Uusia lenkkireittejä

Kuukausi asuttu jo näissä maisemissa. Paljon ollaan käyty tutkimassa lähimaastoja ja ollaankin löydetty jo muutama paikka jossa voi pitää vapaanakin melko huoletta. Pari lyhyempää ja yksi erittäin pitkä metsä-/rantareitti jossa käytiin eilen seikkailemassa (postauksen kuvat). Paitsi vapauteen on pieni hetki. Liina saa raahautua Domin perässä vielä hetken ajan kun tutkii uuden ympäristön hajuja niin keskittyneesti ettei kiinnosta kuunnella joten liina tuo vapauden ja turvaa liikkumiseen. Eihän se enää mihinkään katoa vaikka nuuskiikin menemään hajumaailmoissaan, mutta saisi ne korvatkin löytyä. Eiköhän se tästä normalisoidu ajan myötä kun tottuu uuteen ympäristöön kunnolla.

Ensimmäiset pari viikkoa oli lenkkeilynkin kannalta erittäin mielenkiintoista. Domi ei ole vetämällä vetänyt hihnassa enää hetkeen, mutta ne ensimmäiset päivät ja viikot (Domihan intoilee aina uudessa paikassa hetken)... Domi sinkoaa laidasta toiseen ja nuuskuttelee kaikki mahdolliset paikat ja koipi nousee joka ihanan tuoksun kohdalla. Pitäähän se merkata ja kertoa, että kuka on muuttanut huudeille. Domihan on erittäin tietoinen ympäristöstään ja tarkkailee paljon mitä ympärillä tapahtuu. Domi on myös tietoinen lähialueen koirista ja ihmisistä, että ketä alueella asuu. Jos vähänkin poikkeava tuoksu osuu nokkaan niin se pitää tarkastaa huolella tietysti.
Nyt meno on jo tasoittunut lenkkeilyn kannalta eli alkaa käymään lähiympäristö tutuksi eikä aiheuta suurempia ihmettelyjä.

Postin kolahtaminen luukustakaan ei aiheuta enää reaktiota eikä Domia myöskään kiinnosta rapusta kuuluvat äänet (näin oletan, enhän itse niitä ääniä edes kuule. heh).

Mielenkiintoinen muutos on ollut se, että Domi touhuaa enemmän sisällä vaikka aktivointi ja ulkoilu ei ole ihan hirveästi muuttunut mitenkään. Domi on esim. tykästynyt syömään Rauh! puruluita vaikka se ei ole ollut kiinnostunut nahkaluista enää vuosiin eikä varsinkaan rauh luista, koska ovat perus höttöluita kovempia ja näin ollen vaatii vähän enemmän työtä jotta saa niistä jotain irti, mutta nyt Domi viettää parikin tuntia kerralla rauh-luun parissa. Ei yhtään huonompi juttu. Saa järsiä luita niin paljon kun vaan tykkää.
Sen lisäksi Domi on myös muutenkin paljon valppaampi. Viime päivät ja viikothan kun ollaan panostettu kuulokoirajuttuihin ihan uudella powerilla ja sen huomaa. Domi reagoi ääniin HETI eikä hetken päästä ja heti äänen kuultuaan se on valpas ja iloinen "jeejee ääni, ilmoittamaan, jee palkkaa!!!". Mikro ja ovikello onkin hyvin vahvoja ääniä Domilla kuten kaikki entisetkin äänet.

Hauskin ääni-ilmiö on ollut se, että omassa naamassa olevat leukaproteesit nitisee ja natisee kausittain (loppuu ajan kanssa, normaalia). Se on sellainen ääni ettei sitä ihmiskorva kuule (ulospäin) joten ei sitä muut ihmiset pysty kuulemaan. Kuulen sen ainoastaan itse ja "ihanasti" aina särähtää omaan kuulevaan korvaan se (en tiedä natiseeko vasemman puolen proteesikin, koska en kuule vasemmalla korvalla). Mutta miten se liittyy Domiin? Domi alkoi jostain syystä aina läpsimään ja ilmaisi jotain. Kysyin, että missä niin ei se oikein tiennyt että mihin oisi vienyt ja hyppi vaan vasten. Tätä toistui monta kertaa aina päivässä. Kunnes loppui natinanitinä vaihteeksi ja ei ole pahemmin koirakaan tullut läpsimään. Se, että reagoiko Domi ääneen (voiko se muka sitä kuulla) vai omaan reaktiooni kun kyllähän sitä tulee jollain tavalla aina reagoitua vaikka ei sitä tietoisesti tekisi.

Arkipuuhailujen ohella ollaan käyty pari kertaa uimalassakin polskimassa. Mukava sisäharrastus näin talvella, kun muut harrastusket tällä hetkellä tauolla. Ehkä lopputalvesta otetaan treenioikeus hallille ja ruvetaan tokoilemaan tai kiekkoillaan, tai molempia. Keskiviikkona käytiinkin Domin kanssa kahdestaan uimalassa. Domilla oli vaihteeksi asenne ettei todellakaan käytä takajalkojaan kun etutassuilla kauhominen on nopeampaa. Ehkä pääsee keväällä vesijuoksumattoilemaan niin oppisi takatassujenkin hyödyn uinnissa. Eikä vesijumppailu muutenkaan pahaa tee lihaksistolle.