan ikävä. Korvatkin kokonaan ylhäällä.

Domi on toipunut todella hienosti hampaiden poistosta. Haavat ovat puhtaat ja siistin näköiset. Suuta on huuhdeltu kerran tai kaksi päivisin ja syö ongelmitta purutikkuakin jo. Viikonloppuna kokeillaan miten sujuu broilerinsiiven mussuttaminen. Ei ole vaikuttanut kipeältä. Leluja ei kuitenkaan vielä tykkää hirveästi repiä eikä riehu Mikin kanssa, koska haavat vuotaa helposti verta vielä, mutta viikon päästä tilanne jo varmasti toisenlainen ja entistä parempi. Domi voisi myös kertoa pari tarinaa uimakauden korkkaamisesta ja sorsajahdista, mutta jääköön ne Domin omaan muistioon. Domi on päässyt myös ketjulenkille, tokoilemaan, juoksemaan hajujen perässä ja kaikenlaista kivaa. Kunhan suu paranee kokonaan niin kaivetaan frisbeet esille.