Askel eteenpäin

Treenin makuun päästy ja hyvin lähtenyt rullaamaan. Domin uudet työvaljaatkin saapui postissa joten nyt kelpaa Dominkin kulkea hyvillä varusteilla pitkin kyliä. Valjaiksi valikoitui Juliuksen IDC-valjaat, koossa Mini ja värinä kuulokoirien tunnusväri vihreä. On muuten hyvät valjaat näin lyhyen kokemuksen jälkeen. Tukevat, hyvä säätövara molemmissa remmeissä ja etuosan remmi ei nouse liian ylös painamaan hengitystä edes pienessä vedossa. Kahvan ansiosta liukuportaissa kulkeminenkin helpompaa kun voi vaan napata kahvasta ja koiran takapuolesta kiinni ja näin päästään kätevästi kulkemaan liukuportaista ilman, että kynnet jäisi vahingossa väliin kun Domin ei tarvi lattiatasossa olla. Toivottavasti valjaat ovat kestävät ja pysyvät menossa mukana pitkään. Rintapehmusteen noihin voisi vielä hankkia ja pienet sivulaukut niin saa kännyn ja avaimet johonkin eikä tarvi kaikkea tunkea omiin taskuihin. Ei Domi kuitenkaan mitään painavaa joudu kantamaan. Pieniä tavaroita. Eihän niihin minilaukkuihin edes suurempaa tavaraa mahdukaan. En vaan tiedä miten käy jos puhelin on siellä laukussa ja rupeaa soimaa. Pyöriikö Domi sitten ympyrää kun yrittää paikantaa. :D Täytyy miettiä ja kokeilla.

Hyvä ostos oli nuo valjaat ja nyt Domilta löytyykin kahdet kunnon valjaat. Työkäytössä juliukset ja arkivaljaina ruffwear front range valjaat. Varavaljaina työkäytössä löytyy edelleen myös ne Vänttisen tekemät nahkavaljaat. Molemmat (ruffwear, julius) sopii hyvin Domin kropan muotoihin. Juliuksen valjaisiin ommeltiin toiselle puolelle virallinen virkalätkä kiinni ja toinen puoli jätettiin "tarravapaaksi" johon tarkoitus teetättää tarra tekstillä "KUULOKOIRA, "TÖISSÄ" tai "ÄLÄ KOSKE". Nyt siinä on väliaikaisesti tekstinä apulainen joka löytyi tarravalikoimasta kaupasta.

Niihin treeneihin... Sunnuntaina käytiin hallilla knowhaun treeneissä kun neuvon erästä avustajakoiraoppilaskoiraa ja hänen ohjaajaansa miten voisivat edetä koulutuksessa. Domi oli viime sunnuntaina mukana ja ensimmäistä kertaa työvarusteet päällä treenihallissa. Alkuun oli kierrokset vähän korkealla kun tottunut nostaa viretasoa hallissa kun siellä yleensä tokoillaan ja riehutaan, mutta nyt vain oltiin ja katsottiin knowhau kurssilaisten treeniä ja jutskailin avustajakoirakon kanssa. Lopuksi päästiin mukaan ohitustreeniin ja Domihan yllätti. Käveli hihna löysällä ja kontaktissa. Odotteluajan makoili nätisti eikä ottanut häiriötä mistään. Eli aika jees suoritus tilanteeseen nähden. Otettiin myös paikallaan makuutreeniä ja Jenni häiriköimässä. Se olikin jo isompi häiriö Domille vaikka ihmeen kauan kesti ennen kuin unohti tehtävänsä ja nousi ylös. Kaikkensa kuitenkin yritti ja sen näki ilmeestä. :D Kiusaus oli vaan liian suuri Domille joka rakastaa tuttuja ihmisiä. Ompahan kohteita mitä treenata vielä lisää. ;) Keskityttiin myös siihen miten autosta poistutaan ja mennään paikkaan x. Suht rauhallisesti päästiin halliin eikä vetänyt hihnassa. Ainoastaan kun astuttiin ovesta sisälle niin muutaman sekunnin ajan oli hihna kireällä ja meinasi hepulikohtaus iskeä, mutta sen yli päästiin. Pientä piippailuakin oli havaittavissa ennen kuin rauhoittui.

Tänään pakattiin reppu ja ajettiin parkkihalliin ja IsoKristiinaan (kauppakeskus) harjoittelemaan. Aiheena kauppakeskukseen pääseminen ilman hepulointia ja kiskomista, hihnassa kulkeminen ja vierellä kävely + pari kuvaa. Puin Domille valjaat päälle ja otin pois autosta. Yllättävää kyllä se kerran vaan katseli ympärilleen ja tsekkasi missä ollaan. Sen jälkeen oli sitä mieltä, että noni mitäs nytten ja otti kontaktia. Päästiin siis nopeasti ja sujuvasti ovista sisään kauppakeskukseen ja siinäkään vaiheessa hihna ei kiristynyt. Käveltiin vain käytävillä rauhallisesti ees taas ja palkkailin Domia ahkerasti oikeanlaisesta käytöksestä. Välillä hihna kiristyi vähän, mutta pysähdyin ja se riitti kertomaan Domille, että hups ja siirtyi automaattisesti takaisin vierelle. Välillä pysähdyttiin vain katselemaan ihmisten touhuja ja räpsittiin muutamat kuvat. Noin puoltuntia saatiin aikaa  kulutettua treeneihin ja tuo on selkeästi maximiaika mitä kannattaa viettää jos kaikki aika hyödynnetään treenaamiseen sekä keskittymiseen. Ennen poislähtöä Domi sai pitkästä aikaa fitdoggia ja taisi bossulla olla ikävä herkkujuomaa. Kuola vaan valui. Onneksi nää treenit tulee olemaan taas arkielämässä mukana joten energiajuomaa tarjolla useammin. Domille mieluinen uutinen. Energialatauksen jälkeen oli hyvä lähteä takaisin autolle ja suunnata koirapuistoon nollaamaan aivot. Näitä tämmöisiä treenejä olisi mukava videoida tai valokuvata dokumenttityyliin näytille teillekin, mutta se on hiukan haasteellista yksin. Joudun keskittymään julkisilla paikoilla niin paljon siihen ympäristöön koiran lisäksi, koska en kuule jos takaa tulee joku joten joudun koko ajan tarkkailemaan tilannetta ja katsoa ympärille. Sen lisäksi täytyy keskittyä koiraan, palkata sitä oikeanlaisesta toiminnasta ja pitää vieläpä pääkoppa kasassa jotta rauhallisuus pysyy niin ohjaajalla kuin koiralla. Haasteellista. Siihen kun vielä tunkee kameran ja sen kanssa säätämisen niin kaaos on valmis ja koulutustilanteesta ei tule mitään. Muutenkin aika väsyttävää omallekin pääkopalle just tuon takia kun täytyy pitää monta asiaa mielessä ja hallinnassa. Mutta jos joskus saisi mahdollisuuden, että joku muu henkilö seuraisi sen kameran kanssa ja kuvailisi meidän treenejä. Saisi toisenlaista kuvaa meidän treeneistä/tapahtumista kuin vaan tekstiä ja pari kuvaa.

Treenit saatu vauhtiin ja hyvin onkin lähtenyt sujumaan. Tehdään mitä on päätetty. Lauantaina käydään varmaan lähikaupassa treenaamassa kauppaan menoa ja kulkemista vierellä kaikkien ruokahäiriöiden ohi kun täytyy käydä ostaa Domille namit lauantain tokotreeneihin. Tuleepahan samalla tehtyä sitten lyhyempi treeni. Pakko myös vaan hehkuttaa äänivarmuutta ja miten iso harppaus on tehty ihan lähiaikoina oppimisessa. Puhelin edelleen se ykkösääni Domille, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että kaikki Domille opetetut äänet on tosi vahvoina ja alkaa olemaan kännykän tasolla. Domilla on motivaatiota tehdä ja pystyy työskentelemään häiriöstä huolimatta. Yhtäkkiä kaikista äänistä on tullut Domille tosi vahvoja ja tasavertaisia. Aamulla se reagoi herätyskelloon heti eikä parin minuutin kuluttua, palohälytin on jeejee ja lässähtää maahan ekasta "missä" käskystä eikä tarjoa sitä maahanmenoa enää muissa äänissä, puhelimen se ilmoittaa kaikkialla kodin ulkopuolellakin ja ovikello jos soi niin Domi juoksee täysiä luokse eikä jää ovelle pyörimään. Huikeaa edistystä.