Vuosi 2017

Tammikuu

Tammikuussa enimmikseen vain oltiin ja ihmeteltiin, että mitä tänä vuonna tulee tapahtumaan. Päätettiin, että kaikesta huolimatta talouteen tulee toinen koira. Sellainen jonka kanssa Domi selviää vaikka tulisikin välienselvittelyjä. Nautittiin lumesta ja pakkasesta kun talvi saapui kunnolla. Juoksenneltiin jäällä frisbeen perässä. Domi opetteli uuden ovikellon (jota en ole muuten edes saanut vielä asennettua uuteen asuntoon) ja ilmaisemaan mikron. Käytiin ahkerasti myös taakanvetolenkeillä. Pääasiassa ketjun vetämistä. Aloitettiin temppujen listaus ja videoprojekti. Domi kävi myös koirauimalassa polskimassa koko talven aikana ja juoksenneltiin koirakavereiden kanssa.

Helmikuu

Helmikuussa jatkettiin talvesta nauttimisesta. Käytiin lähes päivittäin juoksemassa jäillä jos oli hyvä sää. Taakanvedossa siirryttiin ketjuista rengastreeniin. Uimalassa ja temppuilua. Hesareissu ja Domi sai samalla noutajasiedätystä avustajakoira Jitrasta. Omistaja kävi korjailemassa huulta ja nenää leikkauspöydällä (ensi keväänä samat suunnitelmat, isompana) ja Domi oli hoidossa. Pennut ilmestyivät maailmaan.

Maaliskuu

Juostiin edelleen jäällä. Samaan aikaan alkoi lumet sulamaan ja nurmikko vihertämään. Treenikentältä suli lumet ja startattiin frisbeekausi. Fribailtiin jäällä, kentällä, hallissa ja esiinnyttiin Jyväskylässä (hotelli, pallomeri ja Domi teki ekaa kertaa footstallin tuollaisessa ympäristössä). Domi sai aht testauksen ja tapasi aht Katsun. Domi ei halunnut syödä kaveriaan joten vaikutti erittäin lupaavalta. Työilta urheilubaarissa-/ravintolassa jossa väännettiin saako Domi tulla mukana vai ei (seuraavalla kerralla ei ketään enää kiinnostanut). Treenattiin hallissa joka viikko. Valmistauduttiin pennun tuloon. Domi nautti lämmittävästä auringosta ja kevään saapumisesta. Domilla todettiin kaihi molemmissa silmissä.

Huhtikuu

Lumet suli. Sen myötä fribailtiin ja ulkoiltiin muutenkin enemmän. Domi halusi aloittaa myös ulkouimakauden ja pomppasi ojaan polskimaan kesken lenkin. Hyytävän kylmään ojaan. Siitähän seurasi flunssa jota paranneltiin höyryhengityksellä. Domi ehti kuitenkin parantua juuri sopivaan aikaan, koska oli aika lähteä katsomaan pentuja. Domi pääsi mukaan. Domi joka ei ole koskaan nähnyt niin pieniä pentuja ja vieläpä monta kerralla, selvisi koitoksesta yllättävän rauhallisesti ja nätisti. Löysi Mikiin samantien jonkunlaisen yhteyden ja Miki seurasikin Domin perässä. Pari viikkoa ekan käynnin jälkeen lähdettiinkin jo hakureissulle. Miki matkusti kotia rauhallisesti nukkuen ja Domi ihmetteli mikäs juttu tää nyt on. Alkoi elämä josta Domilla ei ollut tietoakaan ja pitäisi oppia jakamaan asioita. Miki opetteli autossa matkustamista ja yksinoloa (lähtökohdat näille on ollut se, että pentu käy samantien huutamaan siihen malliin, että sitä tapettaisiin). Automatkat alkoi kuitenkin onnistumaan nopeasti ja pääsin vessaankin ilman, että pentu rääkyy oven takana. Domi riehutti pentua ja kun ärsyyntyi niin häipyi vessaan johon pennulla ei ollut lupaa mennä.

Toukokuu

Ulkona ramppaamista pennun kanssa. Tasapainon löytämistä arkeen. Koirat totutteli toisiin. Juostiin paljon metsissä, kentillä ja ties missä, että saivat juosta vapaana ja tutustua keskenään. Domi ja Miki opetteli leikin yhteisiä sääntöjä. Miki tapasi koirakavereita ja alkujännityksen jälkeen Nero aussiesta tuli Mikin suosikki. Mikäs sen parempaa kuin roikkua kaverin kaulakarvoista tai napata hännästä ohimennen. Fribailtiin yksin ja Kaislan&Neron kanssa. Miki tutustui tokoon ja frisbeen alkeisiin. Harjoiteltiin yhteislenkkejä. Pidemmät lenkit tehtiin niin, että Miki matkusti laukussa. Miki pääsi käymään kahvilassakin ja opettelemassa työkoirien tapoja, koska koskaan ei voi tulevaisuudesta tietää. Käytiin uimassa ja Mikin kanssa päästiin harjoittelemaan häiriössä olemista jollain harrastuspäivällä. Katselin asuntoja ja...

Kesäkuu

..pakattiin kamat ja muutettiin. Takaisin tutulle seudulle. Treenattiin yksin ja porukassa. Välillä vain Domin kanssa, välillä molempien (ulkotreenit). Käytiin sosialisoitumassa kahvilassa, kaupassa, satamassa, kauppakeskuksessa. Ajeltiin moikkaamaan Mikin kasvattajaa Pinsiöön. Miki teki ainoan tähän astisen tuhonsa ja maisteli pöydältä tippuneita seteleitä. Joku urpo oli naarmuttanut auton ja sitä jouduttiin korjaamaan. Seikkailtiin pitkospuilla ja suolla. Juoksenneltiin koirakamujen kanssa. Koirat mahtuivat samaan autohäkkiin ilman tappeluita. Miki kasvoi ja sai lainata jo Domin pantoja. Domi aloitti kunnolla ulkouimakauden. Jahtaamalla sorsia. Kahteen kertaan. Lammesta sitä pyydystettiin kolmen ihmisen voimin pois ja mökillä meinasi lähteä ihan liian pitkälle järvellä. Onneksi oli pelastusliivit ja tuli lopulta takaisin. Jostain kummasta syystä ei ole enää vapaana jos sorsia näkyvillä ja ui liinaan kytkettynä. Domi täytti 6v. Kotona ollessaan koirat hengaili parvekkeella ottaen aurinkoa. Domilta tippui yksi poskihammas kesken leikin ja sen seurauksena käytiinkin eläinlääkärissä ottamassa pienet päiväkännit ja poistettiin pari hammasta lisää. Miki tapasi kuulokoira Midaksen. Treenattiin taakanvetoa ja Mikikin sai totutella valjaisiin.

Heinäkuu

Domille enemmän työpäiviä ja käytiin Domin kanssa välillä kahdestaankin eri paikoissa. Omaa laatuaikaa. Domi sai lisää noutajasiedätystä eikä enää yhtään yrittänyt komentaa Jitraa, vaan pystyi rentoutumaan. Käytiin kansainvälisten markkinoiden vilinässä koirien kanssa josta molemmat suoriutui hienosti vaikka ihmisiä ja tungoksia riitti. Istuttiin terassilla ja hengailtiin. Käytiin uimassa ja hiekkamonttuiltiin. Miki tapasi Remu bokserin jonka kanssa onkin siistiä painia vaikka alkuun jännitti kun toinen on niin iso ja vauhdikas. Loppukuusta pakattiin auto ja lähdettiin käymään Mäntsälässä Heinin luona. Siellä Miki sai uusia kavereita. Domi nautti kun sai liikkua ilman hihnaa ja juoksennella niin paljon kun halusi. Heinäkuun aikana käytiin myös molempien kanssa mätsärissä. Mikistä kasvoi Domia isompi. Veneiltiin. Ulkoiltiin paljon. Treenattiin. Miki tapasi kiharakarvaisennoutajan Taunon. Domin mielestä pikkuveikka alkoi olemaan ihan ok juttu.

Elokuu

Aloitettiin Mikin kanssa pentuagilitykurssi. Käytiin Mikin ensimmäisessä näyttelyssä Vantaalla ja reissattiin Salossa. Juoksenneltiin metsissä. Käytiin mätsärissä jossa molemmat sijottui. Treffattiin Remu bokseri. Koirapuistoiltiin jossa Domi pääsee aina juoksemaan jalkapallojen kanssa. Käytiin kahvilassa ja veneiltiin lisää. Domi ei tykkää kauheasti veneilystä, mutta ehkä se siihen tottuu ajallaan. Miki on veneessä yhtä rennosti kuten kaikkialla muuallakin. Domi otti mutakylvyn ja pikkubostoni oli maailman onnellisin. Juoksenneltiin kynityillä pelloilla. Käytiin Helsingissä; Domi pääsi mukaan sairaalaan ja Miki meni päivähoitoon äitinsä ja veljensä luokse. Veljeksillä olikin ollut super hauskaa keskenään.

Syyskuu

Nautittiin syksyn väreistä ja viileydestä. Tasapaino alkaa löytymään. Arki hyvinkin tasaista. Mikin pentuagility jatkui vielä syyskuun. Domin kanssa treenattiin kotona. Juostiin suolla ja lenkkeiltiin linnoituksen maisemissa. Käytiin myös Juhon kuvattavana ja saatiinkin mahtavat kuvat molemmista. Syyskuu oli jo paljon arkisempi. Lenkkeilyä, viikkotreenit, kotona olemista ja leikkimistä. Siitä on pienten koirien arki tehty.

Lokakuu

Ehkä kenties jotain ennen näkemätöntä. Domi sai sponsorilahjana itselleen skeittilaudan ja yhden dekin. Sen myötä suunnattiin skeittiparkille vielä kun se oli mahdollista ja kuvattiin uusi skeittivideo. Domi rakastaa lautaansa ja nautti kun pääsi pitkästä aikaa rullaamaan ja sai pienen tuokion olla ilman pentua. Sitten tulikin ensilumi ja skeittilauta odottaa tuolla ensi kevättä. Luvassa paljon skeittaamista!
Miki kävi Jyväskylässä näyttelyssä. Viimeistä kertaa pentuluokassa. Ollen taas ROP-pentu. Syksyn värit vahveni ja lenkkeiltiin paljon. Nautittiin vesisateestakin, koska silloin saatiin lenkkeillä ihan rauhassa kaksistaan eikä muita ihmisiä tai koirakoita pahemmin missään. Tilasin Domille Pomppatakin, mutta toimitusviivästyksen vuoksi Domi sai hyvityksenä itselleen pomppapaidan (kiitos Pomppa) ja takkikin saatiin lopulta kuten oli luvattu. Domi jatkoi fribatouhuja ja Mikikin syttyi kiekkoihin ekaa kertaa kunnolla. Domi rymysi kaikki kuralätäköt ja ojat ollen aina ihan mustana koko koira lenkkien päätteeksi. Miki sai kennelyskän ja sairasteli loppukuun. Lokakuun alussa aloitettiin Mikin kanssa tokotreenit kun agility loppui, mutta ei ehditty käymään kuin pari kertaa sen kennelyskän vuoksi. Oli muuten sitkeä tauti... Onneksi ei tarttunut Domiin. Mikillä aloitettiin yksinolotreenit suunnitelmallisesti. Miki tapasi näyttelyissä yhden veljistään ja kotiseudulla pääsi painimaan Tauno kiharan kanssa.

Marraskuu

Saatiin lumi ja pakkaset ainakin hetkeksi. Halliin vapaatreenioikeus. Domille frisbeetä ja Mikille agilityn alkeita. Domi kävi edustamassa Imatralla ja molemmat koirat pääsi edustushommiin Jyväskylään. Domin kanssa käytiin myös kahdestaan kiertelemässä kauppakeskusta. Otettiin joulukorttikuvat.

Joulukuu

Vuoden viimeinen kuukausi. Harrastukset vähenee. Odotellaan messaria. Domi hengaili kuulokoiraständillä ja Miki pyörähti kehässä hankkien itselleen ensimmäisen tittelin (PMJV-17). Rakennettiin selkeä rytmi arkeen. Kovan harjoittelun ja kuukausien jälkeen alkaa näkymään valoa tunnelin päässä Mikin yksinolon suhteen. Osaa toisinaan olla pidempiäkin aikoja jo yksin eikä huuda heti ekoilla minuuteilla. Treenailtu kotioloissa. Ryhmä-/hallitreenejä jatketaan ensi vuoden puolella. Koirat toimii hyvin yhteen. Domin mielestä Miki kuuluu laumaan. Domin on paljon helpompi suhtautua aikuistuvaan terrieripoikaan, kuin pikkupentuun. Epävarmuudesta ei ole enää tietoakaan. Välejä on pari kertaa selvitelty, mutta ei mitään isompaa ja jos tulee kinaa niin ei tarvitse mennä väliin. Domi pääsee tilanteen yli helpommin eikä jää hautomaan kostoa. Domi onkin varmasti oppinut paljon lisää koirien elekielestä ja osaakin toimia monessa asiassa eri tavalla kuin esim. keväällä. Myös Miki osaa lukea Domia erinomaisesti ja tietää mitä kannattaa tai ei kannata tehdä missäkin tilanteissa ja tekeekin kaikkensa, että Domi on sen kamu. Domi ei ole myöskään enää pyrkinyt vessaan tai eteiseen pariin kuukauteen eli sekin jo kertoo siitä, että hyväksyy Mikin paremmin eikä ole tarvetta hakeutua omaan rauhaan piiloon.