Koiramaista arkea

Arkihöpinöitäkin pitkästä aikaa ja tästä se taas aktivoituu. Ollaan ruvettu temppuilemaan ja jatkettu uusien temppujen treenailuja. Ja jos ne temppuilut ja kotivideot tokosta kiinnostaa kannattaa suunnata kuonot kohti Domin youtube kanavaa --> Dontte. Sinne tulee julkaistua videot ja usein linkitys myös Domin facebook ryhmään. Varsinkin parin sekunnin pätkiä ei viitsi blogiin erikseen laitella, mutta kun niitä kertyy enemmän tai niissä on jokin varsinainen idea josta selittää niin tottakai tulee tarinaa myös blogiinkin. Hiukan vaan jälkijunassa. Tokossa kehitelty uusia ideoita kun ulkotreenit alkaa vähenemään ilmojen myötä ja sisällä tuleekin touhuiltua paljon ja keksittyä uusia juttuja + niiden kaavojen rikkominen. Oikeastaan paluu siihen mistä aikoinaan lähdetty. Samalla haastaen koiraa uusiin tehtäviin ja ideoihin leikin kautta. Häiriötreeniä tulee siinä kun Domi kulkee mukana kaikkialla ja keskitytään arkitottikseen/työkäytökseen, kun Domihan saa tästä lähin kisata työvaljaat päällä tokokisoissa. Virallinen lupalappu saapui postissa tällä viikolla.
Tokoilua, temppuilua, koirakamuja, mukana kulkemista, ääniä ja lenkkeilyä paljon vapaana sekä hihnassa. Viime viikolla saatiin Hau-Hau Championilta paketti josta paljastui kaikkia kivoja ulkoilutarvikkeita syksyn pimeyteen ja niitä ollaankin käytetty ja testailtu ahkerasti viime päivien aikoina. Pitäisi tuotteet vielä kuvailla ja sen jälkeen rustailla tännekin niistä jokunen sana. Samallahan tulee myös teksti miten meidät nähdään tuolla pimeässä. Sen ovikellonkin voisi tuolle piskille opettaa loppuun asti ja ehkä höpistä sen opettamisesta myöhemmin jos jotakin kiinnostaa kuulokoirakoulutukseen liittyvät jutut ja miten eri asioita näille koirille opetetaan. Tänään huudatin puhelinta kun oltiin mummin luona kylässä ja ensimmäistä kertaa Domi lähti viemään äänilähteen luokse heti ekalla "missä" kysymyksellä ilmoittamisen jälkeen. Ennen ollut vähän epävarma kun tottunut, että kotona se puhelin on tuossa lipaston päällä, mutta kyläpaikoissa ja muualla se puhelin on usein takin taskussa ja Domin pitäisi se paikantaa. Edistystä siis tapahtuu ja koiralle kertyy kokemusta joka päivä aina vain enemmän. Kännykkää pitäisi harjoitella myös todella hälyisissä paikoissa ja missä kova meteli jolloin se äänen kuuleminen on koirallekin vaikeampaa varsinkin kun ei ohjaajaltakaan saa siinä tilanteessa tukea asiaan kun en itse kuule tippaakaan puhelimen ääntä sellaisessa tilanteessa. Joten sitä pitäisi treeniä, että erottaa sen puhelimen äänen kaiken hälinän keskeltä, saa varmuutta ilmoittamiseen ja vieläpä malttaa ilmoittaa siitä ohjaajalle kun sen äänen havaitsee(bostonin motivaatio, häiriönsieto).
Joulukuun 5.päivä Domi on virallisesti työskennellyt vuoden.
Kaiken muun sekoilun ja riehumisen jälkeen tänään käytiin kuitenkin moikkaamassa Domin yhtä bestistä. Hugo vinttarimixiä. Se vauhdin määrä on jotain sanoin kuvaamatonta. Viuh vaan ja koirat sinkoaa joka suuntaan ja jahtaa toisiaan. Välillä äristään ja sitten taas mennään lujaa. Hauskaa näytti olevan ja koiratkin tulee hyvin toimeen keskenään. Edes Domin pääkoppa ei kuumu liikaa leikkiessä Hugon kanssa vaan meno pysyy asiallisena eikä väliin tarvi mennä ollenkaa. Ei käy turhaan ärhentelemään tai provosoidu.

Palkan tienaaminen pimeällä työllä

Eilen illalla sain vihdoin toteutettua "yötokoilu" -ideankin jota on tullut mietittyä jo pidemmän aikaa. Ideahan lähti yöfrisbeestä. Miksipä sitä ei voisi soveltaa tokoon, koska onhan kaikki ledit ja muut pienet lamput vaan niin siistejä juttuja pimeässä. ;) Samalla tulee haastettua Domiakin ja rikottua liiankin vahvoja rutiinikaavoja mitä meille on muodostunut. Haasteita ja erilaista tekemistä. Ainakin ohjaajalle. Domi reagoi pimeällä helpommin ympäristöstä kuuluviin ääniin, mutta merkin kierto ja ruutu ainakin onnistuu ongelmitta ja todella varmasti pimeelläkin. Heti ekasta käskystä teki mitä pitikin eikä epäröinyt juosta ruutuunkaan vaikka ei tarkalleen pystynyt näkemään oikeaa paikkaa. Luotti kuitenkin ohjaajaan ja kuunteli käskyjä todella hyvin. Ei päässyt silmillä bongailemaan merkkejä josta se nostaa kierroksia välil liikaa vaan joutui jopa miettimään mitä tekee vaikka valot olikin tötsissä.
Tätä touhuahan voisi ideoida vaikka miten pitkälle tahansa. Ruutunauhan voisi tehdä ledinauhasta tai kiinnittää ledilastuja muutaman kappaleen per.sivu. Tötsiin omat valot (En tiedä miten painavien tötsien läpi heijastaa vai heijastaako ollenkaa. Meillä tuommoiset halppistötsät.). Noutokapulaan ledinauhaa/ledilastut päihin. Ja oikeastaan kaikkeen tokoroinaan valot ja vaikka vielä ohjaajallekin ja koiralle niin onhan se ainakin siistin näköistä videolla. Ledishow. Domilla on kaulassaan HHC Glow valopanta ja HHC Glow vilkkupanta.

Suoseikkailu

Vanhat tutut reitit kyllästyttää joten eilen myöhään illalla sain päähäni, että tänään suunnistellaan auton kanssa johonkin uuteen paikkaan ja paikaksi valikoitui Hämmäauteensuo johon lähdettiin ajoissa aamulla ja aikaa siellä vietettiin 1,5 tuntia. Hyvin löydettiin perille ja parkkipaikalla oli vain yksi auto meidän lisäksi, mutta kun päästiin pitkospuille niin johan takaa rupes tulee lauma lapsiperheitä ja vanhuksia... Hetki odotettiin ja päästettiin kaikki meidän ohi jolloin jäätiin Domin kanssa kaksistaan pitkospuille kun muut taisi suunnata laavulle. Hiljaisuus eikä ihmisten puheääniä missään lähettyvillä joten koira vapaaksi. Ja Domilla oli hauskaa. Liukkaat pitkospuut ja bossun vauhti ei ihan sovi yhteen. Nelivetojarrut petti ja koira vaan liukui miun jalkojen välistä kun oli tekemässä luoksetuloa. Heh. Muutaman liukuesityksen jälkeen Domi hoksasi että pitää vähän vauhtia himmailla ja ruveta jarruttelemaan ajoissa jos tahtoi pysähtyä tiettyyn kohtaan. Suoalue oli jääkohmeessa yöpakkasen jäljiltä joten Domi juoksenteli välillä suollakin ja jäljesti ihanien hajujen perässä. Hyvin kuitenkin pysyy kuulolla tuommoisessakin paikassa eikä häviä näköetäisyydeltä mihinkään eikä juokse vieraiden ihmisten luokse vaan väistää sivuun. Joskus voisi huristella Kouvolan lähettyville Repoveden kansallispuistoon seikkailemaan pidemmälle retkelle.

E.T