torstai 8. toukokuuta 2014

Me ollaan sankareita kaikki kun oikein silmiin katsotaan

Hauskoja kuvia toukokuun ajalta Domista löytyy osoitteesta http://domibostoni.kuvat.fi/kuvat/Oma+koira/Domino/2014/Toukokuu/

Alkuviikko vietettiin Helsingissä ja Domi oli Johannan luona hoidossa. Keskiviikkona selvisi ettei leikkausta tule. Hakemaan koira ja takaisin kotia. Ensi viikolla uusi yritys ja Domi menee Johannan luokse takaisin viettämään lepolomaa. Helsingin reissulla Domi kävi 2 eri kauppakeskuksessa, ravintolassa ja kahvilassa. Domi kävi myös koirapuistossa juoksentelemassa.
Eilen ja tänään harjoiteltu vaihteen vuoksi ääniä. Puhelimen osalta muistuteltiin vaan asioita ja saatiin ilmoituksesta vieläkin varmempi. Herätyskelloa muutama toisto uutena asiana ja tänään ensimmäistä kertaa ikinä nimenhuutoa. Nopea oppimaan kun parista toistosta hoksasi uudetkin asiat. :) Toki täytyy niitä vielä paljonkin vahvistella ja treenailla, mutta tajuaa homman juonen.
Domi on myös hieno avustajakoira. Osaa nostaa pudonneita tavaroita ja antaa takaisin. :)
Vaikeaa tämä kirjoittamisen aloittaminen tällä kertaa, mutta jos sitä jotain järkevää saisi tuotettua. Kokeillaan....
Yleisestä hallinnasta, kasvamisesta henkisesti ja kuulokoirakoulutuksesta
Päivät kuluu ja koira oppii koko ajan uutta. Olen ruvennut huomaamaan tuossa koirassa asioita miten paljon se on kehittynyt tämän 2,5 vuoden aikana kun on täällä maan päällä ollut ja miten paljon sitä on itse oppinut. Jostain asioista voimme kiittää vain ajan kulumista sekä kasvamista ja jostain esim. kuulokoirakoulutusta ja omaa asennemuutosta.
Kuljetan Domia tosi paljon nykyään mukanani kiitos koulutusliivien. Ekoilla kerroilla oli vähän jännempää Dominkin mielestä ja piti itse olla koko ajan keskittynyt ja palkkailla useasti kun oli nätisti. Ehkä onni onnettomuudessa, että koulutukseen pääseminen "venyi" tälle vuodelle eikä silloin aikaisemmin aloitettu. Domi on vuoden aikana rauhoittunut ja kehittynyt niin paljon kuin omistajakin. Ennen ei olisi tullut kuuloonkaa antaa ihmisten tuota rapsutella työliivit päällä tai muutenkaan huomioida ja natsikuri. Moni asia on loksahtanut "itsestään" paikoilleen koulutuksen myötä ja varmasti omien tapojen muuttamisellakin ollut vaikutusta.

Koulutus etenee ja Domi nukkuu koulussa tyytyväisenä lattialla tai sylissä tuntien aikana eikä tarvitse koko ajan palkata nameilla. Se on tottunut ja tyytyväinen nukkumiseen aina 30-45min kerrallaan. Alkuvaiheessa täytyi koko ajan palkkailla ja olla itse valppaana, kun Domilla on tapana piippailla jos kyllästyy. Välillä alkuvaiheessa käytiin kesken tunnin (luvan kanssa) nopeasti ulkona tuulettumassa ja sitten takaisin luokkaa, mutta nykyään malttaa olla rauhallisesti aina sen  yhden oppitunnin kerrallaan!!
En edes ota enää joka paikkaan nameja vaan tuo koira toimii silti, Rapsutuksia ja kehuja se tottakai saa vaikka nameja ei tule. Se on oppinut siihen ja tahtoo sitä hommaa tehdä. Tälläistä olen aina tavoitellut Domin kanssa. Koira joka toimii ajatuksen voimalla.
Jopa hihnassa kulkeminen on parantunut tämän ansiosta tuosta noin vaan melkeimpä. Tottakai siihen omaakin panostusta ollaan tarvittu, mutta ehkä se oma uusi asenne riitti kun päätin vihdoinkin, että nyt tosissaan tehdään asioille jotain, kun ei kuulokoiraksi voida valita koiraa joka sinkoilee mihin sattuu ja moikkaa jokaisen ohikulkijan. Edelleen ihan pienen pientä vetämistä havaittavissa, mutta työvarusteissa osaa kulkea suht nätisti ja Domin työhihnasta löytyykin kätevä käsikahvakin josta pidän kaupungilla kulkiessa kiinni ja näin saan pidettyä Domin vierelläni ja samalla toimii opaskoirana. ;) Kaupungilla ohittaa ihmiset ja koirakot muutamien senttien päästä eikä reagoi kehenkää muuhun kuin minuun eli ottaa kontaktia tai menee vain eteenpäin välittämättä muista. Kyseessä on kumminkin bossu joka rakastaa kaikkia ohikulkeviakin josta pääsemme rapsutteluun ja voiko kysyjille antaa luvan tuota silittää. Vuosi sitten ei olisi tullut kuuloonkaan antaa kenellekkään lupaa silittää Domia työliivit päällä, mutta nykyään kun hallinta on siinä pisteessä, että koiraa ei edes työtä tehdessä muut hirveästi kiinnosta niin annan kyllä kysyjille luvan tuota silitellä kunhan meillä ei vain ole mitään juuri sillä hetkellä kesken. :) Domi heittäytyy maahan istumaan ja antaa silittää. Koko ajan tarkkailee minua ja lähtee heti mukaan jos minäkin eikä jää vieraan luokse. Luvan kanssa Domi saa jopa hypätä syliin ja pussailla jos rapsuttaja sitä tahtoo. Domi osaakin todella hyvin lukea vieraita ihmisiä ja tietää miten kenenkin kanssa käyttäytyä.
Kahviloissa ja ravintoloissakin se menee nätisti. Siellä se makaa lattialla ja ihmettelee ihmisvilinää rauhallisesti ja välillä imuroi pöydän alta murusia. :D
Kuulokoirailusta arkielämään. Okei näkyyhän tämä kuulokoirakoulutus arkielämässäkin, tottakai. Parantanut meidän välistä sidettä entisestään vai pitäisikö sanoa vahvistanut, koska meidän välinen yhteys on aina ollut hyvä. Sekä se, että pysyy paremmin hallinnassa joka paikassa. Ennen se sinkosi autostakin heti oven avattua. Nyt olen opettanut sen, että istuu nätisti paikoillaan vaikka vahingossa hihnasta kiskoisinkin. Ulos ei tulla ilman lupaa eikä rynnitä. Pieni asia, mutta olen huomannut tämänkin parantavan yleistä hallintaa. Autoon mennessä päästän vapaaksi, käsken istumaan ja siitä käsken autoon eikä sillä aikaa karkaa yhtään mihinkää vaikka hetken vapaana, isommassakin häiriössä. ;) Karkaamispelko taitaakin löytyä vain omistajan tyhmästä päästä, mutta kyllä sitä luottoa löytyy nykyään paljonkin. Siinä se kiltisti ja onnessaan tuijottaa lupaa päästä autoon.
Tokoonkin löydetty oikeaa rutiinia joka lisännyt senkin osalta hallintaa ja pystyn nostattamaan Domin vireen korkealle. Autosta ulos, pienelle lenkille, tokon virittelysana, haukutusta/leikkimistä/yms ja siitä suoraan seuruuttamalla kentälle tai jotain muuta vastaavaa josta Domi ymmärtää mitä tehdään. Tuolla lähikentällä (tapis) on joku ihme hajukohta mihin Domi karkas aikaisemmin lähes aina ja muutenkin nenä maassa. Rutiinien ja selvien eleiden myötä nuuskuttelut jäi ja tuo koira keskittyy vain tekemiseen.

Josta pääsemme siihen, että monen mielestä tuo tosiaan lukee ajatuksia ja toimii todella mahtavasti. Salaisuus on vain siinä, että Domi lukee minun pieniä eleitä ja käsimerkkejä joita muut ei välttämättä huomaa tuolla ulkona liikkuessa. Domi tuntuu osaavan myös lukea tiettyjä käskyjä huulilta, jännää sanoisinko. Paljon nuo koirat pystyykin oppimaan. Osa koulutuksen myötä ja osa asioista tulee ihan vain arjen mukana. Oma koira on aina paras koira ja niin on Domikin. Maailman superparas bossukka kuulokoiraoppilas josta on paljon apua ja hyötyä.
Seuraava päivitys tulee aikasintaa 2 viikon kuluttua. Ensi viikon makaan sairaalassa ja silloin Domin on lepolomalla. Seuraava viikko taitaa mennä tottuen uuteen tilanteeseen. Katsellaan milloin taas ruvetaan Domin kanssa puuhailemaan tokoa yms. kun se jää nyt tauolle. Kuulokoirailut jatkuu ja ehkä seuraava päivitys käsitteleekin Domin toista treenattavaa ääntä eli herätyskelloa ja sen opettamista.
Loppukuittaus ja tassun heilautus Domilta!

6 kommenttia:

  1. Kerrassaan ihania kuvia, ja vau tämä ulkoasu!
    Hurjaisaa kesän odottelua sinnepäin! :)

    http://tiiacecilia.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :)
      Pikkuhiljaan aloitellaan meidän kesää tässä näin. Nauttikaa sielläkin kesästä ja lämmöstä! :)

      Poista
  2. Me nähtiin teidät viime viikonloppuna rajasaaressa :) http://nuuskutellen.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistankin teidät nyt blogin kautta. :) Siellä rajasaaressa tuli käytyä monta kertaa päivän aikana kun oli mahdollisuus. :D

      Poista
  3. Millä kameralla kuvaat ja millä ohjelmalla teet bannerit? Upeita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heip!
      Kamerana on Canon 600D ja putkina 18-55 ja sitten tuo 50mm f/1.8.
      Bannerit väsään milloin milläkin (gimp, photari, netissä olevilla ohjelmistoilla esim. picmonkey...), kiitän. :)

      Poista