Lauantaina vihdoin alkoi ne Lpkyn tokotreenit kiitolassa ja päästiin treenailemaan porukassa. Domi yllättävän hyvin messissä heti halliin mennessä jo ja seurasi kehäänmenossa ongelmitta. Kun mitään ei tapahtunut niin pidin sen makuukäskyllä maassa ja näin vältettiin kaikki turhat haistelut ja samalla ohjaaja piti näpit irti koirasta eikä höpötellyt turhia vaan keskittyi muiden treenaajien tekemiseen. Tuo voisi toimia kokeissakin. Testailua testailua... Ensimmäisenä piti seurauttaa koira kouluttajan ympäri pari kertaa ja yllättävää kyllä Domi pysyi ihan kohtalaisen hyvin hanskassa ekalla kierroksella vaikka kyseessä oli Domille tuttu henkilö joka on ollut jopa meidän tokotuomarina joskus. Puhumattakaan siitä, että tuo liike aloitettiin ilman mitään valmisteluja. Seuruupaikkakin ihan jees. Seuruupaikkahan on saatu nyt vähän taaemmaksi kosketuskeppitreenin avulla ja Domin työseuruutreeneilläkin ollut näyttävästi jotain vaikutusta kun seuruuseen saatu uudenlaista ilmettä. Ehkäpä työseuruun vapaus antanut uutta motivaatiota ja moottoria koiralle(?). Seuruun jälkeen otettiin luoksepäästävyys/kehäänmeno/tuomarin moikkaus ja ekaa kertaa ikinä Domi pysyi seisomisasennossa eikä pylly lässähtänyt maahan eikä edes yrittänyt pussata kouluttajaa. Korvat kuitenkin luimussa joten se kertoi siitä, että Domi yritti kaikkensa jotta se siihen suoritukseen pystyi. Minkäs sille voi kun kaikki ois ihania ja olisi tosi kiva pussata. ;) Lopuksi keskityttiin perusasentoon, katsekontaktin kestoon ja liikkeestä istumista. Domiltahan nuo istumiset, kontaktin pito ja perusasentoon tuleminen vauhdikkaasti onnistuu joten niissä ei mitään ihmeellistä. Noissa treeneissä ei muutenkaan tuon ihmeellisempiä tehdä kun pieni halli. Pääpaino on kontaktissa, perusasennossa ja joitakin pieniä liikkeitä mitä siinä tilassa pystyy tekemään. Oikeastaan ihan sopiva treeniryhmä meille. Keskitytään kaikkeen oleelliseen ja pohjien rakentamiseen häiriössä. Sitä mitä kaivataankin Domin kanssa. Liikkeissä kun ei suurempia ongelmia ole joten niitä voi hinkata aina erikseen kotonakin tai treenikentillä omalla vapaa-ajalla.
Sunnuntaina käytiin taas kattelemassa Knowhaun tokokurssitreenejä ja avustajaoppilaskoirakkoa. Domia ärsytti kun ei päässyt itse kentälle tekemään ja joutui tyytymään yleisön rooliin. Ihan kauheeta pienen bostonin mielestä. Piip piip terkuin Domi.
Mitä muuten porukka ees tykkää tämmösistä höpöhöpötreenipostauksista? Ei noista varmaan hirveesti irti saa tai vinkkejä omiin treeneihin, mutta omasta mielestä noista on kiva raportoida aina jotain, mutta onko lukijoiden joukossa ketään jota nuo selostukset jopa kiinnostaa?
Tänään suuntana oli Helsinki. Tuttuun tapaan pysähdyttin puolivälissä PukaroParonissa kahvilla ja Domi pääsi mukaan tietty. Nopeasti ja helposti päästiin sisälle eikä siis pahemmin vetänyt. Sisälläkin osasi kävellä hihna löysällä ja useimmiten jopa vierellä. Pöydän alla hengailua kun muut söi ja sen jälkeen takaisin autoon. Sitten päästäänkin motarilta Helsinkiin ja Domi rupes vinkumaan ja kauhean levottomaksi meni. Syyksi taisi osoittautua nakit jotka sille oli palkkana. Eli maha taisi oireilla ja aiheuttaa huonoa oloa joka näkyi levottomuutena ja ylikierrokset oli melkoiset aluksi. Nakeissa siis on possua ja Domihan ei näyttävästi siedä edes enää vähäistäkään määrää röhröh-lihaa. Ainakaan nakkien muodossa. Joten mitäpä tästä opimme. Ei kannata ottaa tuommosia herkkuja reissuihin mukaan mitä ei oo pitkään aikaan koiralleen syöttänyt. Sairaalan pihalla (omistajan lääkäriaika, ei koiran) saatiin kuitenkin kierroksia laskettua ja rauhoitettua tilannetta sen verran, että päästiin sairaalaan sisälle suht nätisti. Tässä vaiheessa Domin hihna oli tosiaan pannassa kiinni joten en keskittynyt niin paljon siihen pieneen vetoon hihnassa. Sairaalareissu olikin Domin kannalta odottelua ja vain olemista. Välillä sai pari ihmistä moikata, mutta pääasiassa vain olemista ja makoilua pari tuntia. Lääkäriä ois ollut kans kiva pussata. Lopuksi huristeltiin valkeaan taloon kuulokoirayhdistyksen toimistolle kun vein kuulokoiralehdet sinne ja Domi pääsi nauttimaan vapaudesta ja juoksemaan pitkin käytäviä. Hauskaa näytti Domilla olevan. Ees taas käytävää juosten ja välillä kävi moikkaamassa ihmisiä eri toimistohuoneissa. :D Domi olisi varmaan halunnutkin jäädä sinne toimistokoiraksi ja sohvalle lepäilemään. Ennen kotimatkaa fitdog ja vesitankkaus jonka jälkeen Domi nukkuikin tyytyväisenä kotiin asti. Pitkä päivä ja rankka reissu taas takana Domilla joten tällä viikolla ei varmaan muuta kuulokoiratreeniä tehdä. Torstaina kuitenkin jo se ortopediaika ja viikonloppu kuluu toko- ja näyttelytreeneissä joten olkoot työvapaalla loppuviikon. Aika luksusta kyllä. Yks päivä vaan töitä viikossa. Bostonin elämä on toisinaan ihanaa ja omistaja haluaisi vaihtaa paikkoja koiransa kanssa.
Niin ja jos Domi saisi päättää niin se asuisi mielellään Helsingissä ainakin tällei lopputalvesta. Helsingissä nurmikko esillä ja keväinen meininki. Täällä kotiseudulla on talven ihmemaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti