maanantai 15. heinäkuuta 2013

Toivepostaus: Domille koirakaveri!

Halusitte pohdiskelua seuraavan koiran rodusta ja tässä sen saatte. Omalla tavallaan vastaus on erittäin yksinkertainen, mutta koska halusin tästä tehdä erillisen postauksen joten tehdään siitä monimutkainen. ;) Ensin pitäisi muuttaa omaan asuntoon ennen kuin voin Domille kaverin ottaa. Varoitan, että tästä tulee kilometripostaus ellei pidempikin.

Ruttukuonoista paimeniin ja paimenista noutajaan. Siinäpä vasta pulma. Vai onko? Kai sen voin sanoa, että tämä on enemmänkin "tulevaisuuden koiran pohdiskelua", koska seuraavan rotu on 55% varmavalinta. :D

Moni voikin jo varmaan arvata ensimmäisen vaihtoehdon ja se onkin se mitä tarkoitin yksinkertaisella vastauksella, koska sehän on...
...
...
...

1. Bostoninterrieri
Tässä on vain se MUTTA... Kuka arvaa?
Suomesta ei löydy yhtäkään kasvattajaa jonka koirat miellyttäisi ulkonäöltään JA terveydeltään. Haluaisin myös, että koiralla harrastetaan muutakin kuin näyttelyitä. Edes kotiharrastuksena ellei muuta. Ja bostonipiirit on suomessa melko pienet. "Kaikki tuntee kaikki" ei pahemmin miellytä. Eli ellei suomeen ala ilmestyä mielenkiintoisia koiria parin vuoden sisällä niin tarkoitus olisi hakea tällainen bostoniriiviö esim. Tsekeistä tai muualta euroopasta. Se onkin sitten taas oma hommansa, kun pitäisi ruveta etsimään kasvattajia ja tutustumaan heihin joka taas vaatisi sen, että jonkun pitää toimia tulkkina, koska itse ne puhu sanaakaan englantia. Mielenkiintoista, eikö?
Kaikesta huolimatta jos kaikki menee hyvin niin seuraava on bostoni melko varmasti. Sopiva piski tällaiselle opiskelijalle. Samoin siitä löytyy myös pientä haastetta harrastuksille joka on hyvä juttu. En halua päästä liian helpolla. ;) Pieni koira ei myöskään vie paljon tilaa mistään. Sekä bostoni kyllä tunnistaa aina toisen bostonin. Vielä kun se koira olisi olemassa niin asiat olisi melko hyvin, mutta taitaa ne suunnitelmat jo melko pitkällä olla kun kasvattajia vähän katseltu ja nimi keksitty. Domin pentutarvikkeetkin tallella tulevaa koiruutta varten.
Eikö ole mahtavan näköinen!! <3

2. Bokseri
Bostoni isommassa koossa. Väite perustuu siihen, että olen saanut monen monta kommenttia siitä, että miten samanlaisia hönttipäitä bostonit ja bokserit on. Toki erojakin löytyy, koska onhan ne kaksi eri rotua eri käyttötarkoituksella. Bokserilla esim. ne pk-oikeudet joka avaisi uuden tien uusille harrastuksille. Näiden kohdalla kauhistuttaa sairaudet, mutta mahdollisesti voisin tästäkin löytää sen oman rodun bostonin rinnalle. Kasvattajista en osaa hirveästi mitään sanoa, koska en ole vielä hirveästi niitä tutkinut, mutta kyllä  tässä vielä kerkeää. Erittäin kova kilpailukumppani bostonille jos vain kohdalle sattuu mieluinen yhdistelmä + kasvattaja.
"Bokseri on vauhdikas, iloinen, voimakas ja aina toimintavalmis palveluskoira. Bokseri ilmentää niin ulkoiselta olemukseltaan kuin luonteeltaankin niitä asioita, joita ihminen on koirassa aina arvostanut: jaloutta, uskollisuutta, rohkeutta ja toimintakykyä."
Bostoni ja bokseri = Mahtava parivaljakko. :D Ruttukuonokaverukset.

3. Australianpaimenkoira
Sitten pääsemmekin jo paimenlinjalle. Auspai on ikuinen haave. Kiinnostus lähti, kun tapasin ensimmäisen hoitokoirani muutama vuosi sitten. Australianpaimenkoira Pumppis. Ihana ja todella hieno koira!! Täydellisyys. <3 Siitä se idea sitten lähti. Kasvattajia on selailtu ja päätetty on keneltä voisin koiran huolia, mutta tämänkin kohdalla pitäisi kasvattajalle ruveta viestiä laittelemaan jos tähän päädyn. Bostonin myötä on enemmän ruvennut kiinnostaa nuo ruttukuonot, molossit ja niin edelleen, mutta joku näissä parissa paimenessakin viehättä jotka tähän listaan. Harrastuskoira kaikkeen menoon ja Domi tulee todella hyvin toimeen monen paimenen kanssa, kun eivät ole niin provosoivia kuin toiset samanlaiset ruttukuonot. Ja kaikki paimenet eivät tykkää moikkailla vieraita ihmisiä joka olisi suuri positiivinen asia bostoniin verrattuna joka pussaa kaikki heti ensinäkemältä.

4. Valkoinenpaimenkoira
Tällainen olisi varmaan tullut ellei Nipsu olisi aikoinaan pentuja saanut. "Eloisa ja tasapainoinen luonne, tarkkaavainen ja helposti koulutettava, palvelualtis. Ystävällinen ja vaatimaton. Isäntäänsä
kiintynyt ja sosiaalinen, minkä ansiosta sopeutuu erinomaisesti erilaisiin tilanteisiin. Ei koskaan pelokas eikä aiheettomasti vihainen. Iloinen ja oppivainen työ- ja
harrastuskoira, joka soveltuu koulutettavaksi erilaisiin tehtäviin."
Olen tähän rotuun ihastunut joskus aikoinaan kun koirakirjoja selaillut ja miettinyt minkä koiran sitä haluaisi. Valkkari on pysynyt listalla alusta lähtien ja aina kiinnostanut jollain tasolla. Harrastuskaveri moneen menoon. Tästä rodusta mieluiten se lyhytkarvainen versio olisi mieluinen, mutta loppujen lopuksi se ei ole se valintakriteeri. Kasvattajia katseltu ja tutkittu koirien taustoja. Kaunis, valkoturkkinen koira. Muistuttaa saksanpaimenkoiraa, mutta kuuleman mukaan seurakoiramaisempi.

Kaunis, valkoturkkinen koira
Kaunis, valkoturkkinen koira
5. Sileäkarvainen noutaja
"Flatti on aina valmis leikkiin ja pieneen kujeiluun. Se on iloinen ja avoin koira. Sillä on hyvä itseluottamus. Se on energinen ja tarkkaavainen. Flatin iloista ja ystävällistä luonnetta kuvastaa alati heiluva häntä." Hönttimäinen omalla tavallaan. Erään henkilön koirilla on varmaan osuus asiaa miksi flatit kiinnostaa jollain hullulla tasolla. Energiaa riittää vaikka muille jakaa ja näissäkin varmaan jonkunlaista haastetta treenaamiseen. Ainakin sitä oppii itse lisää vain huumorintajusta ja siitä ettei elämää kannata aina niin tosissaan ottaa. Tästä en osaa enempää edes sanoa kun tutustuminen on kesken.

Kommenttia, kokemuksia tämän postauksen roduista, tykkäys -napin painamista jos sait tästä blogikirjoituksesta jotain irti! Osasitko odottaa, että listaan juuri nämä rodut?

9 kommenttia:

  1. Hauska huomata samankaltaisuuksia seuraavaa koiraa pohdittaessa! :)

    VastaaPoista
  2. Hej!
    Minä olen Vaasasta peräisin mutta opiskelen Puolassa eläinlääkäriksi,
    eilen syntyi varaamani pentu Puolalaisesta kennelistä. Nyt odottelen kesä loman loppua (vietän kesät täällä kotimaa Suomessa) jotta palaan takaisin Puolaan (Varsovaan) ja saan nähdä pikku bostonin <3 Kesti kaksi vuotta ennen kuin löysin hyvän kennelin tuolta Puolasta, onneksi olen saanut hyvän puolalais-naisen ystäväkseni joka oli huomannut kyseisen kennelin kun hän oli lenkittänyt koiraansa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!
      Kiitoksia kommentista!
      Jos kyseiseltä kasvattajalta löytyy kotisivuja niin haluaisitko linkata sen osoitteeseen domi.bostoniblog(at)gmail.com ? :)

      Poista
  3. Flätit ovat ihania, mutta en itse uskaltaisi ottaa sellaista rodun suuren syöpäriskin takia. Syövät kun ovat syy flätin alhaiseen keski-ikään...

    Bostoni on ihanan kompakti rotu (itsellä kaksi kotona), joten mielestäni sinun on otettava toinen bostoni, koska vain bostoni voi ymmärtää toista bostonia :D
    Pakko on kuitenkin puuttua tuohon, että miten niin sinua ei miellytä Suomen bostonien ulkonäkö ja terveys? Miten paljon olet nähnyt/tutkinut suomalaisia bostoneita, että olet tällaiseen tulokseen päässyt? Useimmissa tänä päivänä syntyvissä pentueissa on vanhempina idän koiria (tai isovanhempina ja siitä taaksepäin), eli en usko, että koiran ottaminen mainitsemistasi maista on yhtään sen terveempi kuin Suomessa kasvatettu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En vain jostain syystä tykkää tiettyjen kasvattajien koirista tai ajattelumaailmasta. En osaa sanoa tarkalleen mikä siinä on, mutta kun ei iske niin ei iske. Paitsi olen nyt löytänyt erään nartun jolle on, ehkä pentuja tulossa tulevaisuudessa joten sitä odotellen miten käy. Olen vain valitettavan paljon nähnyt niitä neliöbokseja (pieniä, kuonoa ei ollenkaan, laatikkomainen olemus) jotka ei miellytä. Toki löytyy onneksi nykyään muunlaisiakin ja ajan kanssa varmasti tulee vielä tilanne muuttumaan kun tuodaan tuontikoiria ja saadaan "uutta verta". Ja mainitsemat maa on vain suuntaa antavia eikä mitään varmaa päätöstä. Ei se suomikaan pois suljettu ole. Katselen ajan kanssa tarjontaa ja tutkin lisää koirien taustoja. Terveys onkin jo sitten oma aiheensa. Seuraavaksi yritän hankkia bostonin vanhemmilta joilla ei ole minkäänlaisia iho-ongelmia, allergioita, atopiaa jotka tuntuvat olevain yleisimpiä ongelmia(?) ja jotkut niitä vähättelee. Tästä aiheesta on varmasti tulossa vielä omakin päivitys joskus kunhan Domin ongelmien syyt selviää.

      Poista
    2. Ja mitä terveyteen tuleen niin sen suhteen mennään omien kokemuksien perusteella ja muiden tarinoita kuullen. Ei tietenkään tuontikoira ole vastaus kaikkeen eikä se ole sen parempi kuin muutkaan. Tottakai otan koiran mielummin Suomesta jos vain kohdalle sattuu sopiva yhdistelmä. :) Koska tuominenkin on aina oma projektinsa ja välillä joutuu ostamaan "sika säkissä" -menetelmällä jos ei ole tehnyt todella tarkaa pohjatyötä.

      Poista
    3. Ok, hyvä että olet löytänyt itseäsi miellyttävän nartun mahdollisesti tulevalle pennulle :) Olen kuullutkin sellaisen neuvon, että jos pentueen emä miellyttää omaa silmää, niin sitten kannattaa ottaa pentu siitä pentueesta.
      Tosi harmi, että Domilla on allergioita. Mitään vaivoja ei kuitenkaan kuvista huomaa, on sen verran energinen ja iloinen koira :D Omilla koirillani ei ole mitään allergioita ilmaantunut, enkä oikeastaan muista tavanneeni koskaan allergista bostonia, joten en tiedä miten yleisiä erilaiset allergiat ja atopiat ovat tässä rodussa. Ja olen kuitenkin sen vähän yli kymmenen vuotta bostoneitten kanssa elänyt :)

      Kiitos kattavasta vastauksestasi, oli ilo lukea :)

      Poista
    4. Kiitoksia itsellesi kommentista ja hyvähän se on kysellä miksi joku on juuri sitä mieltä mistä on kirjoittanut/puhunut. Kiva kuulla myös näitä hyviäkin kokemuksia jos jopa 10 vuotta jo kokemusta rodusta eikä eteen ole astunut sen ihmeellisemmin sairastelevaa bostonia niin se on todella hyvä juttu ja antaa toivoa jatkoa ajatellen! :) Toki teksistä voi saada aika kärjistetyn mielipiteen vaikka en halua yleistää.

      Domin ongelmat ei onneksi näy ulkopuolisille ellei ole erittäin tarkkasilmäinen josta voidaan ehkä päätellä ettei ne ihan maailmanloppuoireita ole. Koiran kanssa kun elää niin huomaa pienimmätkin muutokset, mutta kuten jo mainitsin niin ei ne kaikki aina ole vakavia. Domi tutkitaan syksyn aikana testeillä joten sitten loppuu tämä jahkailu ja saan mielenrauhan. :)

      Ja kiva jos vastauksesta sai jotain irti ja selvensi asiaa!

      Poista