Bostoni harrastuskoirana (jatko-osa)

Tästä aiheesta on jo yksi artikkeli kirjoitettu kun Nova asiasta kysyi aikoinaan, mutta ajattelin tällä kertaa kirjoitella vähän yleisemmin sen kannalta mitä on itsellä kokemusta bostonien kouluttamisesta ja mitä olen muiden kokemuksia kuullut. Ja onhan tuo Domikin sekä minä itse ehtinyt tässä kasvamaan ja päivä päivältä toimitaan paremmin yhdessä. Haluan myös muuttaa ihmisten ajatuksia siitä miksei bostoni mukamas sopisi vaikka tokoon tai muihin harrastuksiin. Koira siinä missä muutkin, vai? Ehkä ei se helpoin harrastuspiski mutta sitten kun hommat toimii niin se on yksi parhaimmista koirista ikinä. Uskokaa pois. Itselleni ainakin sopiva enkä pois vaihtaisi. Välillä sitä miettii kuinka ihanaa olisi omistaa koira jonka kanssa ei aina tarttis vääntää rautalangasta asioita, mutta järjellä ajateltuna en vaihtaisi hetkeäkään pois jo senkään takia, että bostoni on ihanan helppo arjessa. Ehkä joskus kokeilen muitakin rotuja kuin bostoni mutta lähivuosina ei tule rotu vaihtumaan.

Kävin pohtimaan vaan asiaa uudestaan kun rotuyhdistyksen sivuilla pitkät tekstit näyttelystä, agiin ok ja tokoon ei suositeltava rotu. Tokon kohdalla varsinkin. Fakta on etten minäkään bossua suosittele jos tavoitteet on oikeasti korkealla ja haluaa mahdollisimman nopeasti sinne ylös, mutta ei se estä sitä etteikö bostonin kanssa voisi harrastaa. Harrastuskoirana oleminen ei tarkoita automaattisesti kisatykkiä. Harrastuskoira on koira jonka kanssa tehdään jotain.

Lainauksia edellisestä osasta:
"Domi tuli vähän tämmöiseksi "koekaniiniksi" jonka kanssa haluan kokeilla eri asioita ja pyrkiä niissä pitkälle, vaikkei aina niin vakavasti näitä oteta ja se onkin ehkä se syy miksi jaksan nähdä vaivaa terrierijääräpään kanssa jolla meinaa välillä olla motivaation kanssa ongelmia "

- Domin piti alunperin tulla täysin seurakoiraksi kunnes eksyttiin tokon pariin ja siitähän se lähti....

"Ihana rotu harrastuksiin jos ei niin vakavasti tätä elämää halua ottaa"

- Ei elämä ole niin tosikkomaista varsinkaan bostonin kanssa. Täytyy omistaa huumorintajua reilusti jotta tämän otuksen kanssa pärjää. ;)

"Vaikka välillä "hakataan päätä" seinää ja mietitään, että mitäs nyt. Täytyy vain muistaa itse aina pysyä rauhallisena, itsevarmana ja johdonmukaisena niin koirakin arvostaa enemmän sekä yhteistyö paranee koko ajan."

"Jos aikaisempia tekstejä lukee huomaisi miten meidän meno on välillä soutaa ja huopaa meininkiä, mutta vaikeuksien kautta voittoon. Virheistä opitaan."

Lähdetään vaikka siitä, että kuulen paljon miten bossu on vaikeasti motivoitavissa, ei keskittymiskykyä ja ei vaan kiinnosta. Kyllä, omien kokemuksien mukaan motivointi ei ole maailman helpointa, toistokestävyys on toisinaan surkea ja huonolla kelillä bostoni varmasti haistattaa pitkät omistajalle. Tuossa bostoni seurakoirana lyhyesti ja ytimekkäästi. Seurakoiraksihan se on luotu ja ei se sitä turhaan ole. Tuossa vaiheessa monellakaan ei ole motivaatiota lähteä kouluttamaan bossua (miksi olisi jos ei muutenkaan ole suuria tavoitteita harrastuksien suhteen ja varsinkin kun käsiinsä saa jääräpään) ja se olkoon seurakoirana. Vähän pöhkö, mutta oppii kumminkin temppuja. Miksi oppii temppuja, mutta ei sitten johonkin harrastuksiin? Tästä pääsemme asenteisiin. Terveisin Domi joka ei nuorempana laittanyt pyllyäänsä sateella maahan, toistokestävyys surkea, erittäin häiriöherkkä ja varmasti keksi parempaakin tekemistä. Syy? Omistajan asenne ja asiasta hermostuminen, luovuttaminen. Bostoni reagoi erittäin herkästi omistajansa ajatusmaailmaan ja jos olet vähääkään hermostunut, kiihtynyt, stressaat tai yhtään mitään poikkeavaa niin bostoni päättää, että tee yksinäsi ja passivoituu (tuttua?) tai Domin tapauksessa rupeaa keksimään omiaansa.
Uskon myös, että se seurakoira hankitaan suurimmaksi osaksi seurakoiraksi kunnes jossain vaiheessa tuleekin se innostus tehdä jotain (jos tulee). Eri ihmisille soveltuu eri koirat ja piste.

Bostonia verrataan paimeneen ja väitetään, että kyllä ne paimenet on vain automaattisesti parempia harrastuskoirana. MIKSI? Joo, jos tahdot edetä huipulle niin ota mielummin bortsu kuin bossu, mutta ei se tee bostonista yhtään huonompaa harrastuskoirana (joka ei tarkoita huippumultivaliokäyttökoiraa) ja tämän asian yritän saada taottua muiden päihin. Eikä kaikille se paimenkaan ole sopiva. On niilläkin varmasti omat juttunsa joiden kanssa ihmiset painii ja treenailevat kuntoon. Bossulle voi pitää isona tuloksena vaikka alo1 tulosta (käytän tässä esimerkkinä tokoa) tai ihan mitä tahansa, kunhan yhdessä tekeminen on hauskaa ja kivaa! Olkoon harrastuksena vaikka metsälenkit... ;)

Meille on iso juttu, että koiralla on hauskaa siellä kehässä ja saan pidettyä terrierivoiman hallinnassa ilman karkailua. Se on vain plussaa jos noustaan korkeammalle, koska ollaan lähdetty siitä, että Domi ei osannut pentuna oikein rauhoittua, opetettu leikkimen ja yhdessä tekeminen täysin alusta ihan uudella asenteella, rakastaa kaikkia ja karkaa vieraiden luokse (häiriönsieto..) tai toisena ääripäänä kiihtyy nollasta sataa alle sekunnissa ja kiehuu vähän liikaakin enkä saa pidettyä hallinnassa. Domin tapauksessa jos itse kiihdyt kun se kiihtyy niin voin kertoa ettei siitä tule ainakaan kaunista jälkeä. En ole ikinä tavannut Domin kaltaista bostonia. Domi on vanhemmista joilla ei mitään harrastustaustaa (paitsi se mitä ovat minun kanssa tehneet) ja ei lähisuku muutenkin seurakoirasakkia niin kuin bostoni useimmiten onkin. Silti Domi on erittäin pätevä harrastuspiski. Bostonien kohdalla en siis hirveästi tuijottelisi tuloksia ainakaan vielä tässä vaiheessa. :) Nipsu on perus rauhallinen luonteeltaan ja vähän höntti. Milo on korkealla energiatasolla varustettu seurakoirasesse jolta Domi onkin tainnut periä luonteensa. Nipsu on myös paljon terrierimäisempi kuin Domi. En osaa sanoa kuinka paljon on opittua käyttäytymistä Domin suhteen, mutta Domilla on saalistusviettiä ja leikkii leluilla erittäin mielellään, mutta ei aina tajua metsässä lähteä pupujussien perään vaikka semmoinen singahtaa kuonon ohitse, kunhan itse reagoin ennen koiraan (kova saalisviettinen koira tuskin paljoakaan kuuntelisi tuossa vaiheessa). Domi harrastaa myös jäljestämistä erittäin innoissaan (kotilajina) ja on siinä tosi tarkka, mutta ei silti lähde hajujen perään ns. vapaa-ajalla metsässä ollessaan. Vertaa Nipsuun joka lähtee kuin ohjus saaliin perään, mutta palaa kyllä takaisin hävitettyään näköyhteyden. En ole riistaviettisiä bostonia itse nähnyt, mutta kuulemma sellaisiakin löytyy. Mielenkiintoista sanoisinko. Koiria vähän laidasta laitaan. Omalla tavallaan ehkä hyväkin ja jokaiselle sopii ne omat koulutustavat.

Nipsu? Nipsu on täysin erilainen Domiin verrattuna. Se on terrieri isolla T:llä. Suuri saalistusvietti ja se taistelutahto. WAU! Mutta vastapainona reagoi vieläkin herkemmin kuin Domi kouluttajan fiilikseen ja passivoituu tosi herkästi. Ei laita pyllyyäänsä maahan jos on märkää ja muutenkin ällöttää. Perus hienohelma siis? Ei ehkä paras kisakoira, mutta ainakin yleisöllä olisi hauskaa jos sen kisoihin veisi. ;) Nipsu kyllä oppii temppuja ja tokojuttuja sisällä todella nopeasti ja varsinkin naksutinkoulutus on sen juttu eli ei ne bostonit tyhmiä ole. Namit paras palkka alkuvaiheessa, koska lelujen kanssa kiihtyy liian hullusti.
Molla on noh Molla. Jääräpää joka kyseenalaistaa varmasti kaiken mitä yrität opettaa. :D Silti olen sille saanut opetettua maahan menemisen ja perusasennon (ei ollut kovin helppo juttu...). Ei maailman helpoin todellakaan. Mollalla superpalkka on kävyt ja pallot, ainakin silloin 3,5v sitten.

On jääräpäätä, kiihtyvää sorttia, laamailua...bossuja vähän joka lähtöön. Omistajalla on silti siihen suurin vaikutus, koska sen oman asenteen voi muokata ja sopeutua sen tietyn koiran kouluttamiseen. Jos tahdot bostonin kanssa harrastaa niin tee se! Nykyään jopa osa tuomareista arvostaa erilaista harrastus-/kisakoiraa ja jo senkin takia voi pisteitä tulla. ;) Ja jos se bossu karkaa kesken kaiken pussailemaan niin ihmisillä on ainakin hauskaa ja varmasti koirallakin. Omistajalla ei ehkä niinkään juuri siinä tilanteessa, mutta bostonin kanssa harrastaessa oppii vain toteamaan, että elämä on ja sehän on vain bostoni. :D Itselleen ja koiralle sopiva laji löytyy kokeilemalla ja tekemällä töitä.

Meidän viime viikon tokotreenit on oivallinen esimerkki siitä mitä voi saada aikaan tekemällä työtä, muuttamalla oman ajatusmaailman koiraansa kohtaan ja miettimällä asioita. Koira joka aikaisemmin otti häiriötä kaikesta, ei osannut rauhoittua, ei palkkaantunut muusta kuin nameista häiriössä, toistokestävyys surkea ja sitä rataa. Asiaa ei varmasti auttanut se, että omistaja kiihtyi ja hermostui yhtä nopeasti kuin koiransa. Sain monesti hampaasta, mutta omapa oli vikani.
Viime viikolla vierellä oli koira joka otti kontaktia koko ajan aktiivisesti, rauhoittui maaten kun odotettiin omaa vuoroa, ei häiriintynyt kenestäkään tai mistään vaikka ihmisiä sekä koiria meni ees taas, suurin asia oli ehkä se, että Domi oli lähes koko tunnin ajan vapaana ja hallinnassa (terveisin Domi joka aikoinaan meinannut juosta autotielle ja karannut tokokehästä ennen kun kisa ehti edes melkeimpä alkaa). Palkkaantui jopa kehusta niin paljon että hyvä ettei seonnut onnesta! Tuossa vaiheessa sitä huomasi että kuinka paljon on tapahtunut edistystä ja sain varmuuden siihen, että me noustaan vielä korkealle. Se ei ainakaan jää koirasta kiinni. Me aletaan vihdoin olla siinä pisteessä mitä olen aina havitellut. Koirasta on vaikka mihin, mutta omistaja tulee vaan välillä vähän jälkijunassa ajatusmaailmansa kanssa ennen kuin palaset loksahtelee paikoilleen. Eli ei se Domikaan ole kaikkea osannut tuosta noin vain, vaikka välillä siltä tuntuukin kun ei meinaa muistaa alkuaikoja. Noin 2,5 vuoden jälkeen alkaa näkymään edistystä ja suunta on vain eteenpäin tällä hetkellä. Pienillä askelilla kohti suurempaa. Siinä meidän motto

Homman pointti on se, että pipo löysälle ja touhutkaa yhdessä. Tavoitteellisesti tai omaksi huviksi tai olkoon sitten seurakoirana, koska ei kaikkia kisaaminen kiinnosta eikä siinä ole mitään pahaa! Mutta Bostonia on turha haukkua tyhmäksi jos ei ole edes yrittänyt ja kokeillut. Bostonihan osaa myös huijata omistajaansa ja olla ovela, mutta kai ihminen nyt on viisaampi? Toivon niin. :D

Domi vaan päätyi kotiin jossa omistaja tahtoo nähdä ja kokea kaikenlaista koiramaailmassa "väärän rotuisen" kanssa. :) Seuraavakin bostoni tulee harrastamaan jotain. Sitä en tiedä vielä, että mitä koska se katsotaan sitten sen yksilön mukaan tai sitten siitä tulee vain temppukoira? Kuka tietää.

Anni&Lola: Pikkuhiljaa hyvää tulee ;)
(^ Bostoninterrieri Lola joka ei todellakaan ole helpoin harrastusbossu, mutta vaikeuksien kautta voittoon!)

Domppeli porukoineen kiittää ja kuittaa taas tältä erää!

Ps. Meillä oli tänään tokotreenit kylmässä hallissa. Domi ei arvostanut oikein ideaa ja tokoilu oli enimmikseen vaan hallin haistelua ja tärinää kun oli niin kaameen kylmä. Joskus noin meilläkin. Hienohelma. :) Hauskaa oli silti.