torstai 27. heinäkuuta 2017

Miki 5kk

Kuukausi vierähtänyt ja ikää yhden kuukauden verran enemmän mittarissa. Ei mikään pikkupentu enää. Painoa 6,5kg ja korkeutta n. 34cm (Domi 32cm).

Miki, mikseri, miksu...enimmikseen Mikke.

Kuukauden päästä jo puolivuotias nuorukainen. Miki on opetellut kohteelle menemistä käskystä, häkkiin menemistä, noutokapulan pitoa, erilaisia temppuja ja vahvistellut vanhoja opittuja taitoja. Suurin työ tehty ohituksissa ja ollaankin päästy siihen pisteeseen, että viikossa saattaa olla parikin päivää peräjälkeen niin ettei Miki pörise kellekään ohituksien aikana. Ihmisille hyvin harvoin enää. Vielä on työtä jäljellä jotta voisi todeta ohituksien sujuvan ongelmitta, mutta edistystä havaittavissa joten suunta on oikea. Luopumista ja vastaehdollistamista. Mikin kanssa on myös vahvistettu maan haistelua, koska se laskee sopivasti mielentilaa ja rauhoittaa. Hauskaa kun Domin kanssa tehty kaikki jotta se kuono nousee maasta ja Mikiä kannustetaan haistelemaan ja keskittymään siihen, mutta yksilöitähän nuo on.

Koirat lenkkeilee vuorotellen suurimmaksi osaksi ja samalla saa vahvistettua suhdetta molempien kanssa erikseen. Vapaana rälläävät sitten yhdessä, milloin missäkin metikössä tai pellolla. Josta päästään siihen, että Miki hakee enemmän kontaktia ja pysyy lähellä kuin Domi. Domi puuhailee omiaan kun Miki vahtii mitä teen.

Jalkoja se on kasvatellut ja on tällä hetkellä pienesti takakorkea (ei näy alhaalla olevassa kuvassa), mutta on silti nätti vaikka itse sanonkin. Domia korkeampi. Kasvupyrähdyksen jälkeen alkaa varmaankin massakausi. Tai ruuankulutuksesta niin voisi päätellä. Pieni otus ja ruokaa uppoaa hyvä määrä. Maha onneksi tuntuu kestävän kaikkea ja onkin ollut outoa kun on koira joka ei oireile mahallaan. Ei ole kertaakaan ollut ongelmia vielä mahan kanssa ja toivottavasti ei tulekaan. Domilla kun mahaongelmat alkoi jo pentuna.
Jos ei muuta niin Miki on rohkea eikä nössöimmästä päästä. Tyhmänrohkeakin toisinaan. Poistin aitauksen sängyn ympäriltä. Pari yötä meni ja sinnehän se sänkyyn kiipesi viereen nukkumaan. Domin viereen ja välillä jopa naamatusten, mutta hengissä edelleen joten pikkuhiljaa arki tasaantuu ja Domi ei provosoidu Mikin touhuista.
Miki myös huomaa kaiken ympärillään. Kaiken. Ja reagoi terävästi terrierimäiseen tyyliin. Kuten sanottu niin meillä tulee varmasti todella hauska syksy kun illat pimenee. Puolikuuro ohjaaja ja terävä pentu. Tuleepahan opittua lisää omasta mielenhallinnasta ja rauhallisuudesta. Kuulokkeet päähän itselle niin en keskity ympäristön turhiin ääniin. Tai Miki yllättää ja on helppo teini kuten on pentunakin ollut. Todella helppo koira ainakin tähän mennessä. Ei ole tuhonnut yhtikäs mitään ja osaa käyttäytyä. Oppii nopeasti ja tykkää puuhailla yhdessä. Moni asia on loksahtanut paikoilleen ihan vain ajan kanssa. Kuten vaikka ne yksinolot ja autossa matkustaminen. Miki on myös lähes kokonaan sisäsiistikin jo. Ollut jo pidemmän aikaa. Satunnaisesti pisuvahinkoja sattuu, mutta ei päivittäistä. Ulkona merkkailee ja osaa hienosti nostaa koipea. Kaikki etuhampaatkin tippuneet ja uudet kulmahampaatkin kasvamassa joten pentukulmurit irtoaa lähiaikoina. Ei enää naskalihampaita! Vaikka ihmeen vähän niitä jouduin edes kokeilemaan käsivarressani. Miki kun purkaa puruvimman luihin ja leluihin. Fiksu kakara.

Miki aloittaa elokuussa harrastustouhutkin ja ehkä tulee opeteltua enemmän uusia juttuja. Nyt kun vaan eletty elämää päivä kerrallaan ja nautittu pentuajasta. Domihan osasi tähän mennessä jo vaikka mitä tempuja, koska yli-innokas ohjaaja. Ensi viikon perjantaina alkaa pentuagilitykurssi johon mahduttiin mukaan ja siellä päästäänkin opettelemaan sitten kaikenlaisia hyödyllisiä taitoja jatkoa ajatellen (häiriö, leikkiminen, oman vuoron odottaminen...) ja pääsee tottumaan ryhmätreeneihin (samalla siedätystä muihin ihmisiin ja koiriin ettei tartte haukkua). Myös yleiset tokotreenit alkaa taas elokuussa johon Miki pääsee vihdoin mukaan kun kesäkuussa ei ollut vielä rokotukset kunnossa. Mikin kanssa on treenattu myös seisomista, koska päästään juoksemaan näyttelykehään elokuun lopulla kun Miki osallistuu TerriERIn näyttelyyn.
Miki on täyttänyt tehtäväroolinsa hyvin ja mainio koira tähän talouteen Domin kaveriksi ja ohjaajalle harrastushurtaksi. Elämä toisinaan yllättää, mutta Miki ei ollut yhtään hullumpi ratkaisu vaikka en ennen tätä pentuetta edes miettinyt koko rotua. Miki on sopiva tähän tilanteeseen ja pelaa Domin kanssa yhteen. Vastapuolet vahvistaa toisiaan. Domi on opettanut Mikille todella paljon asioita jonka takia meidän arki onkin ollut helppoa ja sujuvaa ja Miki on opettanut Domille itsevarmuutta ja rohkeutta. Domi kun reagoi nykyään ukkoseen jne. niin Mikin läsnäolo ja tasainen mielentila on rauhoittanut Domia niissä tilanteissa.

Miki on kaikkien kaveri ja tykkää niin paini- kuin juoksuleikeistä. Koirapuistoista löytyykin aina joku kaveri jos siellä vaan ketään paikalla, koska Miki tykkää leikkiä kaikkien kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti