Lomalta töihin

Aloitellaan päivitys kerrankin Domimaisilla jutuilla, kun ollut niin pentupainotteista. Viime viikonloppuna loppui Domin muutaman kuukauden kestänyt lomailu ja pääsi työhommiin. Liivit päälle ja kauppoihin mukaan. Istuttiin myös kahvilassa. Domi oli innoissaan kun sai tehdä asioita ilman kakaraa ja otti tehtävänsä vakavasti ja teki kaiken kuin vanha tekijä ja niin miten se on opetettukin. Kaupoissa käveli vieressä eikä yrittänyt nuuskutella hyllyillä olevia tavaroita tai innostunut muista ihmisistä liikaa. Kahvilassakin meni samantien maaten ilman yhtäkään käskyä ja kävi nukkumaan vaikka yleensä se ekana saattaa imuroida sen oman pöydänalusen ja sitten makoilee ja vahtii milloin lähdetään. Seurana meillä oli Iitu ja avustajakoira Jitra. Jitrallehan Domi on pari kertaa ärähtänyt kun ovat nähneet, mutta Domin noutajasiedätys alkaa toimia, koska koko aamupäivän aikana ei tullut minkäänlaista negatiivista reaktiota Domilta ja mielentila oli rento. Ei tullut tappelua edes nameista (Noutajasiedätystä, koska jos vain mahdollista niin flätti vielä joskus taloon astelee, ei kuitenkaan ihan heti).

Domi on myös itsenäisesti ruvennut ilmaisemaan ääniäkin aktiivisemmin ja reagoi jopa ääneen jota se ei ole kuullut pitkiin aikoihin (jääkaapin piippaus) ja se ilmaisu tuli sormia napsauttamalla ja toimi heti ilman minkäänlaisia apuja. Hetkiä jolloin taas miettii, että tuleeko Domilla olemaan sittenkin vuosia vielä työuraa jäljellä, mutta mennään hetki kerrallaan ja otetaan tähtäimeen taidontarkistustesti2018.
Silmien tilanne pitäisi kuitenkin tarkastaa syksymmällä tai viimeistään ensi keväänä, kun vaikuttaa siltä, että kaihi olisi edennyt, mutta en mene sitä vannomaan. Sehän ei kuitenkaan työskentelyä estä jos vain pärjää työympäristössä ja testitilanteessa ilman epävarmuutta.

Aina niin super Domi osaa myös yllättää ja omat jekkunsa. Mikälie mielenhäiriö iskenyt vanhuuden myötä vai noutajapiireissä liikuttu liikaa, koska Domi luulee olevansa sorsametsästäjä ja pari kertaa lähtenyt uimaan sorsien perässä. Korvat katoaa ja ui vaan menemään. Ui tästä lähin kytkettynä jos yhtäkään lintua lähettyvillä. Jos vesistöä ei ole lähellä niin ei sitä silloin linnut kiinnosta. Mielenkiintoinen otus. Mielenkiinnolla myös odotellen taidontarkistustestiä. Yrittääkö taas mennä leikkimään pulujen kanssa kuten ekalla kerralla. Onneksi on aikaa siedättyä ja liivit päällä sentää pysyy vielä järki päässä ja kontrolli, että ei se työaikana kuitenkaan jekkuja keksi. Ainakaan tuommosia. Ei käy päivät tylsäksi näiden kanssa.

Pääasiassa kuitenkin super Domi ja näyttää käytöksellään mallia nuoremmalle joka osaa hyvin hengata rauhallisesti erilaisissa paikoissa ja matkii Domia. Ei kerennyt miettiä mielipidettään pyörätuoliinkaan vaikka näki sellaisen ensimmäistä kertaa, koska Domi meni innoissaan Iitun luokse joten perässä vaan.

Miki jatkaa kasvuaan ja on korkeudeltaan jo Domin kokoluokkaa. Painossa ei kuitenkaan muutosta joten melkoinen honkkelijalka ja nostin ruoka-annosta niin ei ihan kuihdu olemattomiin. Syö 3x määrän mitä Domi, mutta kasvava poitsu tarviikin energiaa hiukan enemmän kuin sterkattu aikuinen narttu. Remmissä rähiseminen on vähentynyt eikä pörrää enää ihan jokaiselle vastaantulijalle vaan kuono pysyy ummessa ja enää ainoastaan innostuu ja haluaisi mennä moikkaamaan. Tekemistä kuitenkin vielä riittää jotta saadaan tuo käytös kokonaan muutettua ja mielentilaa rauhallisemmaksi ja ohjattua vaikka hajujen pariin. Mutta  mihin se aika täältä loppuisi. Nyt ollaan vaan tehty niin, että reippaasti ohi eikä jäädä ihmettelemään ohi menevää koiraa tai ihmistä. Seuraavaksi ruoka takaisin kuvioihin ja palkkaa mahdollisimman useasti oikeanlaisesta mielentilasta ja kun kuono pysyy kiinni.

Mikin kanssa on opeteltu myös erilaisia temppuja kotona. Kieriminen, yläfemma, pum temppu, pupuna ja selkään kiipeäminen. Temppujen opettelu on kivaa yhteistä puuhaa kotioloissa ja vahvistaa suhdettakin. Odotteluakin treenataan, mutta se tapahtuu usein arjentouhuissa (ruuan odottaminen, ovesta kulkeminen, kaikki muu luvan odottaminen). Aloitellaan myös mielentilatreeniä treenikenttätilanteissa; kentällä tehdään täysillä ja kentänlaidalla/autossa odotellaan rauhallisesti. Josta tulikin mieleen yksinolo. Autossahan Miki on osannut jo pitkään olla hiljaa kun ajetaan, mutta kova paikka on ollut, että se kuulee minun olevan auton ulkopuolella ja treenaan joko Domin kanssa tai juttelen jonkun kanssa ja on saattanut äännellä autossa silloin, mutta muutama päivä sitten havahduin siihen ettei se ole enää hetkeen tehnyt sitäkään. Alkaa oppia, että treenataan vuorotellen ja kaikki pääsee omalla vuorollaan kentälle. Myös kotona oleminen on rauhoittunut huomattavasti muuton myötä, koska ei asuta enää maantasalla joten ei kuulu koko ajan ääniä, että joku tulisi. En ole nauhoittanut enää, mutta aina kun tulen kotia niin vastassa on kaksi väsynyttä koiraa ja Miki usein kömpiikin pedistä ovelle vastaan ja moikkauksen jälkeen saattaa mennä takaisin nukkumaan.

Yhdessä vaiheessa Miki haukkui jos ulkoa kuului koiranhaukuntaa (parvekkeen ovi auki), mutta sekin jäänyt itsestään pois tai ainakin vähentynyt eikä tarvitse enää aamuisin herätä siihen kun kakara pörisee jollekin äänelle mikä kuuluu ulkoa. Ovikellosta innostuu, mutta ei ymmärrä sille vielä haukkua vaikka Domi haukkuu. Ihmeelliset on terrierin aivot. Sisäsiisteydessäkin menty harppauksella eteenpäin. Vahinkoja sattuu harvoin ja ulkoilurytmi on sama kuin Domilla ja ymmärtää pidättämisen idean. Ulkona käydään viimeisen kerran n. klo 22 aikoihin ja aamulla sitten joskus 10-11 välillä. Helppo pentuarki. Vielä. Syksystä tulee mielenkiintoinen kun siinä iässä, että mörköilykausi alkaa ja terävä tapaus. Siihen kun yhdistetään vielä puolikuuro ohjaaja joka pyörii hyrrän tavoin varsinkin pimeällä kun täytyy tarkkailla enemmän ympäristöä. Tulee varmasti hauskaa. :D Täytyneen kuljettaa Domia mukana lenkeillä niin toimii varakorvina ja voi keskittyä vaan pentuun ja eteen katsomiseen.