tiistai 24. lokakuuta 2017

Miki 8kk

Pikkupennusta ei ole enää tietoakaan. Tilalle on kasvanut iso nuori mies joka käytöksenkin puolesta on jo täysiteini. Koirien kanssa elelty tavallista arkea ja välillä opeteltu uusiakin asioita. Syyskuussa loppui pentuagilitykurssi ja liitelyä jatketaan ensi vuoden puolella ellen innostu talveksi hommaamaan treenioikeutta halliin. Puolitoistaviikkoa sitten alkoi tokotreenit ja ollaan Mikin kanssa penturyhmässä jossa harjoitellaan perusasioita kuten kontaktia, leikkimistä ja rakennellaan pohjia. Treenit on joka sunnuntai. Kerran vaan ollaan ehditty nyt käymään, kun kennelyskä tai mikälie flunssa tuli kylään ja iski Mikiin, mutta paranemaan päin. Ekalla treenikerralla harjoiteltiin kontaktia, luopumista ja loppuun leikkimistä. Tehtiinkin läpimurto leikkimisen suhteen kun Miki lähti heti leikkiin mukaan hallissa kun otin patukan esille.
Kotona Miki on harjoitellut perusasentoa (opetan tarjoamisen kautta), kosketusalustaa ja kapulan pitoa. Myös erilaisia odotus- ja luopumistreenejä tulee ihan arjen keskellä. Mikillä onkin erinomainen paikallaanolotaito kunhan malttaa keskittyä. Tehdään myös takapäänpyörittelyharjoituksia tasapainotyynyllä ja opetellaan peruuttamista.

Mitä arkikäyttäytymiseen tulee niin ohituksissa ollaan edistytty ja enää pöhistään ohimeneville koirille entistäkin vähemmän. Pahimmat on ne yllättävät ja ahtaat paikat, mutta aika tekee tehtävänsä ja tuo lisää kokemusta. Miki ei myöskään ole hihnassa vetäjä, vieläkään. Tykkään! Rauhallinen lenkkeilijä muutenkin. Domi kun on koko ajan tarkkana ja valppaana jos jotain tapahtuisi. Ihme onkin ettei Miki ole ottanut vaikutteita kaveristaan. Parempi tietysti niin. Teineys näkyy siinä, että varsinkin pimeällä näkee mörköjä ja jos joku ihminen seisoo jossain pimeässä kohdassa paikoilleen niin Miki pitää huolen, että se ei jää huomaamatta. Pieni suuri vahtikoira. Ei kuitenkaan jää jumittamaan, vaan pääsee nopeasti asioiden yli. Palautuminen nopeaa eikä muistele menneitä. Lenkkeilykäytös alkaa olemaan siis hallinnassa.
Tällä hetkellä projektina on yksinolo. Miki on aina ollut ns. perskärpänen joka seuraa kaikkialle ja haluaisi koko ajan olla mukana joten tuleehan se itku kun jää yksin kotia. Varsinkin kun meillä ei mitään "normaalia" säännöllistä rytmiä ole. Tämänkin asian kohdalla ollaan nyt edistytty ja päästy siihen pisteeseen ettei enää huutamalla huuda tai leiki olevansa susi. Hiljenee parissa minuutissa ja sekin on pientä piipitystä. Levoton se kuitenkin vielä on ja siihen keskitytäänkin seuraavaksi. Mikin kohdalla tuntui yksinoloa helpottavan se, että sai lähdöt sängystä ja nukkuu yöt omalla pedillään jolloin osaa hakea turvaa siitä pedistä myös silloin kun jää yksin (Domin kanssa kahdestaan siis). Seinästä löytyy myös Pet Remedy haihdutin. En tiedä onko vaikuttanut kuinka paljon, mutta ehkä hiukan rauhoittanut ja ollut treenien tukena. Ajallisesti ollaan jo päästy n. 15minuuttiin ja nyt tarkoitus pidentää aikaa askel kerrallaan. 

"Yksinolo-ongelmasta" (sekin oma koulutusvika) huolimatta muuten kyllä mahtava pakkaus. Todella tasainen ja pärjää missä tahansa ympäristössä. Ottaa kaiken vastaan avoimin mielin, mutta ei kuitenkaan ole liian innokas. Tottelee heti eikä hetken päästä ja kiellotkin menee perille kerrasta. Röyhkeyttäkin löytyy ja vieraita osaa varmasti huijata miten haluaa jos eivät osaa vaatia tuolta jotain käytöstä, mutta minulle nöyrä eikä kyseenalaista. Vapaanakin pysynyt erinomaisesti josta olen vähän yllättynyt. Ei ole kertaakaan vielä kokeillut lähteä omille teilleen. Pilliluoksetulo toiminut 100%:sti joka kerta kun vastaan on tullut koiria tai ihmisiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti