lauantai 19. toukokuuta 2018

Treeniviikonloppu

Tehoviikonloppu johon sisältynyt kahdenlaiset kuulokoiratreenit Mikin kanssa. Perjantaina treeniaiheena oli jonottaminen ja kaupassa kävely. Käytiin kauppakeskuksessa. Paljon oli porukkaa ja se hiukan hämmensi Mikiä, kun joka puolella oli ärsykkeitä ja ihmisiä. Malttoi kuitenkin kulkea vierellä eikä innostunut lapsista jotka yritti tulla lääppimään koiraa. Ensimmäisenä suunnattiin apteekkin hakemaan Domille exspot punkkiaine. Työntekijät eivät reagoineet koiraan ja saatiin rauhassa kulkea. Kassalla jonotettiin asiakkaan verran. Miki jaksoi keskittyä ja istui jalan vieressä sivulla paikoilleen koko jonotuksen ajan. Maksuvaiheessakaan ei höseltänyt vaan pysyi nätisti paikoilleen (seisoi vierellä) eikä häiriintynyt ihmisestä joka käveli läheltä ohi. Apteekin jälkeen suunnattiin ruokakauppaan johon meillä on erikseen lupa mennä. Työntekijät osasivat kohdata koiran, eli olla huomioimatta. Kaupassa ihmeteltiin rullakkoa ja kassajonossa ooteltiin nätisti. Mitä nyt kerran innostui takana olevasta ihmisestä jonka jätti kuitenkin käskystä eikä mennyt innostuminen yli. Kuten ekalla kerralla. Treenin jälkeen Miki sammui heti autohäkkiin.
Lauantaina aiheena oli ensimmäinen kahvilatreeni. Mikihän on aikaisemminkin kahvilassa seikkailut, mutta en ole kiinnittänyt koiraa sen kummemmin huomiota ja viime kerralla testasin lähtötilanteen enkä ohjannut koiraa. Seurasin ainoastaan miten reagoi vain olemiseen.

Mikille on opetettu omalle alustalle meneminen ja hyödynsin sitä ensimmäistä kertaa muualla kuin kotona. Miki on siitä ihana ettei se hötkyile turhia ellei nyt jostain satunnaisesti innostu syystä x. Senpä vuoksi tuo sivulla kävely alkaa sujumaan rutiinilla sekä pystyy kävelemään läheltäkin ihmisten ohi ilman, että hyppäisi vasten moikkaamaan. Pöytään kun päästiin laitoin Mikin tuolinjalkaan kiinni hihnasta ja asetin maton lattialle. Tarjosi samantien matolle menemistä ja hengaili siinä paikoillaan. Meni itsenäisesti myös maaten makoilemaan ja katseli kiinnostuneena ohikulkevia ihmisiä pysyen kuitenkin kohteella. Pari kertaa kuuli kännykän äänenkin. Ilmaisi pienellä avustuksella ja vihjeellä. Pysyi matolla koko kahvittelun ajan. Välillä asentoa vaihdellen, mutta kävi myös maassa makoilemassa pariin otteeseen. Rauhallinen ja hihna löysällä. Vielä kuitenkin treenattava kestoa joka tulee sieltä ajan ja treenin myötä. Erinomainen suoritus ensimmäiseksi treenikerraksi ja ensimmäinen mattotreeni muualla kuin kotona ilman sen kummempia valmisteluja. Lähdettiin sillä asenteella, että laitan maton maahan ja katsotaan mitä Miki tekee. Treenin jälkeen pääsi hetkeksi nuuskuttelemaan hajuja vapaana.
Monta pientä osaa kokonaisuudessaan. Kaikkea näitä treenataan eri kerroilla; kulkeminen, jonotus, kaupoissa kulkeminen, odottaminen (kahvila tmv), ilmaisu, ääni, ihmisten kohtaaminen... Kestävyyttä ja aikaa. Yleistämistä. Rutiini. Kaiken noiden yhdistäminen asia kerrallaan.

Domin ja Mikin erot kuulokoirakoulutuksessa on mielenkiintoisia. Domi on erittäin vahvasti namilla koulutettu ja se on suoraan sanottuna niissä kiinni. Kaikki, kirjaimellisesti kaikki opetettu namittamalla ja palkkaamalla eli ohjaaja ollut namiautomaatti. Sitten on Miki. Mikille parhaiten toimii kun itse vaan pitää hihnasta kiinni ja antaa koiran ajatella. Aika ja odottaminen on ne sanat Mikin kohdalla. Mikille on palkitsevaa se työntekeminen. Sekä kerran kun on jotain oppinut niin osaa sen jatkossakin sekä yleistää nopeasti eri asioita eri tilanteisiin. Tämä ominaisuus saattaa toki myös kostautua jos menee opettamaan jonkun asian väärin. :D Parempi siis miettiä pari kertaa kunnolla ennen kuin lähtee treenaamaan asiaa x.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti